Häät - kornit hääjutut pinoon

[quote author="Vierailija" time="13.04.2014 klo 22:43"]

[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 23:18"]Morsiamen luovutus. Iskee aina uskomaton myötähäpeä, kun pari on asunut yhdessä vuosikaudet, on yhteisiä lapsia jne ja sitten isä luovuttaa 35+ morsmaikun. Vielä pahempi on jos isä ei syystä tai toisesta voi luovuttaa morsianta, vaan luovuttajaksi otetaan isoisä tai veli tai kummisetä tai jopa oma poika.

[/quote] Ymmärrän pointin, mutta isäni luovutti minut (vaikka oli lapsia, pitkä suhde) koska Se oli hänen toiveensa ja hänelle tärkeää.

[/quote]

Haluaisin tietää miksi alapeukutuksia? 

[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 17:33"]

Kateelliset avoliittolaiset natisee. Hyvä se on haukkua, kun ei itse pääse naimisiin, kun mies ei suostu kosimaan, vaan pitää takaportin auki.

Buauhhaahaaaa, tikahtukaa katellisuuteen ensi kesän häissä taas, kun itse ette saa timanttia nimettömään

[/quote]

Miksi oletat, että tänne kommentoivat ei ole naimisissa? Eihän omissa häissä tarvitse näitä korneja juttuja olla!

Jokainen voi tehdä häistään sellaiset kuin haluaa, vaikka ne sitten olisikin erilaiset kuin kaikilla muilla ja poikkeaisi kaavasta ja vaikka kukaan vieraista ei tykkäisi koko hääjuhlasta! :)

Mun mielestä hääleikit tai morsiamenryöstöt ei ole korneja silloin, kun ne on mietitty oikeasti kunnolla loppuun asti, eikä ole juosten kustuja. Se, kun on pakko tunkea ohjlemaan leikkejä, mutta sitten  ei jakseta ideoida juttuja loppuun asti on pohjat. Sulhanen laitetaan väsäämään joku onneton kolmen lauseen runo tai vielä pahempaa, laulamaan Tauskia tai jotain muuta yhtä väsynyttä, että saisi morsionsa takaisin. Eieieieieieeieiieeiieiei. Epämiellyttävää kaikille AINA!!

 Olin häissä, joissa sulhanen laitettiin paketoimaan lasten supertele-pallo, jonka heidän tuli sitten antaa ensimmäiselle lapselleen tämän 1-vuotispäivänä. Sympaattista ja sulhasen ei tarvinnut nolata itseään laulamalla tai runoilemalla.

Ylipäätään ohjelmassa tulisi huomioida vierasmäärä ja sen ikäjakauma!

[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 20:16"]

 

 

Mielipiteensä kullakin, mutta miksi se sulhanen on yksinään tai korkeintaan betsmanin kanssa siellä alttarilla odottelemassa. Varmaan hänelläkin on ollut ihan rakastava koti ja ympärillä ihmisiä jotka ovat tukeneet häntä elämän valinnoissaan ja tukevat tuosta eteenkin päin. Siksi tuo tuo morsiamen luovutus on mielestäni aikoimoista tekopyhäilyä: kaksi aikuista ihmistä virallistamassa suhdettaan, joka on jatkunut jo pitkään ja tulee toivottavasti jatkumaankin.

 

Pitäiskö sitten tehdä niin, että miehen äiti saattaa pojan alttarille vai kuitenkin miehen isä? Kumpi olisi parempi? Ja miksi äiti ei voisi saattaa tytärtään alttarille? :)

Ja jos nämä kysymykset tuntuu hassuilta niin pääsemme taas tuon perinteen ytimeen eli siihen, että mies luovuttaa tyttärensä omasta hallinnastaan tämän aviomiehelle.

