JÄLLEEN yksi vauvanhoidon ammattilainen toteaa: Vauva pidettävä KOTONA!

[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 10:24"]

Me noudatettiin  ko. ohjeita jotka kätilö meille antoi. Ei käyty missään muualla kuin ulkoilemassa enne 3 kuukautta. Lapsi on ollut alusta asti hyvä nukkumaan ei ole tarvinut öitä valvoa vaikka söi pulloruokaa ja syntyi ennen laskettua aikaa (35rv). Eikä myöskään sairastellut.

[/quote]

Ymmärrät toivottavasti itsekin, että pienillä viikoilla syntynyt ja todennäköisesti myös pienipainoinen vauva saa kotiutuessa hieman eri ohjeet, kuin täysiaikaisena sytynyt, jolla paino nousee jo hienosti? Ja ymmärrät varmaan myös, että teidän vauvan hyvät yöunet eivät nyt johdu siitä, että vauva on ollut 3kk eristettynä? Eristäytyy kuule ne koliikkivauvojen äiditkin, mutta ei ne vauvat silti hyvin nuku...

Jokainen perhe ja perheen käytännöt vaihtelevat muutenkin. Te noudatitte tarkasti ulkoiluohjetta, mutta imetystä ette saaneet syystä tai toisesta sujumaan. Tähänkin tuli ihan varmasti ohjeita. Teillä toimi näin, mutta valitsitte itsekin, mitkä ohjeet sopivat juuri teidän perheeseen. Itse pidän imetystä erittäin tärkeänä ja tiedän miten paljon työtä ja kärsivällisyyttä se voi alkuun vaatia, mutta se on minusta vaivan arvoista. Sen sijaan en halua eristäytyä terveen vastasyntyneen kanssa muusta maailmasta, siitä olisi meille enemmän haittaa kuin hyötyä. Tervettä järkeä saa käyttää.

Muutenkin olis mielenkiintoista tietää, miten moni näistä eristäytyjistä on esikoisen äitejä? Useamman lapsen kanssa elämä ihan oikeasti jatkuu, vaikka perheeseen syntyy uusi jäsen! Ja sektioäidin on myös ymmärrettävästi vaikea käsittää, että joku voi oikeasti olla heti loistavassa kunnossa synnytyksen jälkeen. Leikkauksen jälkeen on ymmärrettävästi toipilas, mutta alateitse helposti synnyttänyt useamman lapsen äiti ei oikeasti jää moneksi viikoksi sohvalle toipumaan!

Mulle sopi oikein hyvin kahden viikon kotikaranteeni vauvan kanssa, mua ei yhtään kiinnostanut (eikä kiinnosta vieläkään) hössöttävät vieraat enkä kaivannut mitään ostoshelvettejä ruuhkineen. Vauva oli noin kolmiviikkoinen kun ekaa kertaa käytiin ihmisten ilmoilla, sitä ennen oltiin kotona ja käytiin päivittäin kotipihassa happea haukkaamassa. Ekat vieraat pääsivät meille vasta kun vauva oli kuukauden ikäinen, ei siksi että olisin hysteerisenä pelännyt pöpöjä, vaan koska mua ei huvittanut päästää meille ketään. Äitini kävi, mutta se on ihan eri asia.

Miten on mahdollista, että äidiksi ja isäksi ryhtyvät eivät osaa tai voi tehdä vauvaan liittyviä ostoksia jo etukäteen? Miten voi tulla yllätyksenä, että hei mehän tarvitaan pieniä vaippoja?

Kävin minä sen kahden viikon aikana pari kertaa lähikaupassa. Mies, eli vauvan isä oli sen aikaa vauvan kanssa kotona. Mies on myös lukutaitoinen ihminen ja yllättävän älykäskin oman sukupuolensa edustaja, sille oli aika helppoa kertoa, mitä pitää tuoda kaupasta. Se osaa myös käyttää kännykkää, soitti jos oli epäselvä kauppalappu.

Elämäni rennoin kuukausi.

