Mitä tehdä, kun lapsi itkee etän luona käymistä?

Vierailija kirjoitti:

Keitä muita siellä etävanhemman luona asuu?

Ihan kamalaahan tuo on. En ymmärrä miksi se etä lasta sinne edes haluaa. En osaa kyllä auttaa, jos neuvolakaan ei osaa. 

Ei muita. Joskus lapsi kertoo, että siellä oli joku täti. Mutta ei kuulemma koskaan ole ollut se sana täti kuin viime kerralla. Joskus on paikalla lapsen isovanhemmat, noin kerran kahdessa kuukaudessa, silloin tapaamiset menneet ihan OK.

hyvin olet onnistunut aivopesemään lapsen exääsi vastaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et ap lähde hakemaan yksinhuoltajuutta ja lyhyempiä tapaamisia? Ei tuo tuosta paremmaksi muutu.

Asianajajan mukaan ei kannata, että kumpikaan ei tule oikeudessa menemään läpi.

Olen ollut yhteydessä myös lasten psykiatriin. Hän ei suostunut auttamaan ilman, että molemmat vanhemmat tulee paikalle. Etän mielestä ongelmaa ei ole ja apua ei tarvita.

Perheneuvolaan. Ystäväni kävi vaikean eron jälkeen siellä lapsen kanssa kahdestaan. Molemmilla oma työntekijä, niin sai kumpikin apua ikätasoisesti keskustellen.

Vierailija kirjoitti:

hyvin olet onnistunut aivopesemään lapsen exääsi vastaan

??? Olen aina pyrkinyt kannustamaan lasta etän luokse menemiseen. Antanut mukaan kivaa tekemistä, askartelua, pelejä, että viihtyisi. Olen yrittänyt puhua, että etä tekee hänen kanssaan varmaan jotain kivaa.

Lapsi vaan toteaa, että ei se kuitenkaan pelaa mun kanssa. Tai ei se tee kivoja juttuja hänen kanssa kuitenkaan.

Olen yrittänyt etsiä apua, että lapsi viihtyisi siellä paremmin. Ehdottanut, mitä voisivat tehdä, mistä lapsi tykkää.

Tekisin ihan mitä vaan, että lapsella olisi hyvä mieli, kun sinne lähtee. Mitä se on, mitä voin tehdä? Kun kukaan ei kerro.

Lapsen etu edellä AINA.  Joten kysyppä exältä voisitteko sopia tapaamiset vaikkapa lyhyemmiksi. Esim pari tuntia. Hän ei selvästikään halua olla lapsen kanssa eikä kiinnosta. Vaikkapa kerran kuussa tai harvemmin kävisivät syömässä tai jäätelöllä. Sen kai exkin pystyisi tsemppaamaan.  

Oma harrastus lapsen kanssa. Esim.hiihtäminen,luistelu, lenkkeily, retket ,uimahalli, kylpylät , luontoreitit, uimakoulut, snorklaus, sukeltaminen kursseilla, pyöräily fat bike tai kilpapyörät , liikunta harrastus yhdessä tai urheiluseurassa , microautoilua , eikä aina sisällä . Lapset tykkää puutöitä tehdä ,liikkua luonnossa tutkia kasveja . Kavereita . Palapelejä yhdessä. Kauheaa jos tuntee että joku yrittää päästä hänestä eroon . Avain kaulaan ja vapaus.

Jos ei tykkää miksi pakottaa ?

Yhdessä oloa kirjoitti:

Oma harrastus lapsen kanssa. Esim.hiihtäminen,luistelu, lenkkeily, retket ,uimahalli, kylpylät , luontoreitit, uimakoulut, snorklaus, sukeltaminen kursseilla, pyöräily fat bike tai kilpapyörät , liikunta harrastus yhdessä tai urheiluseurassa , microautoilua , eikä aina sisällä . Lapset tykkää puutöitä tehdä ,liikkua luonnossa tutkia kasveja . Kavereita . Palapelejä yhdessä. Kauheaa jos tuntee että joku yrittää päästä hänestä eroon . Avain kaulaan ja vapaus.