Te annatte tuolle luovutusjutulle aivan liikaa painoarvoa nykyaikaan nähden. Jokainen tietää sen, ettei alttarille talutuksessa ole nykyisin mitään sen suurempaa syytä, kuin vanha tapa. Sillä ei pyritä symbolisesti alistamaan naisia, tai luovuttamaan tyttäriä, kuin karjaa toiselle ukolle. Sille voi olla ihan vain tunnepohjainen syy, on totuttu niin tekemään ja tapa on tärkeä ilman, että sillä yritetään salaa naisia alistaa.

Sama kihlauksessa, halusin että mieheni polvistuu ja kosii oikeasti, eikä mitään kesken kauppareissun tokaisua, että sormukset on nyt tarjouksessa, eiköhän osteta. En osaa järkiperusteilla sitä mitenkään loogisesti selittää, miksi asia oli minulle tärkeä, mutta sillä oli minulle todella paljon symbolista arvoa. Mieheni olisi tosiaan asiaa miettinyt, hän haluaisi todella minut. Meille avioliitto on vakava asia ja silloin sitoudutaan toiseen loppuiäksi. Miksi nainen ei voisi kosia ja polvistua, onhan se tilanne tärkeä hänellekin...jaa, en tiedä. Koska tavan mukaan mies polvistuu ja se on saanut jo tietyn merkityksen ajatuksessani. Onneksi miehelleni tämä ei ollut mikään ongelma, tai perustavanlainen tasa-arvokysymys.

Joistakin vanhoista perinteistä huolimatta kannatamme hyvin vahvasti tasa-arvoa. En silti koe naisena tulleeni mitenkään esineellistetyksi tai alistetuksi tuossa polvistumis-asiassa. Kaikista maailman asioista ei tarvitse tehdä tasa-arvo kysymystä ja hirveää riitaa.

Minusta kornia on täydellisiltä NÄYTTÄVIEN häiden tavoittelu, jolloin jossain vaiheessa jo unohtuu häiden tarkoitus ja huomio kiinnitttyy liikaa epäolennaisuuksiin kuten servettien sävyyn jne. Häistä jää sitten vain kauniita kuvia, mutta hääpari ei muista juhlista mitään, kun energia menee siihen, että kai kaikki näyttää hyvältä ja menee sekunnilleen käsikirjoituksen mukaan.

 

 

Te annatte tuolle luovutusjutulle aivan liikaa painoarvoa nykyaikaan nähden. Jokainen tietää sen, ettei alttarille talutuksessa ole nykyisin mitään sen suurempaa syytä, kuin vanha tapa. Sillä ei pyritä symbolisesti alistamaan naisia, tai luovuttamaan tyttäriä, kuin karjaa toiselle ukolle. Sille voi olla ihan vain tunnepohjainen syy, on totuttu niin tekemään ja tapa on tärkeä ilman, että sillä yritetään salaa naisia alistaa.

 

Sama kihlauksessa, halusin että mieheni polvistuu ja kosii oikeasti, eikä mitään kesken kauppareissun tokaisua, että sormukset on nyt tarjouksessa, eiköhän osteta. En osaa järkiperusteilla sitä mitenkään loogisesti selittää, miksi asia oli minulle tärkeä, mutta sillä oli minulle todella paljon symbolista arvoa. Mieheni olisi tosiaan asiaa miettinyt, hän haluaisi todella minut. Meille avioliitto on vakava asia ja silloin sitoudutaan toiseen loppuiäksi. Miksi nainen ei voisi kosia ja polvistua, onhan se tilanne tärkeä hänellekin...jaa, en tiedä. Koska tavan mukaan mies polvistuu ja se on saanut jo tietyn merkityksen ajatuksessani. Onneksi miehelleni tämä ei ollut mikään ongelma, tai perustavanlainen tasa-arvokysymys.

 

Joistakin vanhoista perinteistä huolimatta kannatamme hyvin vahvasti tasa-arvoa. En silti koe naisena tulleeni mitenkään esineellistetyksi tai alistetuksi tuossa polvistumis-asiassa. Kaikista maailman asioista ei tarvitse tehdä tasa-arvo kysymystä ja hirveää riitaa.

