Lue keskustelun säännöt.
Ainoa ilo elämässäni on lapseni
02.12.2020 |
On ilo seurata, kun hän tänäänkin sai hyvät numerot hissan ja yhteiskuntaopin kokeista ja harrastuskin menee eteenpäin.
Kommentit (27)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei itselläsi ole mitään mieluista elämässä?
Ei vaan ole. On sairauksia yms esteitä.
Kannattaisi keksiä jotain harrastuksia. Muuten masentaa.
Kun liikkumiseen tarvitsee aina taksia, niin se rajoittaa asiaa.
Hyvänn harrastuksen kun löytää ja hyvän porukan niiin ei sitä pieni ihmisen mieli muuta kaipaakaaan sen jälkeen enää.
Ennkä tarkoita "pienellä ihmisen mielellä" mitään negatiivista vaan jokainen ihminen on pieni. Meilllä on vaan kyltymättömiä haaaveita ja unelmia, älyttömyyyksiä jotka maalaavat mielemmme maisemaa esiim silloin kun haluamme esim paeta jotain taii meillä menee huonosti, haluaaa pois siitä tilanteesta tai ei halua kohdata sitä jne... Mutta kaikki sellainen koskettava ja merkittävä realiteetti on hyvin lähellä loppujenlopuksi vaiikka tietysti esim raha on yksi tärkeimpiä realiteeettja, mutta esim itse olen elänyt koko ikäni hyvintista elämää enkä näe itse tavaralla arvoa vaaan sillä sisällöllä jota esim tiede ja taide tuottaaa tai ne ihmisewt sielllä taustalla.
Älä syyllistä toisten haaveista! Ihan tavallisista asioista ihmiset haaveilee mutta ne on liikaa pyydetty sun mielestä.
Eii se liikaa pyytäminen ole varmaan se vaaan enemmän se että ne on selllaisia jota ei edes järjellä kykene perustelemaan itselleeen. Uskomuksia jotka tuottttavat jopa toteutuessaankin pettymyksen ainakin ajanpitkään kun niiihin kyllästyyy. Ei millään tavallla ns älyn saattelemia ja jo sellaista odotusarvoa sisältämiä vaaan tuulesta temmmattuja hahmottomia muotoja siellä tääällä kummittelemassa.
Vähän sama täällä, lapsi on se aurinko joka pitää elämässä kiinni. En sitä tietenkään hänelle kerro, se taakka ei kuulu hänen kannettavaksi. Ei minulla nyt muutenkaan mitään erityisiä vaikeuksia ole, mutta mikään muu ei vain oikein tunnu yhtä merkitykselliseltä. Mutta mikäs tässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei itselläsi ole mitään mieluista elämässä?
Ei vaan ole. On sairauksia yms esteitä.
Kannattaisi keksiä jotain harrastuksia. Muuten masentaa.
Kun liikkumiseen tarvitsee aina taksia, niin se rajoittaa asiaa.
Hyvänn harrastuksen kun löytää ja hyvän porukan niiin ei sitä pieni ihmisen mieli muuta kaipaakaaan sen jälkeen enää.
Ennkä tarkoita "pienellä ihmisen mielellä" mitään negatiivista vaan jokainen ihminen on pieni. Meilllä on vaan kyltymättömiä haaaveita ja unelmia, älyttömyyyksiä jotka maalaavat mielemmme maisemaa esiim silloin kun haluamme esim paeta jotain taii meillä menee huonosti, haluaaa pois siitä tilanteesta tai ei halua kohdata sitä jne... Mutta kaikki sellainen koskettava ja merkittävä realiteetti on hyvin lähellä loppujenlopuksi vaiikka tietysti esim raha on yksi tärkeimpiä realiteeettja, mutta esim itse olen elänyt koko ikäni hyvintista elämää enkä näe itse tavaralla arvoa vaaan sillä sisällöllä jota esim tiede ja taide tuottaaa tai ne ihmisewt sielllä taustalla.
