petin miestäni, jäin kiinni
Miten voi olla mahdollista, että mieheni ei ole vihainen. Eroa hän ei hyväksy, eikä kuulemma sitä halua. Tottahan hän on järkyttynyt ja pettynyt käytökseeni. Mutta olen nyt oman kotini vankina, enkä saa ottaa tippaakaan alkoholia. En edes viinilasillista ruoan kanssa. Olen nyt viettänyt kotona viikon ja kolme päivää. En saa nähdä ystäviäni tai perhettäni elleivät he tule käymään meillä. Puhelin täytyy olla niin että mies voi tarvittaessa lukea esim viestini. Sosiaalista mediaa ei missään muodossa. Olisiko helpompaa antaa vain olla. En itsekään ymmärrä käytöstäni enkä voi antaa tekoani itselleni anteeksi. Olikohan tämä nyt tässä, itsehän olen kaiken pilannut.
Kommentit (21)
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 16:52"]Luottamus ansaitaan ajan kanssa todistamalla sanoilla ja teoilla olevas rehellinen. Herranen aika, ei tästä ole edes kahta viikkoa ja nyt jo natiset! Et sä nyt tajua, tää on helvetin kova pala miehelles. Vaimo on mennyt imemään vieraan miehen munaa, jakanu pilluaan. Yritä nyt vähän ymmärtää kuinka vaikeaa sille on. Luottamus EI tule takaisin alle kahdes viikos. Ja jos sä haluat et sut huomataan ja arvostetaan naisena, ei piikana, pettäminen ei kyllä tuota tulosta
Mies ei tule luottamaan suhun pitkään, pitkään aikaan. Puol vuotta, vuosi, kaksi. Jos olet halukas korjaamaan suhteen, sun pitää olla kärsivällinen
[/quote] veit jalat suustani!
En natise siitä ettenkö pääsisi menemään miten ja milloin huvittaa. Vaan siitä että olen kirjaimellisesti kotona 24/7. Olemme olleet naimisissa kauan ja kyllähän sitä rakkautta on. Hyvä juttu on se et jäin kiinni, nyt olemme keskustelleet suhteestamme enemmän kuin vuosiin. Käytännössä emme ole keskustelleet suhteestamme koskaan ennen. Pitäisikö ottaa kuitenkin vähäksi aikaa etäisyyttä että voisimme molemmat miettiä mitä oikeasti suhteelta haluamme? Asiat tosiaan eivät ole niin mustavalkoisia. Lapset eivät saa olla ainoa syy mikä pitää meidät yhdessä. Ap
Siis olet niin kuin vanina kotonasi? :O
Herranjumala nyt lähdet sieltä! Tuohan on sairasta, ja laitonta!
Ei miehen pidä hyväksyä eroa. Lähdet vaan kävelemään, kun tää suhde mitä ilmeisemmin ei toimi
Luottamus pula ei ole yllätys. Tottakai hän ei luota suhun. Olet osoittanut sen aika raadollisella tavalla, että et ole luottamuksen arvoinen.
Joko teette töitä niska limassa parisuhteen eteen tai lähdet kävelemään. Mieti kumman teet ja siitä eteen päin
Vaikeakin erota kun meillä on kaksi pientä lasta. Ja rakkaus, mutta riittääkö. Vai onko mies vaan omistushaluinen. Vaikeita asioita. Ap
Omistuksen haluinen? Miten olis totaalinen luottamus pula! Mitä sä oikein odotit? Että saat mennä ja tulla, nou hätä? Se ei luota suhun tippaakaan. Jos haluat pysyä, ansaitse luottamus/ parisuhde terapia
T: 3
Mitenköhän se luottamus ansaitaan. Ehkä vain parempi lähteä. En jaksa montaa vuotta kotonakaan olla. Mitäköhän odotin? Että minut huomattaisiin enkä olisi se 24/7 tiskikone kotona mitä olen ollut viimeisen 8 vuotta. Töihin minun ei kannata hakea koska en saisi kuulemma hyvää palkkaa. Tutkinnon suoritin turhaan. Minulla ei ole mitään väliä. Kunhan koti pysyy siistinä ja ruoka on ajallansa katettuna. Ehkä huomenna keksin ratkaisun.
Kerrop enemmän, kuinka siinä noin kävi? Ja kuinka jäit kiinni? Etkö ole töissä?
Eiks tää oo just sitä sosiaalista mediaa...
Luottamus ansaitaan ajan kanssa todistamalla sanoilla ja teoilla olevas rehellinen. Herranen aika, ei tästä ole edes kahta viikkoa ja nyt jo natiset! Et sä nyt tajua, tää on helvetin kova pala miehelles. Vaimo on mennyt imemään vieraan miehen munaa, jakanu pilluaan. Yritä nyt vähän ymmärtää kuinka vaikeaa sille on. Luottamus EI tule takaisin alle kahdes viikos. Ja jos sä haluat et sut huomataan ja arvostetaan naisena, ei piikana, pettäminen ei kyllä tuota tulosta
Mies ei tule luottamaan suhun pitkään, pitkään aikaan. Puol vuotta, vuosi, kaksi. Jos olet halukas korjaamaan suhteen, sun pitää olla kärsivällinen
Jätä se vaan, miehesi on onnellisempi ilman alkoholismiin taipuvaista pettäjä-ämmää.