 

Mutta olit kuitenkin sanonut miehellesi, että haluat tämän kosivan polvistumalla ja sitten tiedät "Mieheni olisi tosiaan asiaa miettinyt, hän haluaisi todella minut". Aika spontaania. ;)

Jos naisen saattaminen on vain tapa niin miksi sitten miestä ei voi saattaa alttarille. Samanlainen iso askel avioituminen miehelle ja tämän vanhemmille on ja tietyssä mielessä suurempikin, jos morsian ottaa miehen sukunimen ja tulee suvun jäseneksi ihan kirjaimellisesti.

Pienissä suvuissa merkitys voi olla suurempikin ja minusta viimeisimmässä Satuhäissä nepalilaisen sulhasen perhe oli tämän perinteensä mukaisesti huomioinut, kun toivotti naisen tervetulleeksi sukuun ja toivoi, että tämä käyttäytyy suvun arvon mukaisesti. :) Tästä näkökulmasta se voisi hyvin olla mies joka sinne alttarille talutetaan... :)

Hääleikit, jos ne on ne samat, mitkä on leikitty jo sataan kertaan sukulaisten ja kavereitten häissä. Leikeissä ja hääohjelmassa ei sinänsä ole minusta mitään vikaa. 

Virolaispuhe pitäis kieltää laissa. 

Huntu naaman edessä (jos ei kuulu oman uskonnon rituaaleihin), tätä ei kyllä paljoa näekään. 

Tämä ei ole ehkä kornia mutta muuten tökeröä: humalassa oleva hääpari, ihan kamalaa, ei ei ei. Ja vielä kerran, EI.

Ja sitten ne kielisuudelmat häävalssin aikana... kukaan ei halua nähdä. Suukko on ihan ok. 

Mutta morsiamen saatto alttarille on minusta kaunis ele, ja moni isä varmaan tekee sen mielellään, olkoon vaikka 50 vee morsio. Onhan se isille iso päivä kun tytär menee naimisiin. 

Korneimpia minusta ovat nimenomaan häihin liittyvä "taikausko". Sulhanen ei saa nähdä morsianta ennen alttarille menoa, jonka takia valokuvaukseenkin mennään kaikkien vieraiden odottaessa, vaikka meikki olisi jo tahraantunut. Miksi sen mekon pitää olla yllätys? Eihän sulhasenkaan puku ole "salainen"? Eiköhän se sulhanen tiedä, minkä näköinen morsian sieltä on tulossa ja oletus nyt on, että jokainen on silloin parhaimmillaan. En ymmärrä, miksei sulhasta voisi ottaa mukaan puvun valintaan, jos sillä hänelle on suuri merkitys. Jos ei ole, niin on yksi lysti milloin hän sen puvun näkee.

Korneja ovat myös kimpun heitto, sukkanauhan heitto ja perinteiset hääleikit: ryöstöt, tuttujutut ja kilpailut. Vaaleanpunaiset sydänilmapallon juhlapaikassa. Maksullinen baari.

Kornia hääpukeutumisessa minusta on huntu - hirveä "koriste", joka ei kaunista ketään ja muistuttaa perinteestä jolloin morsian ei saanut puolisoaan itse valita. Harso päässä ei kaunista ketään. 

Silti kaikkein korneinta on se, jos häitä järjesteltäessä on koko suku riidellyt ja vääntänyt kättä niin budjetista, vieraslistasta, pöytäjärjestyksestä ym. sivuseikasta. Juhlitaan siinä sitten onnellisina yhteiselon alkua, kun häitä on järjestelty pinna kireällä tiuskien. 

Juhlat ne häätkin vaan on ja se ajatus taustalla kaikkein merkityksellisin. Siksi harvoin tunteelliset ja aidot häät ovat korneja.

