Häät - kornit hääjutut pinoon

[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 22:35"]

[quote author="Vierailija" time="13.04.2014 klo 17:38"]

Kaikki hääleikit ja -puheet.

[/quote]

Mietin, millaiset mahtaa olla sitten kivat ja hauskat häät. Mitään ei saa leikkiä eikä pelleillä. Puheita ei saa pitää. Mätetään vaan ruokaa ja vähän pämistään pöytäkaverien kanssa, kuin olisivat jotkut tavalliset synttärit, ja vieläpä ei-pyöreät synttärit, kyseessä? Varmaan on tanssiminenkin ihan varoiksi jätettävä pois, ettei vain olisi soittolistalle vahingossa sattunut mitään tosi kuvottavaa ja kornia.

Minä toivoisin, että mun häät olisivat kunnolliset hauskat bileet, joissa herjaa heitettäis, viini virtais, kokkapuheita haasteltais ja puheita pidettäis tosissaan ja kurillaan. Hääparia kiusattais sopivasti. Joku setä jatkuvasti kertoisi huonoja vitsejä. Kaikki söisi ittensä ähkyyn, ja tanssilattialla olis sitten jokainen vauvasta vaariin. Tanssittavana kaikkea mahdollista karmeasta ysäripopista Laila Kinnusen parhaimpiin.

Tietty suvuista ja tuttavapiiristä riippuu, mikä onnistuu. Jotkut ovat tottuneet olemaan aina niin hissuksiin ja asiallisesti, ja nauramaan vain varmasti älykkäille vitseille ja niillekin korkeintaan ironisesti, että kokevat kaiken pienen hupsuttelun teennäisenä ja kankeana. Vaivaantuneet vieraat ovat kyllä juhlissa kuin juhlissa ikävä juttu, ja siksi kai sitten häänikin tulen joskus viettämään vieraskunnan fiiliksiä ajatellen. 

[/quote]

Sitä on katseltu hääohjelmia nähtävästi. Hääpari kännissä ja vieraat vaivautuneina leikeistä ja noloja vihjailuja hääyön seksistä.

Morsian yöllä tarkastamassa tiliotetta, että saatiinko rahaa niin paljon, että saa laskut maksettua.

Ja naiset miettii, että miksi miehet ei suostu kosimaan. En yhtään ihmettele. Kuka mies oikeasti haluaa tuollaiset häät.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 23:04"]

Ei varsinaisesti liity hääjuhlaan, mutta mielestäni huomenlahja on korni. Sen alkuperäisenä tarkoituksena on ollut, että mies kiittää tuoretta vaimoaan hääyön jälkeisenä aamuna että vaimo oli vielä neitsyt.

Joskus kun tutut esittelevät saamaansa huomenlahjaa, kysyn että olitko vielä neitsyt? :) He ovat ihan että mitä! Tavan merkitystä ei siis tunneta. Tuollaista kivaa lahjaa arvostaisi varmasti enemmän myöhemmin avioliiton aikana, kun arki on jo alkanut. Ehkä se kannattaisi säästää taktisesti sinne. Häiden yhteydessä kummankin tilit ovat kovilla muutoinkin...

[/quote]

Mies kosii polvillaan, isi saattaa ja mies maksaa immenkalvosta.

Vihdoin Suomessakin naiset on alkaneet palata sinne, minne kuuluvat. Johan se 70-luvulla meinasikin revetä käsistä ja kiihkofeministit yritti saada naisia tasa-arvoiseen asemaan.

Vielä kun saataisiin tyhjät isyyslomat pois, sillä lastenhoito kuuluu naisille ja miehen kuuluu kulkea maailmalla ja tienata perheelle leipä ja silloin tällöin hommata hupia itselleen vieraista naisista.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 00:18"]

Jotenkin naurattaa nämä vastaukset. Aina pitäisi olla niin perkuleen vaatimatonta kun on suomalaisista kyse. Jopa omissa häissä pitäisi hiipiä pitkin nurkkia ja osoittaa sitä tasa-arvoa jokaisessa pienessäkin jutussa. Mielummin vain kotona pidetään juhlat: kahvit ja pullat sukulaisten kesken, vaatimaton vanha mekko päällä ettei kukaan vaan tule kateelliseksi tai luule että morsian yrittää olla jotain? :D Ei sitä tasa-arvoa tarvitse ihan jokaisessa asiassa kuitenkaan korostaa ja alleviivata, kyllä se normaalissa suomalaisessa parisuhteessa tulee ihan itsestään.

