Lue keskustelun säännöt.
Onko Netflixissä enää mitään hyvää katsottavaa`?
Kaikki sarjat ja leffat tuntuu olevan sitä samaa tusinatavaraa.
Kommentit (350)
Jäin koukkuun Queen of the South-sarjaan, löytyy Netflixistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka oikeesti jaksaa katsoa sarjoja. Aika tylsä elämä täytyy olla. Hyvät leffat joita ei enää tehdä olis eri asia.
Pari vuotta sitten, kun hankin netflixin niin itsekin silloin ajattelin pessimistisesti sarjojen suhteen. Nykyään oon netflixin kautta hurahtanut sarjojen pariin. Visuaalisesti kauniita elokuvia ja sarjoja netflixiin tulee.
Sweet tooth ja Gotham on nyt katselu-listallani ja pidän kovasti niistä sarjoista. Mielummin noita sarjoja katselen, kuin tosi-tv:tä.
1. Epäuskottava, todella hyvä ja realistinen jännitys draama, kunhan pääsee kiinni.
2. Musta kuningatar, upea draama nuoresta naisesta josta tulee shakkimestari.
3. Castamarin keittäjätär, romanttinen, mutta myös kohtalaisen uskottava kertomus luokkarajoja ylittävästä rakkaudesta.
4. Mr. Sunshine, korealainen romanttinen seikkailudraama joka kertoo tarinan japanin alistaman korean taistelusta miehittäjiä vastaan ja amerikkalaisen upseerin ja korealaisen ylhäisönaisen rakkaustarinasta ja vastarintaliikkeen taistelusta japanilaisia vastaan. Uskomattoman kauniisti kuvattua draamaa ja jännitystä.
5. Behind her eyes, yliluonnollinen jännitys draama. ylättävän lopun sisältävä mielikuvituksellinen tarina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo Mindhunters on juuri hyvä esimerkki tusinasarjasta. Kilpailee jonkun tanskalaisen Sillan tai englantilaisen Fallin kanssa kuinka ihaillaan sarjanirhaajia ja glorifioidaan pahuus ja keksitään mahdollisimman paljon outouksia. Paitsi että Mindhunters on huonommin näytelty ja tehty kuin nuo kaksi muuta mainittua sarjaa.
Tutkijat mielistelemässä nirhaajia pää kallellaan ja silmät pyöreinä kuuntelemassa on juuri sitä onanointimateriaalia mitä on tuotettu jo vuosikymmeniä. Todellisuudessa nämä tedbundyjen 'auttaminen tutkijoita ymmärtämään nirhaajien motiiveja' on naurettavaa bullshitiä. Tälläkin hetkellä arvellaan jenkeissä olevan aktiivisena n. 100 s-nirhaajaa, eikä poliisi saa heitä kiinni yhtään sen helpommin tai nopeammin kuin ennenkään (päinvastoin) vaikka he konsultoisivat kaikki kiinni olevat sekopäät. Profiloinnilla ei heitä kiinni saada. Enemmän auttaa sattuma, onnettomuus, vahinko tai se, että tekijä itse lopulta ilmoittautuu poliisilaitoksella. Kaikki muu on vain masturbaatiota ja siis hyvää matskua viihdeteollisuudelle.
Selvästi et ymmärrä aiheesta mitään. Profiloinnista on ollut valtava apu rikostutkinnalle sen kehittämisestä asti. Sarjakin on itse asiassa yksi viime vuosien parhaista.
Oi, hienoa! Tuota en tiennytkään että profiloinnista on ollut VALTAVA APU, olen luullut, että 'profilointi' on vain teennäinen, hivenen hienosteleva termi asialle, jota rikostutkinnassa on aina tehty - nimittäin kysytty ja mietitty 'kukahan ja millainenhan ihminen on tämän rikoksen tehnyt' ja että tästä profiloinnista on oikeasti ollut hyötyä vain viihdeteollisuudelle, koska sen varjolla voidaan palvoa sarjanirhaajia ja nautiskellen kuunnella sitä mitä kaikkea he ovat tehneet pääsääntöisesti (kappas, kappas) lapsille, naisille ja hmomiehille. Ja että sarjanirhaajien kertomat horinat ovat auttaneet (ehkä) vain muutamassa erittäin hyvin mainostetussa tapauksessa, mutta että apu olisi valtava, wau!
Onko siis Long Islandin monen vuosikymmenen aikana toiminut serial killer vihdoinkin saatu kiinni? Mansonko antoi ratkaisevan vihjeen löytymisestä vai se ihana kallenarhu Hello, Ed (niin kuin Mindhunterin ällöttävä nuori etsivä häntä kiimaisesti tervehti), Ed Kemper? Vaiko umpitollo SOn of Sam, David Berkovitz, hänhän oli pesunkestävä newyorkilainen? Antoi varmaan ratkaisevat vihjeet miten toimia New Yorkissa?