Minä olisin itse aikanaan halunnut, että olisimme kävelleet sulhaseni kanssa kahdestaan alttarille. Mutta isäni pyysi, että saisi saattaa minut alttarille. Isäni ei todellakaan ole mikään tunteellinen heppu, joten kun huomasin asialla olevan hänelle suuri symbolinen merkitys, niin myönnyin hänen toiveeseensa. Kornia tai ei, näin kaikki olivat tyytyväisiä. Vaikka sulhanen sitten huiteli jossain sakastissa papin kanssa vielä siinä vaiheessa, kun kanttori alkoi soittaa häämarssia. Isäni harppoi pitkiä askelia ja minä yritin hidastella, kun ei ollutkaan sulhanen ja pappi valmiina vielä. Onneksi oli pitkä käytävä kirkossa :-D

Minulle on yksi lysti, pitivätkö häävieraamme morsiamen saattamista alttarille kornina vai ei, mutta minulle ja isälleni jäi siitä erittäin lämpimät muistot <3

[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 20:05"]

[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 18:04"]

[/quote]En koe minkäänlaista kateutta. :) Kaksikymmentä vuotta yhteiseloa takana, jokohan mies olisi sen takaporttinsa käyttänyt, jos niiksen olisi....Molemmat pidetään häitä ja avioliittoa tasan tyhjän arvoisena asiana.

[/quote]

Eli toisin päin, mies ei ole kosinut ja näin ollen et ole päässyt naimisiin. Nämä on niin nähtyjä, sori vaan :) 

[/quote]

Täällä toinen avoliittolainen. Minusta on coolimpaa olla avoliitossa. Naimisiin menneet ihmiset on tylsiä. Timantteja saan kaupasta vaikka huru mykky.

valkoinen hääpuku kokeneella naikkosella. siis ei neitsyt tarvitse olla mutta huvittavaa kun joka reikään on vedelty ja vielä samaan aikaan ja on oikeati joku 100 mulkun "prinsessa" niin turha mitään kiltin tytön vaikutelmaa näyttää viattomuuden ja puhtauden väriin pukeutumalla

[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 21:16"]

Minä olisin itse aikanaan halunnut, että olisimme kävelleet sulhaseni kanssa kahdestaan alttarille. Mutta isäni pyysi, että saisi saattaa minut alttarille. Isäni ei todellakaan ole mikään tunteellinen heppu, joten kun huomasin asialla olevan hänelle suuri symbolinen merkitys, niin myönnyin hänen toiveeseensa. Kornia tai ei, näin kaikki olivat tyytyväisiä. Vaikka sulhanen sitten huiteli jossain sakastissa papin kanssa vielä siinä vaiheessa, kun kanttori alkoi soittaa häämarssia. Isäni harppoi pitkiä askelia ja minä yritin hidastella, kun ei ollutkaan sulhanen ja pappi valmiina vielä. Onneksi oli pitkä käytävä kirkossa :-D

Minulle on yksi lysti, pitivätkö häävieraamme morsiamen saattamista alttarille kornina vai ei, mutta minulle ja isälleni jäi siitä erittäin lämpimät muistot <3

[/quote]

Minä olisin kiittänyt isääni kauniisti ja sanonut, että ei kiitos. Olen asunut jo niin kauan kotoa pois, että astelen mieheni kanssa kahdestaan alttarille. Isäni olisi ymmärtänyt,koska on fiksu mies, eikä olisi saanut mitään itkupotkuraivareita.

Ja onneksi mieheni ei "yllätyksenä"kosinut polvillaan. Hauskoja jotkut tuttuni, jotka ovat jo kihloissa, mutta odottavat, että mies kosisi polvillaan.

Onneksi isäni ja mieheni ovat järkeviä ihmisiä

Meidän häät tulee varmaan menemään niin, että mennään perjantaina maistraatissa naimisiin ja lauantaina hääjuhla ja avioliiton siunaus. Silloin me aiomme kävellä puolison kanssa yhdessä alttarille ja minulta kysytään uudella sukunimelläni tahdotko.

Luulin, että morsiamen saattaminen alttarille on vanhanaikaista, mutta kyllä niin on tehty kaikissa häissä, joissa olen ollut (5).

[quote author="Vierailija" time="13.04.2014 klo 17:38"]

Kaikki hääleikit ja -puheet.