Olen ehdottanut vaikka mitä. Etä ei vie lasta edes ulos, puhumattakaan, että lähtisivät jonnekin uimaan tai mitään.

Oisko kannattanu valita sellanen kumppani ja toinen vanhempi lapselle, ettei tällaista ongelmaa olisi.

Silloin kun puhutte näistä asioista lapsen kanssa, yritä selittää hänelle, että se toinenkin vanhempi rakastaa häntä ja että aikuisetkin on vaan ihmisiä. Tyhmäähän se on hermostua esim. siitä, jos toinen itkee ikävää, mutta valitettavasti joillekin ihmisille on vaikeaa käsitellä esim turhautumisen tunteita , joita se voi aiheuttaa. Onhan lapsi kertonut etävanhemmalle, että tuntuu pahalta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hyvin olet onnistunut aivopesemään lapsen exääsi vastaan

??? Olen aina pyrkinyt kannustamaan lasta etän luokse menemiseen. Antanut mukaan kivaa tekemistä, askartelua, pelejä, että viihtyisi. Olen yrittänyt puhua, että etä tekee hänen kanssaan varmaan jotain kivaa.

Lapsi vaan toteaa, että ei se kuitenkaan pelaa mun kanssa. Tai ei se tee kivoja juttuja hänen kanssa kuitenkaan.

Olen yrittänyt etsiä apua, että lapsi viihtyisi siellä paremmin. Ehdottanut, mitä voisivat tehdä, mistä lapsi tykkää.

Tekisin ihan mitä vaan, että lapsella olisi hyvä mieli, kun sinne lähtee. Mitä se on, mitä voin tehdä? Kun kukaan ei kerro.

No jos sulla on hyvin tiedossa, että etä ei lapsen kanssa mitään tee, niin ei kyllä varmaan kannata lapselle hehkuttaa mitään kivoja juttuja mitä sitten hän siellä etän kanssa tekisi. Se nyt ainakin kannattaa muuttaa tuo asenne, nyt vaikuttaa siltä että yrität yltiöpositiivisesti saada lasta innostumaan etälle menosta ja sitten todellisuus on ihan eri siellä etän luona mitä maalailet. Jospa jatkaisit lapsen varustamista noilla tekemisillä, ohjaisit ja neuvoisit etukäteen että "kun olet tehnyt tämän, jatka sitten tästä jos ei ole muuta tekemistä. Sitten voit tehdä tämän ja tuon ja..." jos lapsi ei ole hyvämuistinen, voi tehdä muistilistaa piirtämällä, laittaa numerotarrat tekemisiin ym. Tämä voi tuoda lapselle lisää turvallisuudentunnetta kun ennen etälle lähtöä tietää, että on jotain suunnitelmallisuutta tekemisissä, vaikka etä itse ei sitä toimintaa siellä järjestäkään.

Todella ikäväähän tuo on, jos lapsi siellä joutuu pärjäilemään pääasiassa itsekseen, mutta se on nyt ikävä kyllä tilanne jolle ei oikein minkään voi, vanhemman tapaamisoikeus on niin vahva. Eri asia on sitten jos lapsi ei saa syödäkseen, on väkivaltaa siellä etällä tai vastaavaa, niin siihen kai joku instanssi voisi sitten puuttua ja saada tapaamisia pois.