Jos alkaa miettiä, kaikkihan on kornia mikä liittyy häihin ja perinteisiin?! Alterille kävely, valkoinen morsiamen mekko ja huntu, sormusten vaihto (miksi pitää osoittaa kaikille olevansa toisen omaisuutta?), häämusiikki ja leikit, hääkakku...

[/quote]

Minusta olisi kyllä hienompaa, jos parit satsaisivat siihen avioliittoon, eivätkä eroaisi niin helposti. Se on noloa, että pidetään isot häät taluttamisineen ja erotaan muutaman vuoden päästä.

Luulisi hävettävän,kun on vuosi, kaksi kohkattu kalliine polttareineen ja vaivattu kavereita karkkien väkertämiseen ja vaadittu ja kiljuttu miestä ostamaan kolmen kuukauden palkan arvoinen sormus ja maksatettu häävieraille häälahjatlillä rahat ja sitten naps vain, muutaman vuoden päästä rakkaus on muka kuollut ja erotaan.

Minusta useimmat häät ja hääperinteet on ihan hauskoja. Ainoa tosiaan on tuo saattaminen alttarille, joka aiheuttaa suorastaan punostusta poskille myötähäpeästä. Täysin liimattu tapa jostain jenkkileffoista ja jotenkin koominen. Vielä 20 vuotta sitten tuollaista ei nähnyt juuri lainkaan. Nykyään kolmekymppiset naiset kulkee isän tai pahimmillaan kummisedän/veljen yms. käsipuolessa kuin parhain neitokainen. Apua.

Menemme heinäkuussa naimisiin ja omalle kohdalle esim. valkoinen kokopitkä hääpuku oli ehdoton ei-ei. En ota kantaa kenenkään muun pukeutumiseen, tämä on puhtaasti omaan elämäntilanteeseeni liittyvä asia, minusta olisi todella hassua astella valkoisessa kermakakussa seitsemän metrin hunnun ja kilometrin laahuksen kanssa alttarille. Kävelen sinne myös sulhasen kanssa, isin ei tarvitse aikuista (23wee ooh) saatella miehelään.

Minusta olisi myös vähän hölmöä tanssia mitään häävalsseja, Tauskilla tai ilman, koska kumpikaan meistä ei ole tanssijatyyppiä ja ei, emme näe sen arvoisena ottaa tanssitunteja. Meidän häissämme ei siis tanssita koska se menisi ala-asteaikaiseksi nojailuksi.

Olen tylsä, mutta minulle se päivä itsessään ei merkitse mitenkään muulla tavalla kuin sillä tahdotko tahdonko -osuudella. Kaikki muu siihen päälle on minun silmissäni minun omissa häissäni "ylimääräistä" - tärkeämpää on toivottavasti se loppuelämäni 50v, joka alkaa siitä päivästä.

Tämän viestini tarkoitus ei ollut mollata tai olla epäkunnioittava niitä kohtaan, jotka edellämainitut kohdat kokevat omikseen, ne eivät vain ole meille ominaisia niin emme niitä meidän päiväämme halua.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 18:01"]

Kopioin tämän tuolta toisesta ketjusta. Sopii niin hyvin tähän teemaankin

"Kun lukee tätä palstaa naisten toiveineen, on välillä ihan ällistynyt

-miehen pitää olla raju ja vähän vaarallinen

-silti sen pitää olla romanttinen, joka huomaa polvillaan kosia YLLÄTYKSENÄ juuri sopivana päivänä ison timantin kanssa 

-sitten miehen pitää ymmärtää olla vuosi jossain nurkassa (eikä missään nimessä häiritä hääsuunnitelmia minkään seksin takia) kun nainen suunnittelee häitä kaasojen kanssa