[/quote]

Mietin, millaiset mahtaa olla sitten kivat ja hauskat häät. Mitään ei saa leikkiä eikä pelleillä. Puheita ei saa pitää. Mätetään vaan ruokaa ja vähän pämistään pöytäkaverien kanssa, kuin olisivat jotkut tavalliset synttärit, ja vieläpä ei-pyöreät synttärit, kyseessä? Varmaan on tanssiminenkin ihan varoiksi jätettävä pois, ettei vain olisi soittolistalle vahingossa sattunut mitään tosi kuvottavaa ja kornia.

Minä toivoisin, että mun häät olisivat kunnolliset hauskat bileet, joissa herjaa heitettäis, viini virtais, kokkapuheita haasteltais ja puheita pidettäis tosissaan ja kurillaan. Hääparia kiusattais sopivasti. Joku setä jatkuvasti kertoisi huonoja vitsejä. Kaikki söisi ittensä ähkyyn, ja tanssilattialla olis sitten jokainen vauvasta vaariin. Tanssittavana kaikkea mahdollista karmeasta ysäripopista Laila Kinnusen parhaimpiin.

Tietty suvuista ja tuttavapiiristä riippuu, mikä onnistuu. Jotkut ovat tottuneet olemaan aina niin hissuksiin ja asiallisesti, ja nauramaan vain varmasti älykkäille vitseille ja niillekin korkeintaan ironisesti, että kokevat kaiken pienen hupsuttelun teennäisenä ja kankeana. Vaivaantuneet vieraat ovat kyllä juhlissa kuin juhlissa ikävä juttu, ja siksi kai sitten häänikin tulen joskus viettämään vieraskunnan fiiliksiä ajatellen. 

[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 20:47"]

 

 

Te annatte tuolle luovutusjutulle aivan liikaa painoarvoa nykyaikaan nähden. Jokainen tietää sen, ettei alttarille talutuksessa ole nykyisin mitään sen suurempaa syytä, kuin vanha tapa. Sillä ei pyritä symbolisesti alistamaan naisia, tai luovuttamaan tyttäriä, kuin karjaa toiselle ukolle. Sille voi olla ihan vain tunnepohjainen syy, on totuttu niin tekemään ja tapa on tärkeä ilman, että sillä yritetään salaa naisia alistaa.

 

Sama kihlauksessa, halusin että mieheni polvistuu ja kosii oikeasti, eikä mitään kesken kauppareissun tokaisua, että sormukset on nyt tarjouksessa, eiköhän osteta. En osaa järkiperusteilla sitä mitenkään loogisesti selittää, miksi asia oli minulle tärkeä, mutta sillä oli minulle todella paljon symbolista arvoa. Mieheni olisi tosiaan asiaa miettinyt, hän haluaisi todella minut. Meille avioliitto on vakava asia ja silloin sitoudutaan toiseen loppuiäksi. Miksi nainen ei voisi kosia ja polvistua, onhan se tilanne tärkeä hänellekin...jaa, en tiedä. Koska tavan mukaan mies polvistuu ja se on saanut jo tietyn merkityksen ajatuksessani. Onneksi miehelleni tämä ei ollut mikään ongelma, tai perustavanlainen tasa-arvokysymys.

 

Joistakin vanhoista perinteistä huolimatta kannatamme hyvin vahvasti tasa-arvoa. En silti koe naisena tulleeni mitenkään esineellistetyksi tai alistetuksi tuossa polvistumis-asiassa. Kaikista maailman asioista ei tarvitse tehdä tasa-arvo kysymystä ja hirveää riitaa.

 

Mutta olit kuitenkin sanonut miehellesi, että haluat tämän kosivan polvistumalla ja sitten tiedät "Mieheni olisi tosiaan asiaa miettinyt, hän haluaisi todella minut". Aika spontaania. ;)

Jos naisen saattaminen on vain tapa niin miksi sitten miestä ei voi saattaa alttarille. Samanlainen iso askel avioituminen miehelle ja tämän vanhemmille on ja tietyssä mielessä suurempikin, jos morsian ottaa miehen sukunimen ja tulee suvun jäseneksi ihan kirjaimellisesti.