Minä olen koko ajan raukka ollut siinä käsityksessä, että profiloinnista ei juuri ole apua, ja että suurin osa selvitetyistä vanhoista serial killer tapauksista on selvinnyt/selviämässä ihan vain dna:n avulla. Mutta olen ollut siis vain tietämätön. Onko myös kolmella vuosikymmenellä huseerannut Zodiac Killerkin saatu vihdoin kiinni? Kuka siinä auttoi? Yhdeksän naista kerralla lahdannut Richard Speck-vainaa? Hienoa.
Että ihan VALTAVA apu? Sittenhän jenkeissä saadaan sarjanirhaajat nykyisin helposti ja nopeasti kiinni? Ted Bundystahan se lähti 70-luvulla ja sen jälkeen on ravannut jos jonkinlaista tutkijaa sarjanirhaajia haastattelemassa. Muistan kuinka Charles Mansonista sanottiin, että se mies ei pelkää mitään niin kauheasti kuin sitä, että joku valopää päättäisi vapauttaa hänet vankilasta. Sillä vankilassa Manson-vainaa oli vielä kuningas, häntä kohdeltiin kuin kuningasta, haastatteluja ja palvovia 'tutkijoita' piisasi, postia tuli. Manson tiesi itse, että ulkona hänen olisi avuton, hän ei enää pystyisi saamaan uskollisia palvojia ympärilleen normiyhteisössä.
Joten tutkijoilla on n. 50 vuoden ajalta sarjanirhaajien erittäin arvokkaita viisauksia käytettävänään ja niistä on VALTAVA apu. Kumma kun ne ei pystyneet profiloinnilla pysäyttämään esim Andrew Cunanania heti alkuunsa, vaan ihan näyttäisi siltä, että alussa koko profilointi meni vähän niin kuin prsiilleen. Mutta tuo on varmasti vain yksittäistapaus. Ja minä tyhmä, asiaa täysin ymmärtämätön, olen koko ajan luullut, että ainoa serial killer, joka on oikeasti auttanut tutkijoita, oli Jeff Dahmer, joka pyysi, että kun mä kuolen, niin tutkikaa mun aivot, koska niissä on jotain todella pahasti sekaisin. Siis sarjanirhaaja, jolla oli jonkinlainen sairauden tunto.
Mindhunter on outouksilla mässäilyä ja sarjanirhaajien glorifointia a la Uhrilampaat. Tarantinon Once upon a time in Hollywood on sitä vastoin erinomainen elokuva aiheesta. Se voi glorifioida väkivaltaa, mutta se ei takuulla glorifioi jotain Mansonia. (Tarantinoahan on aina syytetty väkivallan ihannoinnista ja että hän yhdistää väkivallan ja huumorin. Ja kun elokuvassa Susan Atkinsonin suulla sanotaan, että hei me ollaan hollywoodissa, nämä ihmiset opetti meidät tppamaan ja nauttimaan siitä, joten lahdataanpa vähän hollywood-sikoja, niin eihän Tarantino vastaa siihen muulla kuin humoristisella väkivallalla. Ei hänellä ole muuta vastausta - ja se on rehellistä.)
Unsolved Mysteries
Tämä on mielenkiintonen true crime-sarja. Varsinkin 2.kauden eka jakso "Kuolema Oslossa" on hemmetin mielenkiintoinen mysteeri, joka ei ole ratkennut vieläkään, kuten ei tietysti muutkaan mysteerit sarjassa.
Kukahan se nuori nainen oikein oli, agentti, palkkamurhaaja..?? Tästä voisi tehdä oman ketjun, jos joku muukin olisi tämän nähnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katson parhaillaan mitä kaikkea on tulossa netflixiin ja Haunting of Hill House:n luojalta tulee sellainen mini sarja 24.9.2021, kuin
Midnight Mass. Pakkohan tuo on laittaa omalle listalle. Kauhun ystäville uusi sarja.
Jumpe, kun netflixiin tulee vanhaakin vanhempi elokuva. The Farmer's Wife vuodelta 1928 ensimmäinen päivä syyskuuta.
Kiinnostaako ketään tällä palstalla katsoa noin vanhaa elokuvaa? Ja jos kiinnostaa niin kerrotko minkä ikäinen olet. Itse voisin katsoa tuon ihan yleis-sivistyksen takia, mutta jotenkin mietityttää, että jaksaisinko sen kokonaan katsoa. Tämmöisen nuorisolaisen silmissä tuo leffa vaikuttaa puuduttavalta (oletuksena vain väitän).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huonoks on menny tarjonta.Samoja leffoja jotka pyörii peruskanavillakin.He-maninkin onnistuivat pilaan feministi-roskalla.
Netflixissä on sekä hyvää ja huonoa. Onneksi nykyään tulee aika tiuhaan tahtiin uutta katsottavaa joka viikko. Itsekin mietin, että kuka noita vanhoja elokuvia (1930-1970) luvulta kattelee? Liekö vain sisällön täytettä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsoin juuri dokumentin Last Breath - uskomaton, järisyttävä, kiehtova, täysi kymppi! Hyvä että silmiä maltoin räpäyttää, niin totaalisesti tarina otti mukaansa heti alusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksaisi selata koko ketjua läpi, niin jelpatkaa ja kertokaa hyviä sarjoja HBO:lla.
