Riita lapsen nimestä. Mitä tekisit?

Minulla on tuollanen suvussa kulkeva nimi ihan ensimmäisenä etunimenä ja miehellä kolmantena nimenä ja tykkään hirveesti tämmösestä yli sukupolvien kulkevasta perinteestä. Eikä ole mitenkään trendikäs nimi nyt eikä silloin kun synnyin, mutta rakas nimi silti. Eli ite antasin periksi miehelle, kun ei kuitenkaan ole kyseessä kun toinen nimi, jolla tuskin kukaan lasta tulee edes kutsumaan, plus että tuo on kuitenki sen miehen ainoo mahis toteuttaa tuota perinnettä, kun se kerran aina ensimmäiselle annetaan. Ja tuollahan saat ehkä itelles enemmän valtaa sitten siihen ensimmäiseen etunimeen.

En ymmärrä. Miten noin mitätön asia voisi olla sen arvoinen, että siitä täytyy vääntää ja tapella kuukausikaupalla. Ja aika hepposin perustein ootte yhteen menneet ja alkaneet lisääntyä, kun et tollasta asiaa miehestäsi tiedä.   

Jokainen lapsi ansaitseeoman nimen eikä mitään perintönimeä. Kumman sukunimi tulee?

Voiko antaa kolmanneksi nimeksi jos ei toiseksi. Vaikea sanoa kun et kerro mikä nimi.

Jos ensimmäinen nimi on moderni niin voisiko antaa kolme nimeä, toiseksi nimeksi jokin vanhahtava nimi joka sopii ens. nimeen ja kolmanneksi suvussa kulkeva nimi.

Jos ensimmäinen nimi on moderni niin voisiko antaa kolme nimeä, toiseksi nimeksi jokin vanhahtava nimi joka sopii ens. nimeen ja kolmanneksi suvussa kulkeva nimi.

Tuohan on hyvä tilanne kannaltasi. Toisella nimellä ei ole mitään merkitystä, koska harva ulkopuolinen ihminen sitä koskaan edes saa tietää. Jos mies saa päättää toisen nimen, niin sinä saat tietenkin päättää etunimen. Se on tärkeintä.

Meillä oli vastaava perinne miehen suvun puolella. Miehen isällä, miehellä ja pojallamme oli kaikilla sama toinen nimi, joka on mielestäni ruma, mutta ei ole haitannut elämää mitenkään, koska Pojan etunimi on ainoastaan käytössä arkipuheissa.

Ap, taidat itse olla nimeltäsä Yassica Zouhanna ja tyyliltäsi pissis. Kasvahan nyt aikuiseksi. Perinteet ovat kunnioitettava ja hyvä perinne suvussa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ei. Heittäkää kolikkoa. Se kumpi voittaa saa päättää nimen.

Mies ei suostu. Hän sanoo että sen nimen hän lapselle vaatii ja että asia on hänelle suunnilleen elämän tärkein asia. Ap

Jos asia on noin tärkeä miehellesi menisin hänen toiveen mukaan. Sinä saat sitten päättää jossakin sinulle ehdottoman tärkeässä asiassa myöhemmin ja voit muistuttaa miestäsi että joustit tässä asiassa jos hän riitelee myöhemmin.

Ei kukaan muista toisia nimiä eikä ne juurikaan kiinnosta.

Vanhempana täti-ihmisenä antaisin neuvon: Antakaa se miehen pyytämä nimi kolmanneksi tai neljänneksi nimeksi jos se hänelle sopii. Kyllä voisit kunnioittaa miehesi sukua. Ajattele jos olisit itse samassa tilanteessa: haluaisit lapsestasi esim Elizabeth Diana Charlottan, ja miehesi kiristelee hampaitaan ettei tässä nyt kuninkaallisia olla. Hänestä voisi tulla sitten vaikka Lyyli Kyllikki Elisabet Charlotta, ja kaikki ovat tyytyväisiä. Häntä voi kutsua sitten millä nimellä haluaa. Lapsi saattaa olla tulevaisuudessa onnellinen näistä nimistä. Jos ei ole, hän voi aina itse muuttaa nimensä. Jos ette pysty näin pienessä asiassa tekemään kompromissia, se tulee olemaan tosi hankalaa isommissa asioissa. Usko minua.

Ilmeisesti lapsen sukupuoli on jo 100% varma?

Jos viet tässä tilanteessa tahtosi nyt läpi, kadut tiukkaa asennettasi myöhemmin. Se on aivan varma. Hormonit sekoittaa tulevan äidin pään ja hän suojelee lastaan kaikelta pahalta, kuten huonoilta nimiltä. Kun järjesti palaa, huomaat, että sinulla ei ole ollut oikeutta lopettaa jonkun suvun perinteitä. Ja kuten tässä on sanottu, lapsesikin arvostaa suvussa kotimaan kulkevaa nimeä viimeistään aikuisena. Älä estä sen toteutumista.

Terkuin kolmen ison lapsen äiti, joka nyt ymmärtää taistelleensa välillä turhistakin asioista.