Mutta juuri muuten sä et lapsen sinne menoa voi helpottaa kuin muuttamalla omaa asennettasi. Vaikka sä tekisit kaikkesi, että lapsen olisi kiva sinne lähteä, ei se nyt vaan ole sellainen asia jota sä voisit muuttaa. Lapsesta ei ole kiva sinne mennä. Ei etää toki pidä mustamaalatakaan, mutta sen korostaminen että "varmaan se etä sun kanssa pelaa tätä peliä, otapa se mukaan niin on kivaa sitten" ei ole kyllä hyvä suhtautuminen jos etä ei tosiaan lapsen kanssa mitään tee. Kyllä lapsen kanssa voi suoraan (neutraalisti!) puhua tuosta että etä ei hänen kanssaan mitään tee ja siksi lähi nyt laittaa lapselle tämän ja tämän jutun mukaan että on tekemistä. Ja lapselle pitää myös selittää etän toimintaa että "kyllä etä sinusta tykkää, haluaa tavata mutta etä vaan ei osaa toimia samalla tavalla kuin lähi täällä sinun kanssasi. Joo, varmasti on tylsää kun joutuu yksin olemaan mutta mehän katsottiin tekemistä mukaan, viikonloppu menee hujauksessa ja sitten kun tulet takaisin niin tehdään kiva juttu x...."

Eli se mitä voit tehdä, on hyväksyä tilanne, auttaa lasta samassa ja tukea lasta olemaan siellä etällä, niin varustamalla mukaan tekemistä kuin henkistäkin puolta tukemalla. Muutama vuosi ja lapsi on niin iso, että hänen mielipiteensä on otettava huomioon tapaamisista päätettäessä, sitten viimeistään tilanne ratkeaa.

Voimia vaikeassa tilanteessa. Yritä saada parempi puheyhteys etään, muu tuskin tuottaa tulosta. Muistutan keskustelijoita, että ensisijaisesti kyse on lapsen oikeudesta tavata vanhempaa, ei toisinpäin.

Etä - edän

Eli aloittaja haluaa vielä viiden vuodenkin jälkeen hyppyttää eksäänsä pillinsä mukaan.

Ja lapsi on vain välikappaleena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täyttää vuoden alussa 7v.

Mukana hänellä on kaikenlaista lelua ja puuhakirjaa, kun lähtee kotoa. Ei ne koko viikonloppua viihdytä.

Lukutaito pelastaisi. Kivoja kirjoja mukaan, niin oppii kirjallisuuden ystäväksi.

Enpä usko, että auttaa nyt ratkaisevasti tähän ongelmaan.

Kivojen kirjojen avulla lapsi voisi saada lisäksi muuta ajattelemista, jos ei jaksa leikkiä ja piirrellä koko aikaa.

Kunhan pärjäilee jotenkin sen ajan, kun aikuiset ratkovat ongelmaa.

Kysymyshän todella on lapsen sopeutumisesta tilanteeseen, johon ap:n kertoman mukaan ei ole tulossakaan muutosta.

Meillä oli sama. Oli aika tuskaisaa minulle, siis äidille, nuo viikonloput (joka toinen). Lapsi ei halunnut mennä, itki vain. Etän mielestä oli kuitenkin pakko ja lapsi sanoi samaa, iskä ei tee mitään hänen kanssaan.

Kaiken tein, kyselin mahdollisuuksia muuhun jne. Mikään ei käynyt ja oikeusjutulla uhkailtiin. Lapsen ollessa noin 11v esiteini, hän vain ilmoitti ettei lähde enää sinne kärsimään, poliisit voi vaikka tulla hakemaan ja hänelle alkoi olla kaveritkin olla jo tärkeitä. Eikä sitten enää mennyt kuin hyvin harvoin. Lomilla joskus pari päivää, nekin hammasta purren. 14v lopetti käynnit kokonaan. Eipä siitä suurempaa juttua tullut, loppujen lopuksi etäkin suostui asiaan. Ilmeisesti huomasi, että pääsi vain helpolla.

Alunperin etä vain turhaan väänsi ja piti vain periaatteesta laittaa vastaan.

Nyt jälkikäteen en tiedä olisiko etä loppujen lopuksi tehnyt yhtään mitään jos vain käynnit olisi loppuneet jo lapsen ollessa pienempi. No, turhaan sitä enää mietin kun en sille enää mitään voi. Nyt lapsi jo aikuinen ja joskus soittelee isän kanssa, eipä juuri tapaa kuin jossain sukujuhlissa.