Tekosyitä voi aina keksiä, mutta totuus on, että olet ihan vastuussa yksin tunteistasi ja käytöksestäsi. Ei ole miehesi syy, että petit. Sekään ei ole miehesi syy, että olet tuntenut itsesi tiskikoneeksi. Ihan itse olet tunteistasi ja onnellisuudestasi vastuussa.
Ymmärsinkö oikein, että miehesi mielestä sun ei kannata mennä töihin? Mitä muuta miehesi sinulta kieltää ja mitä vaatii? Olisikohan teillä keskustelun paikka?!
Pettäminen on tietysti väärin, mutta asiat eivät ole niin mustavalkoisia. Pika-analyysin tuloksena voin päätellä, että olet ap turhautunut olemaan itsestään selvyys perheellesi sekä miehesi ikeen alla ja siksi petit. Valitettavasti mihesi omistuksen halu vain lisääntyy, joten nyt kannattaa puolustaa omia oikeuksiaan, ennenkuin huomaat, ettei sinulla ole mitään. Ero ei välttämättä ole ainoa vaihtoehto, mutta ei miehesi voi pitää sinua vankina eikä kieltää töissäkäyntiä tai sosiaalista elämää.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 16:46"]
Eiks tää oo just sitä sosiaalista mediaa...
[/quote]
Jeps. Provo...
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 16:39"]
Mitenköhän se luottamus ansaitaan. Ehkä vain parempi lähteä. En jaksa montaa vuotta kotonakaan olla. Mitäköhän odotin? Että minut huomattaisiin enkä olisi se 24/7 tiskikone kotona mitä olen ollut viimeisen 8 vuotta. Töihin minun ei kannata hakea koska en saisi kuulemma hyvää palkkaa. Tutkinnon suoritin turhaan. Minulla ei ole mitään väliä. Kunhan koti pysyy siistinä ja ruoka on ajallansa katettuna. Ehkä huomenna keksin ratkaisun.
[/quote]
Menkää parisuhdeterapiaan jos haluat vielä jatkaa suhteessanne, muuten siitä ei tule noilla spekseillä mitään.
Mikä hemmetin rakkaus? Ei kai miestään rakastava nainen, vieraissa pompi? Katso ap peiliin, kannattiko hetken huuma?
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 17:14"]
Mikä hemmetin rakkaus? Ei kai miestään rakastava nainen, vieraissa pompi? Katso ap peiliin, kannattiko hetken huuma?
[/quote]
Ei pettäminen ja rakkaudettomuus kulje käsi kädessä. Rakastaa voi hyvinkin syvästi ja silti pettää
Ihana ap. Kuin pieni lapsi. Katuu, kun jäi kiinni mutta ei itse tekoa.
Pettäminen on aina pettäjän valinta ja kertoo pettäjästä ja hänen tavastaan ratkoa asioita. On totta, että pettäminen ei tapahdu tyhjiössä mutta pettäminen kertoo pettäjän tavasta suhtautua vaikeuksiin, se kertoo pettäjän arvomaailmasta ja prioriteeteista. Tyhjin syy pettää on se, että haluaa tulla huomatuksi. Mitä olet tehnyt asian eteen? Oletko kertonut tarpeesi miehellesi selvästi? Oletko ehdottanut pariterapiaa? Oletteko pohtineet tarpeesi syitä, miehen tapaa ehkä pitää sinua itsestäänselvyytenä, hänen kantaansa asiaan?
Vai tuntuiko vain hyvältä ratkaisulta haistattaa miehelle, perheelle ja parisuhteellenne pitkät, kun ei mies tajunnut ihan itse todeta, että arvostaa sinua?
Pettämiseen ryhtyvät ihmiset ovat mielestäni itsekeskeisiä. Heistä on hyväksyttävää satuttaa toista osapuolta vain siksi, kun itsellä ei ole hyvä olla. He eivät halua ratkoa asioita keskustelemalla, pariterapialla tai rehellisesti toteamalla, että en vain enää jaksa. He haluavat nimenomaan kokeilla, olisiko muualla jotain parempaa ja jos ei ole, niin ei tarvitse luopua mistään ja jos on, niin sitten ollaan parisuhteen voittajia ja häivytään tukka hulmuten horisonttiin. Mitä väliä sillä puolisolla ja lapsilla, kunhan vain itse voi hyvin?
Olen oikeasti iloinen, että tällä kertaa pettäjä kohtasi tekonsa seuraukset niin, että vastassa on yhtä häiriintynyt ja itsekeskeinen ihminen. Siinäpä on kiva hoitaa avioeroa ja lasten tapaaamisia ja omaisuuden jakoa, kun samanlainen kusipää on vaikeuttamassa asioita ja ajamassa omaa etuaan joka käänteessä. Ehkä pahinta on se tietoisuus, että itse likasi oman pesän ja aiheutti kaikki vaikeudet, tappelut ja ilkeilyt. Olisikohan se ero ollut vähän helpompi, jos olisi ihan aikuisten tavalla ehdottanut asiaa eikä vain kuksinut ekaa suostuvaista?
Niin makaa kuin petaa.
On ite pettänyt.
Pitää sua vankina. Lähe menee. Et kai ilman syytäkään päätynyt pettämään. Ei toi ole lupa kontrolloida toista. Ei hyvä ihminen, ei.
Ha. Mitäs menit pettämään. Ei heru sympatiaa.