[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 10:27"]

Minne kaikki "peräaukkoon asti revenneet av-mammat" ovat yht'äkkiä kadonneet?  ;-) Itse jouduin noudattamaan näitä suosituksia käytännön pakosta, koska en pystynyt esimerkiksi istumaan normaalisti ensimmäisiin 4-5 viikkoon. Liikkuminen ulkona oli siis hyvin rajoitettua.  Mutta eiköhän tämä ketju viimeistään osoita, kuinka harvinaista tämä kuitenkin on.

[/quote]

Mulla oli sama tilanne aikoinaan. Mutta ei sitä edes siellä sairaalassa jotkut hoitajat ymmärtäneet, etten todellakaan voi istua edes sen renkaan kanssa. 

[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 11:28"]

Mulle sopi oikein hyvin kahden viikon kotikaranteeni vauvan kanssa, mua ei yhtään kiinnostanut (eikä kiinnosta vieläkään) hössöttävät vieraat enkä kaivannut mitään ostoshelvettejä ruuhkineen. Vauva oli noin kolmiviikkoinen kun ekaa kertaa käytiin ihmisten ilmoilla, sitä ennen oltiin kotona ja käytiin päivittäin kotipihassa happea haukkaamassa. Ekat vieraat pääsivät meille vasta kun vauva oli kuukauden ikäinen, ei siksi että olisin hysteerisenä pelännyt pöpöjä, vaan koska mua ei huvittanut päästää meille ketään. Äitini kävi, mutta se on ihan eri asia.

Miten on mahdollista, että äidiksi ja isäksi ryhtyvät eivät osaa tai voi tehdä vauvaan liittyviä ostoksia jo etukäteen? Miten voi tulla yllätyksenä, että hei mehän tarvitaan pieniä vaippoja?

Kävin minä sen kahden viikon aikana pari kertaa lähikaupassa. Mies, eli vauvan isä oli sen aikaa vauvan kanssa kotona. Mies on myös lukutaitoinen ihminen ja yllättävän älykäskin oman sukupuolensa edustaja, sille oli aika helppoa kertoa, mitä pitää tuoda kaupasta. Se osaa myös käyttää kännykkää, soitti jos oli epäselvä kauppalappu.

Elämäni rennoin kuukausi.

[/quote]

Sulla on täysi oikeus olla kuukauden vauvasi kanssa kotona, mutta ymmärrätkö, että en ole sinä? Vaikka kotona hyvinviihdynkin, ei siinä mitään. Palataan sitten asiaan, kun sulla on pari kolme lasta lisää, laitatko niiden tarpeet kuukaudeksi sivuun? Meidän onni on, että vauvan la osuu sattumalta keskelle kesälomaa, muuten arki alkaisi aika ryminällä. Koululainen on vietävä kouluun joka aamu kahdeksaksi (ja on oma valinta tuo koulumatka) ja muillakin lapsilla on menoja, harrastuksia ja kavereita. Ei sevauva siitä rikki mene, vaikka koko perhe ei vetäydykään kuoreen. Silti olen onnellinen tuosta kesälomasta. Ja jos joskus liikun terveen, pienen vauvan kanssa ihmusten ilmoilla, niin se ei johdu siitä, että mieheni on kykenemätön tuomaan kaupasta vaippoja. Olen vain itsekin silloin kykenevä ostamaan ne vaipat vauvan kanssa:)

Ensimmäisen lapsen äidit voivat eristäytyä maailmasta, seuraavien lasten kohdalla huomataan, että elämä jatkuu uudenkin vauvan kanssa. Esikoista pitää viedä harrastuksiin, ulos, kylään jne. ja vauva kulkee siinä mukana.

Mä kävin naapurissa (100m) 2tuntis kutsuilla kun vauva oli kk ikäinen, vauva jäi isänsä kanssa kotiin. Mammat paheksuivat ja päivittelivät että miten voin jättää pienen lapsen kotiin. Sanoin että mielummin jätän kotiin kun kuljetan ympäriinsä. Jäipä muuten paha mieli tästä"vapaaillasta". Vauva oli nukkunut koko sen ajan.

43 on selvästi ensimmäisen lapsen äiti. Mitenkä pärjäisit, jos sulla olisi vastasyntyneen lisäksi pari isompaa lasta? Loppuisiko koko perheeltä normaali elämä vauvan vuoksi?