Pienissä suvuissa merkitys voi olla suurempikin ja minusta viimeisimmässä Satuhäissä nepalilaisen sulhasen perhe oli tämän perinteensä mukaisesti huomioinut, kun toivotti naisen tervetulleeksi sukuun ja toivoi, että tämä käyttäytyy suvun arvon mukaisesti. :) Tästä näkökulmasta se voisi hyvin olla mies joka sinne alttarille talutetaan... :)

Niin tosiaan, keskustelemme miehen kanssa mitä hulluimmistakin asioista ja joskus tuli puheeksi kihlautuminen ja toiveet sen suhteen. Tai molemmanpuoleista ajatuksenvaihtoa siitä, mitä ajattelee kihlautumisesta, onko jotain odotuksia sen suhteen ja jotain sellaista, mitä ei missään nimessä haluaisi. Kyllä se silti ihan yllätyksenä tuli, kun mies vuosia näiden keskustelujen jälkeen kosi polvillaan vaellusreissulla :). En tiedä, olisiko se parempi olla juttelematta ollenkaan ja miehenkin jännityksellä odottaa polvistumiseen asti, että onko sieltä mitään myöntävää vastausta turha edes odottaa ;). Me jutellaan monista asioista ja omista toiveista, koska ei odoteta, että toinen osaisi maagisesti täyttää toisen toiveita jonkin ajatusleikin ja arvuuttelun seurauksena. Suora kysymys, suora vastaus- mentaliteetti toimii meillä hyvin :).

Jos nyt puhutaan juurtuneista tavoista, niin milloin on ollut tapana taluttaa sulhanen alttarille? Tällainen ei ole käsittääkseni ollut missään ikinä tapana, joten vertaus ontuu siinä suhteessa. Toki tästä voidaan tehdä tapa, jos halutaan, eikä siinä mitään, mutta jos halutaan jossain asioissa perinteisiä tapoja vaalia (mitkä tässä suhteessa minun ikäluokkani käsittää perinteisinä tapoina, tiedän ettei aina ole morsianta talutettu) tällä hetkellä, niin sulhasta ei ole kyllä ikinä minun tiedon mukaan talutettu alttarille ;). Enkä siis ota nyt kantaa siihen, etteikö näin voisi tehdä, jokainen voi tehdä niinkuin haluaa ja toivottavasti jokainen hääpari voisi viettää haluamiaan häitä ilman pahansuopaista supistelua, netissä kauhistelua ja hapannaamaisuutta juhlapaikalla.

Ei varsinaisesti liity hääjuhlaan, mutta mielestäni huomenlahja on korni. Sen alkuperäisenä tarkoituksena on ollut, että mies kiittää tuoretta vaimoaan hääyön jälkeisenä aamuna että vaimo oli vielä neitsyt.

Joskus kun tutut esittelevät saamaansa huomenlahjaa, kysyn että olitko vielä neitsyt? :) He ovat ihan että mitä! Tavan merkitystä ei siis tunneta. Tuollaista kivaa lahjaa arvostaisi varmasti enemmän myöhemmin avioliiton aikana, kun arki on jo alkanut. Ehkä se kannattaisi säästää taktisesti sinne. Häiden yhteydessä kummankin tilit ovat kovilla muutoinkin...

Huh. Ketjun luettuani voin vain todeta etta melko hyvin onnistuttiin valttamaan kaikki korneus haissa menemalla salaa naimisiin ja paikalla oli vain muutama kaveri kummaltakin. Inhoan huomion keskipisteena olemista joten ei nuo isot haat leikkeineen yms olisi muutenkaan sopineet meille.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 17:55"]

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 17:52"][quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 17:33"]

Me suomalaiset ollaan todella kyllä niin epäromanttisia ja ei kunnioiteta perinteitä. ( tämä ei todellakaan ole pelkästään negtiivista)

Miehelleni oli tärkeää tehdä kosinnasta iso ja romanttinen tapahtuma. Samoin sormukseen hän oli todella panostanut.