-odottaa alttarilla, kun isi saattelee työn miehelle

-olla hellä ja raju taas siihen asti, että nainen haluaa lapsen

-olla vieteriukko, kenellä seisoo juuri silloin, kun pillu on täynnä ovislimoja ja tikku näyttää ovisviivaa

-kun on raskaana, ei taas saa mies haluta seksiä, kun vaimo haluaa hehkuttaa tyttökavereiden kanssa raskautta

-vauvan synnyttyä miehen pitää hemmotella vaimoa, yöt hoitaa vauvaa ja päivät tehdä rahaa, että vaimo saa olla kotona ja töistä tullessa ottaa koti vastuulle, kun vaimo on päivät surffaillut aihe vapaalla

-seksiä ei enää tipu, kun lapsihan on saatu jo alulle

-mies ei saa olla enää raju ja jännittävä, vaan sitä pitää tulla tossukka, kotitalouskone.

Ja kun miesrukka kerran katsoo tissikuvaa ja puutteessa runkkaa, naisen maailma sortuu, mies ei rakastakaan häntä, vaikka hän on kaikkensa uhrannut miehen takia."

[/quote]

Kopioin mainion vastauksen (ei oma kirjoitus, valitettavasti) tuohon kyseiseen vuodatukseen ;):

"Hei rauhoitu "21", eihän tuo noin mene. Olet kerännyt tuohon listaasi erilaisia heittoja täältä, mutta missä on se nainen, joka samalla kertaa vaatisi KAIKKEA tuota? Ei missään, paitsi omassa mielikuvituksessasi. Ei keskivertoihminen ole todellinen, eikä sellaista olkiukkoa kannata lähteä luomaan eikä varsinkaan nyrkkeilemään sen kanssa."

Josko nyt ne fanaattisimmat femi-sovinistit menisitte vaikka keskustelemaan koiranne kanssa siitä, mihin nainen on luotu ja mihin mies alistuu!?

Hyvä keskustelu menee pieleen, kun tulee lukemaan korneista hääjutuista ja sitten takerrutaan johonkin fuckin' isin maksamiin immenkalvoihin ja naisten perimmäiseen tehtäviin.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 18:54"]

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 18:45"]

Öh, uskon siis kyllä suhteeseemme, mutta miten hitossa voisin oikeasti luvata, että ollaan aina yhdessä?

Vaikka suhteen lähtökohtana meillä onkin se, että ollaan yhdessä vielä vanhoinakin, niin en mä voi sellasta kenellekkään luvata.

[/quote]

Missä tuollaisia sitten luvataan? Ei ainakaan aviolittoa solmittaessa. Jos ette usko, lukekaa vihkikaava ja aivan erityisesti se kysymyskohta.

Ne kysymykset alkavat sanoilla: "Tahdotko..." ja vastauskin on "tahdon", eikä "lupaan...". Minä en ole luvannut osoittaa uskollisuutta ja rakkautta hyvänä ja pahoina päivinä aina kuolemaan asti, vaan olen olen julkisesti ilmoittanut tahtovani tuota. Minkä sille sitten voi, jos jonakin päivänä käy ilmi, että en enää tahdokaan.

Ihmisillä on aivan kummallinen käsitys avioliiton merkityksestä. Avioliitto on sopimus, joka solmitaan, kun todetaan, että tietyista asioista on parempi tehdä virallinen sopimus. Sopimusehdot ovat kätevästi valmiiksi lakiin kirjoitettuina.

[/quote]

Miksi se pitää luvata kavereiden ja sukulaisten edessä. Eikö se riitä, jos lupaa sen avokilleen, että tahdon sun kanssa olla.

Kun oikeasti mietin sitäkin, että mitä hyötyä avioliitosta minulle on, ei oikeastaan mitään. Toki, jos olisin köyhä, niin olisi se, että miehen kuoltua saisin jäädä asumaan meidän kotiin. Mutta en usko, että jäisin siihen asumaan, vaikka saisinkin. Tuskin jäisin kuolemaani asti asumaan 250 neliön taloon.

Muita erityisiä hyötyjä en löydä. En saa edes leskenelälkettä, koska tuloni ovat niin isot, että oma eläkkeeni menee sen yli.

