8-vuotiaan tytön ylipaino
Moi,
lueskelin jo muutamiakin keskusteluita lapsen lihavuudesta, mutta aloitan silti uuden keskustelun, toivon keskustelua ja vinkkejä.
Perheessämme on kaksi tytärtä, joista 9-vuotias on hoikka, oikeastaan laiha. Syö elääkseen ja hengissä pysyäkseen, ei ole juuri paikoillaan ollenkaan. Nuorempi, 8-vuotias, on juuri päinvastainen tapaus. Hän on kookkaampi jo pituudeltaankin, mutta painaa jo noin 10-15 kiloa enemmän kuin isosiskonsa. Hän ei ole luontainen liikkuja, mieluummin seisoo kuin juoksee, mieluummin istuu kuin seisoo ja oikeastaan mieluisin asento on makaaminen.. :D
Molemmat tytöt harrastavat kolmesti viikossa joukkuevoimistelua. Fyysinen kunto molemmilla on hyvä.
Nuorempi tytöistä tykkää syömisestä, ja tykkää kaikesta epäterveellisestä, etenkin makeasta. Oma lipsuminen tässä on varmasti osasyyllinenkin. Silti emme mässytä karkkia tai herkkuja joka päivä vaan meillä on karkkipäivä kerran viikossa. Silti välipala koulun jälkeen on mieluiten MONTA välipalakeksiä, vaikka on monesti puhuttu että otetaan vain yksi hedelmän/leivän lisäksi.
Isoin ongelma omasta mielestäni on se, miten saada asiat raiteilleen niin, että voin ottaa asian esiin tai ohjata ruokailua muuhun suuntaan, koska vanhempi ja hoikempi tyttö on itse huolissaan omasta lihomisestaan "eikä halua olla ikinä pullea". Juuri tämä kahden lapsen erilaisuus saman ruokapöydän äärellä on ehkäpä se isoin ongelma.
Kommentit (23)
Kiitos kaikille kommenteista. Totta on, että välipalakeksit ovat turhaa ravintoa, eikä niitä nyt siis koko ajan tarjolla olekaan, tuo oli vain esimerkki.
Vanhempi on vastuussa lapsen syömisestä, totesi viimeksi kommentoinut ja siitä olen totta kai samaa mieltä.
Kiitos tuosta pähkinävinkistä.
Dramaattinen tilanne ei missään nimessä ole, enkä halua että se sellaiseksi menisikään. Haluan, että lapsista kasvaa terveitä, ja itseensä ja omaan kehoonsa tyytyväisiä nuoria naisia.
ap
Meillä on välipalakeksejä siksi että maanantaisin kumpikin tarvitsee sellaisen, toinen kouluun ja toinen treeneihin. Mutta nuorempi tykkää pihistää niitä muinakin päivinä. Ei ap.
Mun äiti rajoitti mun ja mun siskon makeansyöntiä ja herkkujen syönti koko lapsuuden. Sai ottaa vaan yhden suklaanpalan tai pienen pullan (äiti teki tosi pieniä pullia), kesällä sai jopa juoda limsapullon päivässä. Ikinä en muista, että oisin syönyt jätskituuttia, aina puikkoja. Kun oltiin uimahallissa, kaverit sai aina karkkirahaa ja söi uinnin jälkeen pehmistä ym. me ei saatu mitään. Aina puhuttiin, että terveellistä, muuten lihoo. Kun mentiin pizzalle, vielä murrosikäisenäkin, sai vaan puolikkaan.
Jne.
Ollaan paljon tästä juteltu ja lapsuus jätti meihin aivan törkeän makeanhimon, kun koko ajan rajoitettiin ja makealle tuli ns kielletyn hedelmän maku. Muistan lomamatkatkin, kun sukulaislapset sai kiskalta kaksi jätskipalloa ja me vaan yhden
No nyt ollaan kasvettu ja sitä makeanhimoa sitten ollaan himoissamme kurottu kiinni, minä painan 95 kiloa ja sisko 110. En usko, että ois näin, jos ei oltais aina lapsena jääty vaille. Täysmehuakaan ei saanut, kun siinä oli liikaa kaloreita.
Asioilla on monta puolta. Kauheet traumat lapsuus jätti.