Pettynyt "ystävään"
Näin aikuisiällä sitä arvostaa sellaisia ystäviä, joihin voi luottaa ja joiden kanssa on luontevaa olla. Luulisi jo teini-iän "en oo sun kaveri" -leikit jääneen kolmikymppisiltä taakse aika päiviä sitten. Tutustuin parisen vuotta sitten itseäni muutaman vuoden nuorempaan naiseen, jonka kanssa meillä synkkasi heti alusta alkaen jutut tosi hyvin yhteen. Tunsin löytäneeni oikean sielunkumppanin, joka ajatteli samoin, jolla oli samanlainen maailmankuva ja jonka kanssa oli helppoa jakaa arjen asioita ja mieltä painavia murheita. Kerroin hänelle parisuhteestani sellasia asioita, joita en ole juuri kenellekään kertonut ja yleensäkin sellaisia asioita, joita ei ihan joka kaverille ole tapana kertoa. Vastavuoroisesti hänkin kertoi omista ongelmistaan ym. Luulin, että hän on luottamuksen arvoinen. Viime syksynä hänestä tuli kuitenkin esiin yllättäviä piirteitä ollessamme yhdessä illanvietossa naisporukalla. Hän petti häikäilemättömästi miestään eikä pitänyt sitä mitenkään hävettävänä asiana, päinvastoin oikeutettuna. Hänen miehensä epäili jotain tapahtuneen, mutta hän sai jotenkin ihmeen lailla puhuttua miehensäkin ympäri ettei mitään ole tapahtunut. Aloin pitää häneen tapahtuneen jälkeen hieman välimatkaa, sillä itsekin petetyksi joutuneena en voi hyväksyä pettämistä missään tilanteessa. Eräässä toisessa illanvietossa hänestä tuli esiin jälleen epämiellyttäviä piirteitä, sillä hän yllättäen ensin riisuuntui ja keikisteli vieraiden nähden alastomana ja hetkeä myöhemmin lisää humaltuessaan alkoi harrastaa alastomana vieraiden silmien alla "sylitanssia" miehensä kanssa. Tämän jälkeen otin selkeästi aikalisän hänen kanssaan ja tapailimme satunnaisesti, kunnes yhtenä viikonloppuna selvisi erään tapahtuman yhteydessä, että hän oli häikäilemättä valehdellut minulle koko ns. ystävyytemme ajan. Nainen jäi kiinni itse teosta, kun puhui vahingossa itsensä "pussiin" . Tympi todenteolla, sillä olinhan avautunut hänelle monestakin sellaisesta asiasta, josta en haluaisi kenen tahansa tietävän. Nyt kuitenkin kävi ilmi, että luottamuksella kerrotut asiat eivät suinkaan olleet jääneet vain hänen tiedokseen, vaan hän oli häikäilemättä kertoillut niitä eteenpäin ja tietysti omia värityksiä niihin lisäillen. Kun kysyin häneltä suoraan ihan asiallisesti, miksi hän on valehdellut minulle, hän oli kuin ei yhtään tietäisi mistä on kysymys.
Harmittaa, toden teolla, sillä kuten jo alussa sanoin, sitä näin aikuisiällä arvostaisi luotettavaa ystävyyssuhdetta eikä mitään pilipalikavereita, joiden perimmäinen tarkoitus on vain pönkittää omaa egoaan...
Kommentit (4)
Kuulostaa siltä että ko. ihmisellä on jonkinlainen luonnehäiriö eikä näin ollen kykene ystävyyteen.
Kauheaa. Jotkut on tuollaisia huonoitsetuntoisia bitchejä. Ota illanvietosta kuva ja lähetä ensi kerralla miehelle omasta numerosta tai vaikka nimettömästä sähköpostista.
Mullakin oli tällainen "ystävä"! Alkaako etunimi R-kirjaimella? Hänellä on luonnevika!