Menimme nuorena naimisiin, mutta en ihan oikeasti löydä yhtään syytä, miksi elämä olisi erilaista, jos emme olisi menneet.

Yhtä juttua mä en käsitä: morsiamen saattaminen alttarille isän toimesta ei todellakaan ole suomalainen perinne, vaan se on vasta ihan viime vuosikymmeninä tullut Suomeen Amerikasta. Miksi kenellekään täysin suomalaiselle isälle olisi siis tärkeää saattaa tyttönsä alttarille? Ovatko he jotain Hollywood-leffojen faneja?

[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 23:29"]

Hahahha ooh odotan sitä päivää, kun joku pari lyö kunnolla vyön alle näitä isän luovutus -kynnysmattoja ja tekee niin, että morsian seisoo alttarilla odottamassa sulhasta, joka tulee äidin ja isin käsikynkässä! Niinhän se menee arkielämässäkin, nainen ottaa reppanan vastaan ja koulii sen maksamaan laskut, pukeutumaan tyylikkästi ja tekemään kotityöt!

[/quote]

Vyön alle? Miksi sinä kuvittelet, että minua tai muita jo naimisissa olevia kiinnostaisi, miten muut saatetaan alttarille? :)

[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 21:39"]

valkoinen hääpuku kokeneella naikkosella. siis ei neitsyt tarvitse olla mutta huvittavaa kun joka reikään on vedelty ja vielä samaan aikaan ja on oikeati joku 100 mulkun "prinsessa" niin turha mitään kiltin tytön vaikutelmaa näyttää viattomuuden ja puhtauden väriin pukeutumalla

[/quote]

Onneksi ne hääpuvun altakin pilkottavat merimiestatuoinnit kertovat totuuden.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 23:51"]

En kyllä tiedä menisinkö ylipäätään naimisiin, avoliittolaisena on niin helppo olla :) Ja elämää ei voi ennustaa etukäteen kauheasti, en pystyisi ehkä oikesti lupaamaan olla aina yhdessä. Mitä jos miehestä tulee väkivaltainen hirviö? En silloin haluaisi välttämättä olla yhdessä.

[/quote]

Sinäpä sen sanoit, mitä muut ei kehtaa myöntää :) Avoliittolaisena on helppo olla, on helppo häippästä jos asiat ei menekään kivasti. Eli loppujen lopuksi ette edes usko 100 % liittoonne. 

[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 22:14"]

Meidän häät tulee varmaan menemään niin, että mennään perjantaina maistraatissa naimisiin ja lauantaina hääjuhla ja avioliiton siunaus. Silloin me aiomme kävellä puolison kanssa yhdessä alttarille ja minulta kysytään uudella sukunimelläni tahdotko.

Luulin, että morsiamen saattaminen alttarille on vanhanaikaista, mutta kyllä niin on tehty kaikissa häissä, joissa olen ollut (5).

[/quote]

Ei voi olla vanhanaikaista, koska kyse ei ole mistään vanhasta traditiosta täällä Suomessa. Jenkkipelleilyt kaikkine käsien räpyttelyineen ovat asia erikseen.

Huutonaurettuani melkein pissat housussa sille, että jotkut oikeasti käyttävät Tauskin musiikkia häissä, tulinkin äkkiä surulliseksi. Mielisairas vaimonhakkaaja - miksi joku haluaa soittaa liitolleen noin kammottavat enteet?!

Olen mennyt naimisiin Las Vegasissa - sikäläisessä maistraatissa virka-aikana. :D Tällaiset jekut sopivat huumorintajuumme.

Muistan, että kaksi tuttavaamme otti tuosta herneen nenään. Heillä itsellä oli "oikea" naimisiinmeno. Toisella oli häissä ohjelmassa morsiamen ryöstö. Morsian on vaikeasti ylipainoinen, ja yhdeltä kantajalta murtui hötäkässä solisluu, toiselta repesi pahasti takki ja morsiuspukukin käsittääkseni ratkesi, koska harteille ilmestyi myöhemmin joltain vieraalta lainattu neuletakki. Tuttava numero kaksi oli sitten sellainen henkisesti liikapainoinen tapaus, joka hääpsykoosissaan hankki viime hetkillä vielä omin päin huntu-kruunu-virityksen sekä mm. vapautti kirkon pihassa laatikosta kyyhkysiä, joista vain yksi nousi siivilleen.