[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 12:04"]

[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 11:28"]

Mulle sopi oikein hyvin kahden viikon kotikaranteeni vauvan kanssa, mua ei yhtään kiinnostanut (eikä kiinnosta vieläkään) hössöttävät vieraat enkä kaivannut mitään ostoshelvettejä ruuhkineen. Vauva oli noin kolmiviikkoinen kun ekaa kertaa käytiin ihmisten ilmoilla, sitä ennen oltiin kotona ja käytiin päivittäin kotipihassa happea haukkaamassa. Ekat vieraat pääsivät meille vasta kun vauva oli kuukauden ikäinen, ei siksi että olisin hysteerisenä pelännyt pöpöjä, vaan koska mua ei huvittanut päästää meille ketään. Äitini kävi, mutta se on ihan eri asia.

Miten on mahdollista, että äidiksi ja isäksi ryhtyvät eivät osaa tai voi tehdä vauvaan liittyviä ostoksia jo etukäteen? Miten voi tulla yllätyksenä, että hei mehän tarvitaan pieniä vaippoja?

Kävin minä sen kahden viikon aikana pari kertaa lähikaupassa. Mies, eli vauvan isä oli sen aikaa vauvan kanssa kotona. Mies on myös lukutaitoinen ihminen ja yllättävän älykäskin oman sukupuolensa edustaja, sille oli aika helppoa kertoa, mitä pitää tuoda kaupasta. Se osaa myös käyttää kännykkää, soitti jos oli epäselvä kauppalappu.

Elämäni rennoin kuukausi.

[/quote]

Sulla on täysi oikeus olla kuukauden vauvasi kanssa kotona, mutta ymmärrätkö, että en ole sinä? Vaikka kotona hyvinviihdynkin, ei siinä mitään. Palataan sitten asiaan, kun sulla on pari kolme lasta lisää, laitatko niiden tarpeet kuukaudeksi sivuun? Meidän onni on, että vauvan la osuu sattumalta keskelle kesälomaa, muuten arki alkaisi aika ryminällä. Koululainen on vietävä kouluun joka aamu kahdeksaksi (ja on oma valinta tuo koulumatka) ja muillakin lapsilla on menoja, harrastuksia ja kavereita. Ei sevauva siitä rikki mene, vaikka koko perhe ei vetäydykään kuoreen. Silti olen onnellinen tuosta kesälomasta. Ja jos joskus liikun terveen, pienen vauvan kanssa ihmusten ilmoilla, niin se ei johdu siitä, että mieheni on kykenemätön tuomaan kaupasta vaippoja. Olen vain itsekin silloin kykenevä ostamaan ne vaipat vauvan kanssa:)

[/quote]

Oi miten oletkaan ihana ihminen, miehesi varmasti rakastaa sinua ja lapsiasi täydestä sydämestään.

Mulla on kolme lasta, että se siitä. Olen hyvin tietoinen miten menetellä useamman kanssa. Kyllä ne harrastukset meilläkin hoitui.

Peace and love, Honey!

Jotenkin veikkaisin, että jokainen perhe tekee itselleen parhaimpia ratkaisuja. Aika moni äiti kaipaa lepoa ja rauhaa, mutta siltikin käy kaupassa ja hoitaa muita asioita myös vauvan kanssa. Tuo kaksiviikkoa menee monella ihan huomaamatta kotona ennen kuin jaksaa ihmisten ilmoille.Vähän myöhemmin usein vielä yllytetään myös äitiä tuulettumaan ja tekemään jotain omasta mielestään kivaa. Toisilla se on vaunujuoksulenkki ja jollain toisella ostarilla kavereiden tapaaminen. Heti löytyy asenteita.

Huutavat pennut vois pitää kotona kunnes täyttävät 18.

[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 12:35"]

[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 12:04"]

[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 11:28"]

Mulle sopi oikein hyvin kahden viikon kotikaranteeni vauvan kanssa, mua ei yhtään kiinnostanut (eikä kiinnosta vieläkään) hössöttävät vieraat enkä kaivannut mitään ostoshelvettejä ruuhkineen. Vauva oli noin kolmiviikkoinen kun ekaa kertaa käytiin ihmisten ilmoilla, sitä ennen oltiin kotona ja käytiin päivittäin kotipihassa happea haukkaamassa. Ekat vieraat pääsivät meille vasta kun vauva oli kuukauden ikäinen, ei siksi että olisin hysteerisenä pelännyt pöpöjä, vaan koska mua ei huvittanut päästää meille ketään. Äitini kävi, mutta se on ihan eri asia.