Yksi sarja mikä on mielestäni huippu on Ray Donovan, jotain samaa tyyliä kuin Sobraanoissa mutta paremmin tehty eikä niin pitkäveteinen. Parin jakson jälkeen koukutti ja nyt katson jo toista tuotantokautta.
Netflixistä löytää katsottavaa lukemalla lehdistä (netistä) uutuuksien esittelyjä ja poimimalla niistä mielenkiintoiset. Itse olen näin löytänyt erityisesti muita kuin alun perin englanninkielisiä sarjoja, esim. ranskankielisiä, venäjänkielisiä ja nyt parhaillaan islantilaisen Katlan.
Olen huomannut, että kirjoihin perustuvissa sarjoissa henkilöhahmot ovat syvempiä ja monitahoisempia. Toki välillä voi katsoa visuaalisesti näyttävää vaikka juoneltaan ohuempaakin sarjaa.
Ihan vaan umpimähkään selaamalla harvoin olen löytänyt helmiä.
Netflixillä: Hit and run ja The Serpent
Vierailija kirjoitti:
Netflixissä on sekä hyvää ja huonoa. Onneksi nykyään tulee aika tiuhaan tahtiin uutta katsottavaa joka viikko. Itsekin mietin, että kuka noita vanhoja elokuvia (1930-1970) luvulta kattelee? Liekö vain sisällön täytettä?
Minä, jos vaan löytäisin niitä.
Uusia elokuvia ei tee edes mieli alkaa katsomaan, niin puuduttavia jotenkin. Ei nykyään tulekaan katseltua elokuvia, vanhoja sarjoja vain. Mielelläni katsoisin 70-90-luvuilla tehtyjä trillereitä, kauhua ja komediaa, ne on parhaita. Että täytyy kaivella paremmin jos löytyis.
Otin ton netflixin taas kuukaudeks, pöhnäspäissäni, täytyy löytää sieltä katsottavaa vaikka väkisin.
Pidän myös niistä oikeesti vanhoista elokuvista, eli mustavalkoajan hollywood-elluista. Varsinkin televisiosta niitä saisi tulla vaikka sunnuntaisin putkeen.
Mä katson PALJON sarjoja. Tuntuu, että kaikki on nähty. Katson amerikan Netflixiä, jossa laajempi valikoima, mutta silti kaikki tuntuu nähdyltä..
Kanadan Netflixissä oli Luce, kohtalainen elokuva "kympin pojasta", joka paljastuu vähemmän täydelliseksi.
Jep, tämä tahtoo aina unohtua, kun woken naurettavuuksista pauhataan. Ylilyöntejä tulee, niitä on aina tullut, niin työväestön (eli siis kaikkien eliittiiin kuulumattomien) ja naisten äänioikeudesta homojen esiinmarssiin asti. Eikä woke ole poikkeus. Nyt työnnetään esim. erirotuisia ihan joka paikkaan, niin että se muistuttaa itsessään jo erilaisuuden hyväksikäyttöä. Varsinkin mainonta ja markkinointi sitä harrastaa, kaupallisista syistä ja kohentaakseen yritysten imagoa.
Vähän samaan tapaan kuin 90-luvulla yhtä äkkiä homoja oli ihan joka paikassa. Itseään kunnioittava tv-ohjelma ei voinut olla ilman omaa homoa. Nyt tilanne homojen osalta on selvästi rauhoittunut ja heitä alkaa olla juuri se määrä mitä heitä tilastollisestikin on. Ja sen homouden takaa aletaan nähdä jo herranenaika se itse ihminen.
Sama käynee tämän erirotuisten asian kohdalla. Jos maa on 90%:sti valkoisten kansoittama, niin ei ole mikään vika tai virhe tai vajavaisuus, jota pitäisi urakalla hävetä ja kyyristellä. Vähemmistö on vähemmistö ja aika usein siitä on enemmän hyötyä kuin haittaa. Tällä hetkellä woke yrittää kutistaa vähemmistöt vain syrjityksi väestönosiksi. Ja vääristää jotenkin kuvaa, on valheellinen. Esim. nykyisin kun katsoo niitä kuuluisia brittisarjoja, niin äkkiseltään voisi kuvitella, että ainakin joka kolmas brittin on mustaihoinen. Totuus voi sitten yllättää aika tavalla. Ketä tällainen lopulta palvelee? Köyhää afrikkalaista, jolta huijataan viimeisetkin pennoset maalailemalla kuvaa jostain pohjoisesta, tasa-arvoisesta paratiisista, josta sen kun poimit banaani...eikun rahaa puusta ja olla möllötät vaan, kun nyt lähdet tälle kaikki sukusi rahat nielevälle reissulle jonka minun uppoamattomassa pikkupurtilossa seilaat?