Jokainen pitää sellaiset häät kuin haluaa, mutta kyllä häärituaaleja saa kritisoida ja niille nauraa ilman näitä marttyyrimaisia vastauksia ja oletuksia, ettei toisenlaisia häitä pitävät ehkä rakasta toisiaan tai sitä isäänsä yhtä paljon! :D

Esimerkiksi jos mieheni olisi kosinut minua polvistumalla, se olisi MINUSTA ollut hieman huvittava tilanne ja pilannut itse asiassa koko kosinnan! Toinen olisi ollut sormuksen piilottaminen tai että mies olisi suunnitellut kosimista viikkokausia etukäteen ja siihen liittyisi jos jonkinlaisia yllätyksiä kuten elokuvissa ja lopulta sormus paljastuisi sitten ravintolassa jostakin kakkupalasta ja mies polvistuisi; ehkä vielä viulut taustalla soiden! :D Ja olisi niin omaperäistä ja romanttista! ;)

Alttarille taluttaminen ei todellakaan ole mikään suomalainen vanha perinne ja minusta se vain on huvittava, vaikka omasta isästä pidänkin ja on hienoa, että ihmisillä on hyvät välit isäänsä! Minusta mieheni kanssa yhdessä käveleminen on se juttu, koska yhdessä me sinne avioliittoon astuimme.

Hääleikit ja - ohjelma on minusta ihan kivoja, mutta voisi sinne yrittää joskus keksiä jotain uuttakin. Omiin häihin en kyllä haluaisi mitään Tuttu juttua tai tietokilpailua morsiusparista.

Yksissä hääbileissä ryöstettiin morsian ja ei kyllä ollut sulhasella kiire tulla pelastamaan. Saunakamarissa istuttiin ja juotiin viinaa ja poltettiin tupakkaa. Siinä kului aikaa ja mä sanoin morsiamelle, että eikö mennä saunaan, kun tässä ei muutakaan tapahdu. Sehän alkoi repimään kolttua päältä ja ilme oli sellainen, että kohta ollaan saunassa alasti ja you know.....

Sitten se hemmetin best man just tuli hakemaan.

T. muusikko

Katsoin tässä taannoin jotakin suomalaista hääohjelmaa - olikohan kyseessä Kuninkaalliset häät...? 

No, kuitenkin: näennäisesti oli oikein kauniit ja viimeiseen asti hiotut häät: oli huippusuunnittelijan hääpukua, oli täydellisyyteen hiottuja puheita ja runoja ym... Ja sitten vielä kuoro laulamassa mahtipontisesti parin avioon. 

Sinänsä niissä häissä ei ollut mitään vikaa. Mutta se kuoro kyllä pudotti tuolilta. Odotin vielä että olisi kyyhkyset ampaisseet lentoon, enkelit soittaneet pasuunoita ja kentaurit heitelleet onnellisia kaneja.

Ehkä tuo yletön mahtipontisuus ja kuninkaallisten häiden tavoittelu ei kuitenkaan istu suomalaiseen perinteeseen siinä missä alttarille saatttelu? Toisaalta sitten päästäänkin siihen, onko ainoa oikea tapa juhlistaa häitä kakkukaffeilla kylätalolla kun sulhanen poikain kera käy vähän sahtitynnyrillä...? :)

Muusikko: mieletön vetovoima, ettenkö sanoisi. :D

Ai että. :D Näitä kun lukee, on ihan tyytyväinen omiin häihinsä. Maistraatti jakkupuvussa (todistajat firman puolesta) ja seuraavana päivänä kotona kakkukahvit lähimmille sukulaisille (vanhemmat, isovanhemmat, sisarukset). Lahjoja ei pyydetty ja vähän kiellettiinkin tuomasta, mutta muutama seteli sieltä korttien välistä löytyi. Yhdessä oltiin tätä ennen asuttu viisi vuotta ja olin 21. viikolla raskaana.