Miten on mahdollista, että äidiksi ja isäksi ryhtyvät eivät osaa tai voi tehdä vauvaan liittyviä ostoksia jo etukäteen? Miten voi tulla yllätyksenä, että hei mehän tarvitaan pieniä vaippoja?

Kävin minä sen kahden viikon aikana pari kertaa lähikaupassa. Mies, eli vauvan isä oli sen aikaa vauvan kanssa kotona. Mies on myös lukutaitoinen ihminen ja yllättävän älykäskin oman sukupuolensa edustaja, sille oli aika helppoa kertoa, mitä pitää tuoda kaupasta. Se osaa myös käyttää kännykkää, soitti jos oli epäselvä kauppalappu.

Elämäni rennoin kuukausi.

[/quote]

Sulla on täysi oikeus olla kuukauden vauvasi kanssa kotona, mutta ymmärrätkö, että en ole sinä? Vaikka kotona hyvinviihdynkin, ei siinä mitään. Palataan sitten asiaan, kun sulla on pari kolme lasta lisää, laitatko niiden tarpeet kuukaudeksi sivuun? Meidän onni on, että vauvan la osuu sattumalta keskelle kesälomaa, muuten arki alkaisi aika ryminällä. Koululainen on vietävä kouluun joka aamu kahdeksaksi (ja on oma valinta tuo koulumatka) ja muillakin lapsilla on menoja, harrastuksia ja kavereita. Ei sevauva siitä rikki mene, vaikka koko perhe ei vetäydykään kuoreen. Silti olen onnellinen tuosta kesälomasta. Ja jos joskus liikun terveen, pienen vauvan kanssa ihmusten ilmoilla, niin se ei johdu siitä, että mieheni on kykenemätön tuomaan kaupasta vaippoja. Olen vain itsekin silloin kykenevä ostamaan ne vaipat vauvan kanssa:)

[/quote]

Oi miten oletkaan ihana ihminen, miehesi varmasti rakastaa sinua ja lapsiasi täydestä sydämestään.

Mulla on kolme lasta, että se siitä. Olen hyvin tietoinen miten menetellä useamman kanssa. Kyllä ne harrastukset meilläkin hoitui.

Peace and love, Honey!

[/quote]

No hyvä, että sinä osaat sitten elää sitä elämää sillä ainoalla oikealla tavalla. Me muut ei olla kykeneväisiä ennakoimaan edes ostoksiamme... Minusta AP yleistää aika rankasti ja syyllistää vähän kaikkia, jotka uskaltautuvat alle 3-kuisen kanssa ulos. Ja niin teet kyllä sinäkin. Saat ihan vapaasti nauttia kotoilusta vauvan kanssa, ihanaahan sekin on. Mutta miksi syyllistää äitiä, joka käy vauvan kanssa kahvilassa tai ilahtuu ystävien vierailusta??? Jos minulla on terve, hyvin kasvava, tyytyväinen vauva, niin miksi en saisi kerran päivässä käydä sen kanssa jossain? Tai edes kerran pari viikossa? Koska sinä et tehnyt niin? Jos vaikka vähän yritettäis ymmärtää, että kaikki ei toimi ihan samalla tavalla. Tuskin meidän päivämme ovat olleet ihan identtisiä ilman sitä vauvaakaan, miksi nyt olisi vain yksi hyväksytty malli?

Tätä aloitusta lukiessa tulee taas mieleen kuinka paljon erilaisia sääntöjä ja ohjeita meille äideille nykypäivänä annetaankaan. Tietysti tieto aina lisääntyy ja on hienoa, että monia haitallisia uskomuksia ja tapoja on saatu karsittua, mutta alkaa tuntua siltä, että nykyään on vain yksi oikea tapa hoitaa vauvaa ja lapsia.