Häissä noudatimme tarkasti ortodoksi perinteitä, sillä mieheni suku on uskovaista ja minun sukuni ei. Oli kyllä kaunista kunnioittaa vanhoja perinteitä.

Itse pidän siitä, että sulhanen näkee morsiammen vasta alttarilla.

En tykkää jos hääjuhlissa juodaan liikaa. Myös vaivasnnuttavat leikit ovat ikäviä. Yksissä häissä parilta kysyttiin lapsien hankinnasta ja olivat kyllä ihan eri mieltä.

[/quote]

eli kun mies on kosinut, mies ei saa nähdä sua kahteen vuoteen, kun suunnittelet sitä lapsuuden unelmapäivääsi

Jotenkin nykyaikana MINUN mielestäni typeriä perinteitä. Me olimme miehen kanssa asuneet yhdessä ja harrastaneet seksiäkin, joten olisi ollut kornia joku yllätyskosinta. Kun asiasta pystyi aikuismaisesti keskustelemaan, mitä haluamme elämältä.

Toiseksi, ei olisi tullut mieleenkään pelleillä jotain "kaason kanssa haetaan puku ja mies näkee mut vasta alttarilla". Yhdessä suunniteltiin häät ja yhdessä käytiin ostamassa vaatteet ja sormukset. Hääkarkit ja muut jätettiin kylmästi pois. Yhdessä käveltiin alttarille ja ihan itse pidin kimpunkin kädessäni, kun kumpikaan ei kokenut tarvitsevansa kaasoa tai bestmania.

En kokenut olevani mikään impi neitsytmorsian, jonka pitäisi aikuisena heittäytyä kainoksi, nuoreksi ja kokemattomaksi neidoksi. 

Sitä en tiedä, oliko vierailla hauskaa häissä, koska leikkejä ei ollut, enkä ole kysellyt, että olihan meillä varmasti maailman ihanimmat häät(joihin kukaan ei kehtaa vastata, että oikeasti teillä oli ihan paskat häät)

[/quote] tarkotin siis sitä, että halusin että mieheni näkee hääpukuni vasta alttarilla. Halusin olla hääpäivänäni kaunis ja tyrmäävä mieheni silmissä!

Meillä hääpäivä oli miehen unelma, en itse kuulunut edes kirkkoon. Minulle olisi käynyt maistraatti vihkiminen, mutta näin kuinka tärkeää kirkkohäät oli miehelleni.

[/quote]

Tyrmäävä...Jessus :DDDD

Mulle tulee tästä mieleen joku vanha ketju, kun posliinit oli uusia. Joku vaimo kertoi, kuinka oli yllättänyt miehen ja ajanut pillun posliiniksi ja jättänyt pikkarit pois. Kun mies oli etsinyt sukkanauhaa, oli huomannut tämän ilmiön ja alkanut itkemään siinä hääyleisön edestä kiitollisena ja hokemaan uudelle vaimolleen, että kiitos, kiitos.

Vaimo oli niin ylpeä, kun miehensä rakasta häntä, että ihan itki, kun hänellä oli tyrmäävä posliinipillu :DDDDDD

[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 23:08"]

- Morsiamen luovutus ja varsinkin, jos kyseessä on jo toinen/kolmas/neljäs... avioliitto. Onhan se nyt aika noloa, että vielä "neitsyt" luovutetaan miehelään.

[/quote]

Mikä ongelma tuossa nyt on? Eikö ole ihan luonnollista, että edellinen aviomies luovuttaa entisen puolisonsa uudelle aviomiehelle?

Hahahha ooh odotan sitä päivää, kun joku pari lyö kunnolla vyön alle näitä isän luovutus -kynnysmattoja ja tekee niin, että morsian seisoo alttarilla odottamassa sulhasta, joka tulee äidin ja isin käsikynkässä! Niinhän se menee arkielämässäkin, nainen ottaa reppanan vastaan ja koulii sen maksamaan laskut, pukeutumaan tyylikkästi ja tekemään kotityöt!