Älä syyllistä toisten haaveista! Ihan tavallisista asioista ihmiset haaveilee mutta ne on liikaa pyydetty sun mielestä.
Eii se liikaa pyytäminen ole varmaan se vaaan enemmän se että ne on selllaisia jota ei edes järjellä kykene perustelemaan itselleeen. Uskomuksia jotka tuottttavat jopa toteutuessaankin pettymyksen ainakin ajanpitkään kun niiihin kyllästyyy. Ei millään tavallla ns älyn saattelemia ja jo sellaista odotusarvoa sisältämiä vaaan tuulesta temmmattuja hahmottomia muotoja siellä tääällä kummittelemassa.
Taii mä sanoisin että kyllästymisen ja pettymyksen ero on siiinä että on miellemaisemia jotka ei vastaaa kuvitelmaaa ja sitten on tavoittteiden asettamista joiihin ei ylläkkään ponnistuksista huolimattakaaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti keksit muutakin iloa elämääsi, sillä lapsellesi tulee muuten ankea aikuisuus. Oma äitini oli / on edelleen samanlainen, ja nyt keski-ikäisenä
tunnen tukehtuvani, terapiaan menee viimeiset sentit.
Sama tuntuu, että ei päästä millään irti.
On tullut sanottua aivan liian pahasti, mutta sitten saa ainakin hetken olla rauhassa.
Olisko kiva välinpitämätön ja etäinen äiti joka ei juuri koskaan soita ja pidä yhteyttä koska viihtyy niin hyvin yksin ylhäisessä yksinäisyydessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei itselläsi ole mitään mieluista elämässä?
Ei vaan ole. On sairauksia yms esteitä.
Kannattaisi keksiä jotain harrastuksia. Muuten masentaa.
Kun liikkumiseen tarvitsee aina taksia, niin se rajoittaa asiaa.
Hyvänn harrastuksen kun löytää ja hyvän porukan niiin ei sitä pieni ihmisen mieli muuta kaipaakaaan sen jälkeen enää.
Ennkä tarkoita "pienellä ihmisen mielellä" mitään negatiivista vaan jokainen ihminen on pieni. Meilllä on vaan kyltymättömiä haaaveita ja unelmia, älyttömyyyksiä jotka maalaavat mielemmme maisemaa esiim silloin kun haluamme esim paeta jotain taii meillä menee huonosti, haluaaa pois siitä tilanteesta tai ei halua kohdata sitä jne... Mutta kaikki sellainen koskettava ja merkittävä realiteetti on hyvin lähellä loppujenlopuksi vaiikka tietysti esim raha on yksi tärkeimpiä realiteeettja, mutta esim itse olen elänyt koko ikäni hyvintista elämää enkä näe itse tavaralla arvoa vaaan sillä sisällöllä jota esim tiede ja taide tuottaaa tai ne ihmisewt sielllä taustalla.
Älä syyllistä toisten haaveista! Ihan tavallisista asioista ihmiset haaveilee mutta ne on liikaa pyydetty sun mielestä.
Eii se liikaa pyytäminen ole varmaan se vaaan enemmän se että ne on selllaisia jota ei edes järjellä kykene perustelemaan itselleeen. Uskomuksia jotka tuottttavat jopa toteutuessaankin pettymyksen ainakin ajanpitkään kun niiihin kyllästyyy. Ei millään tavallla ns älyn saattelemia ja jo sellaista odotusarvoa sisältämiä vaaan tuulesta temmmattuja hahmottomia muotoja siellä tääällä kummittelemassa.
Taii mä sanoisin että kyllästymisen ja pettymyksen ero on siiinä että on miellemaisemia jotka ei vastaaa kuvitelmaaa ja sitten on tavoittteiden asettamista joiihin ei ylläkkään ponnistuksista huolimattakaaan.
Minuusta varmaan parasta mitä ohminen voi saaada on se että kykeneee elämään hetkesssä kiinni ja nauttimaan hetkestä.
Olet sairas.