Luulisi, että erilaisten tapojen suvaitseminen lisääntyisi tällä tiedon aikakaudella, mutta ympärillä näkee lähinnä sitä päinvastaista. Joka paikasta kerrotaan totuuksia siitä minkä ikäisenä lapsen voi pistää hoitoon, millainen ikäero on sopiva jne. ja jos joku poikkeaa siitä omasta elämäntavasta saa niskaansa valtavan haukkuryöpyn.

Arvosteleminen ja kyseenalaistaminen aloitetaan jo raskausaikana. Lapsen nimistä saadaan aikaan kauhea show, se miten lapsensa pukee on aika jonkun mielestä kammottavaa. Ei ole mitään mihin ei puututtaisi ja mitä ei tuomittaisi jostain suunnasta. Onko tämä sitten oikeasti se oikea ja hyvä suunta?

Olipa kirjoituksesi toooosi negatiivinen. Hyi! Miltä tekstisi kuulosti rivien välistä? (Lue sulkeet)

>>>

"Ymmärrät toivottavasti itsekin (vaikka epäiletkin sitä?), että pienillä viikoilla syntynyt ja todennäköisesti myös pienipainoinen vauva saa kotiutuessa hieman eri ohjeet, kuin täysiaikaisena sytynyt, jolla paino nousee jo hienosti? (Ei, ei varmaan ymmärrä elämän monimuotoisuutta) Ja ymmärrät varmaan myös (edelleen kyseenalaistat ymmärryksen), että teidän vauvan hyvät yöunet eivät nyt johdu siitä, että vauva on ollut 3kk eristettynä? (Mistä tiedät, mistä johtuu ja mistä ei?) Eristäytyy kuule ne koliikkivauvojen äiditkin, mutta ei ne vauvat silti hyvin nuku... (niin, ja moni muukin eristäytyy, entä sitten?)

Jokainen perhe ja perheen käytännöt vaihtelevat muutenkin. (Käytännöt vaihtelevat joo, mutta silti kaikkien pitäisi sopia samaan raamiin?) Te noudatitte tarkasti ulkoiluohjetta, mutta imetystä ette saaneet syystä tai toisesta sujumaan. (Auts! Löysithän sinä jotain, missä on epäonnistunut, vaikka jossainnon onnistunutkin) Tähänkin tuli ihan varmasti ohjeita. (Mutta et lukenut niitä tai välittänyt niistä) Teillä toimi näin, mutta valitsitte itsekin, mitkä ohjeet sopivat juuri teidän perheeseen. (Väärin valitsit) Itse (sinä ihan itse) pidän imetystä erittäin tärkeänä ja tiedän miten paljon työtä ja kärsivällisyyttä se voi alkuun vaatia (olet ahkerampi ja kärsivällisempi kuin laiskat äidit jotka ajattelevat omaa hyvinvointiaan), mutta se on minusta vaivan arvoista (hienoa, ettei ollut niin rankkaa, että voisit olla toista mieltä, ettei ollut vaivan arvoista). Sen sijaan en halua eristäytyä (kuka sinua on pakottanut eristäytymään) terveen vastasyntyneen kanssa (onnea terveestä lapsesta) muusta maailmasta, siitä olisi meille enemmän haittaa kuin hyötyä. Tervettä järkeä saa käyttää. (Sinulla on terve järki, muilla ei?)

Muutenkin olis mielenkiintoista tietää, miten moni näistä eristäytyjistä on esikoisen äitejä? (Sinäkö tulit kerralla useamman lapsen äidiksi? Useamman lapsen kanssa elämä ihan oikeasti jatkuu, vaikka perheeseen syntyy uusi jäsen! (Onnea moninkertaisesta äitiydestä, se ei ole itsestäänselvyys) Ja sektioäidin on myös ymmärrettävästi vaikea käsittää, että joku voi oikeasti olla heti loistavassa kunnossa synnytyksen jälkeen. (Alateitse helposti synnyttäneen on vaikea käsittää, että joku voi oikeasti olla huonossa kunnossa sektion jälkeen) Leikkauksen jälkeen on ymmärrettävästi toipilas (ymmärrätkö varmasti), mutta alateitse helposti synnyttänyt useamman lapsen äiti ei oikeasti jää moneksi viikoksi sohvalle toipumaan!" (Monta kertaa synnyttäneelle synnytys on leikkiä vain... blob-blob-blob... ei tunnu missään ikinä kellään)

[/quote]