Meillä on vähän sama tilanne, mutta kyse ei ole joustamattomasta perinteestä vaan siitä, että haluaisin kunnioittaa edesmennyttä mummoani antamalle lapsen (toiseksi) nimeksi hänen nimensä. Sopivasti myös miehen mummo on samanniminen, joten olisi "kunnianosoitus" myös miehen mummolle. Mies vaan ei halua niin vanhanaikaista nimeä lapselle, vaikka en ole sitä pakolla kutsumanimeksi ajamassa, ja vastineeksi siitä, että saisin tahtoni läpi, mies saisi valita ensimmäisen nimen ja kolmas nimi sitten yhdessä, tai toisinpäin jos ensimmäisen nimen osalta ei päästä yhteisymmärrykseen. Sen verran etunimen osalta haluan vaikuttaa, että ei sellaista nimeä, jonka nimisiä tuttuja on, esim. työkaverit, kaverit, muut sukulaiset... Pitää olla nimi, joka EI  yhdisty kehenkään tuttuun, ettei vaikuta siltä, että on nimetty esim. kaverin mukaan, eikä myöskään ole sieltä kaikkein yleisimmästä päästä. Jos saisin valita, olisi harvinaisemmasta päästä, mutta mies taas ei niistä tykkää, joten oletan, että tavisnimi on tulossa. Mies vaan ei ole paljoa asiaa ajatellut tai ainakaan ajatuksiaan jakanut, joten viikon vanha vauva kulkee edelleen samalla työnimellä kuin kohdussa ja varmaan oppii luulemaan sitä nimekseen ennen kuin isä saa päätöksen tehtyä...

Lisään vielä, että omalla puolella sukua on tosiaan välillä annettu lapsille esim. vanhemman tai isovanhemman nimiä toiseksi tai kolmanneksi nimeksi, mutta ei se mikään pakollinen perinne ole. Minulle se olisi vain tärkeää, koska oma suku on tärkeä mutta lapsesta tulee kuitenkin isänsä niminen. Ei siis olla (vielä) naimisissa ja niin paljon kuin haluaisinkin tytön kantavan omaa sukunimeä, niin sen verran perinnettä kunnioitan, että saa olla isänsä niminen, kun minäkin olen, vaikka äidin sukunimi olisi ollut fiksumpaa minulle antaa, kun on niin harvinainen.

Kuinka moni täällä kommentoivista olisi valmis antamaan omalle lapselleen ruman ja vastenmielisen nimen?

Vierailija kirjoitti:

Jos ap sinä et välitä perinteistä, mutta miehesi välittää.

Ja miten muka valitesette nimet yhdessä lapselle, kun kertomasi mukaan tyrmäät täysin miehen ehdottaman suvussa pitkään kulkeneen nimen.

Mitä yhteistä nimenvalintaa tuon on?

Älä siis väitä täällä pelkkää tyhmyyttäsi, ettet muka ole itsekäs.

Otan osaa, sinä sentään välität.  Tuskin tulee olemaan ensimmäinen lapsi joka saattaa joutua häpeämään tai pilkatuksi nimensä takia, mutta ei vanhemmat aina tajua mitä heidän jääräpäisimmät oikkunsa lapselle saattaa tulevaisuudessa aiheuttaa.  Minä sain nimeni isäni x-rakkaan kaimaksi ns. vanhanaikaisen nimen, kun äitini toivoi poikaa ja hän ei osannutkaan suunnitella tytölleen aikakauteen sopivaa nimeä. :) 

Hankala tilanne kyllä. Mutta tosiaan, kuinka paljon sinua haittaa, että tämä nimi on miehelläsi toisena nimenä? Jos pystyt elämään sen kanssa, niin pystyisitkö hyväksymään saman nimen myös lapsella toisena/kolmantena nimenä?

Tai sitten, saisiko tuosta nimestä muokattua sellaisen jonka sinäkin voisit hyväksyä? Esim. Yrjö -> Yrjänä, Ylermi tms. Olisi perinne mukana "modernilla twistillä". Nuo nimet siis vain esimerkkeinä, en niitä ole ap:n lapselle ehdottamassa.

Nyt kävi kiinnostamaan, että mikä se nimi sitten on? Onhan noita kauheita nimiä, mutta että miten kauhee se sitte on?

Tätä pazkaa en lue, mutta vastaan, että kävisin lenkillä.

Ap tekstisi on hirveää, opettele kirjoittamaan ja tule sitten vasta viisastelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi voisi haluta, että hänellä nimi jatkuu. Ainakin, jos omassa suvussa olisi noin ja itselleni ei olisi sitä annettu, olisin harmissani. Antakaa se nimi toiseksi tai kolmanneksi nimeksi.

Lapsi voi myös olla iloinen, että vanhemmat ymmärsivät olla laittamatta vahinkoa kiertämään. Äidilläni on nimittäin suvussa kulkeva kamala toinen nimi ja onneksi ei antanut minulle samaa nimeä. Aikuisiällä toisista nimistä harvoin tulee puhetta, mutta lapsena kyllä tiedettiin kaikki koulukaverien toiset nimet. 

Jos lapsi myöhemmin haluaa ottaa suvun nimen käyttöönsä niin vaihtakoon nimensä, sehän käy helposti!