Lue keskustelun säännöt.
Mistä apua läheiselle?
11.04.2014 |
Eli siis isälleni. Hän on nyt muutaman viikon ollut aivan järjettömän masentunut. Ei pysty nukkumaan, jättää asiat hoitamatta, ei suostu syömään eikä puhukaan paljon mitään. Päivät makaa sängyssä, ei pue, poistuu huoneestaan ainoastaan vessaan, sinnekin vain harvoin.
Hän siis asuu yksin minä ja muut sisarukset asutaan omillamme. En todellakaan tiedä mikä sillä on. Aikaisemmin sanoi haluavansa kuolla, mutta ei halunnu puhua enempää. Veljeni tarjoutui viemään hänet psykiatrian päivystykseen, ei suostunut.
Voiko tällaisessa tialnteessa saada apua ylipäätänsä mistään?
Kommentit (24)
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 15:45"]
Eikä oloa varsinaisesti helpottanut se, mitä lueskelin netistä ihmisten kokemuksista pakkohoidossa(tai mikä pakkotarkkailu se muutama päivä on). Kaikista pahimmalta varmaan tuntuisi, jos ei ensin uskalla puhua omasta olostaan, mutta sitten kun kertoo, niin "rangaistaan" raahaamalla lukkojen taakse vaikka väkisin.
[/quote]
Kun ihminen määrätään pakkohoitoon, hän yleensä itse ei ymmärrä olevansa avun tarpeessa. Muussa tapauksessa hän olisi hakeutunut avun piiriin itse jo aiemmin. Toisaalta taas ne harvat, jotka ovat sen verran todellisuudessa kiinni, että ymmärtävät pakkohoidon hyödyllisyyden, eivät netissä avaudu.
Olen ollut lähellä joutua pakkohoitoon ja näin jälkikäteen ajateltuna se olisi ollut minulle hyväksi, ehkä tieni ei olisi ollut näin kivinen.
Mutta älä sinä hätäile, nyt isäsi on hoidossa ja onneksi lähipiirissänne on lääkäri "omasta takaa". Vaikka hän ei mielenterveysasioihin perehtynyt olisikaan, niin hänellä kuitenkin on ammattilaisen silmä erilaisille oireille.
Toinen asia on se, että älä sinä hätäile, isälläsi on omaisia ympärillään, jotka selvästi välittävät hänestä paljon. Luottakaa te omaisina ja läheisinä omaan vaistoonne ja intuitioonne. Te huomaatte milloin isänne ei voi hyvin, te huomaatte milloin hän alkaa voida paremmin ja te huomaatte kuinka hänen oloaan voi helpottaa. Esimerkiksi olemalla hänen lähellään. Joskus jonkun olo vain pahenee siitä että joku on lähellä, mutta te tunnette isänne parhaiten ja osaatte helpottaa hänen oloaan.
Jos teillä vain voimavarat riittävät, edes vaikka vaan viikoksi, niin yrittäkää jättää isäänne mahdollisimman vähän yksin. Menkää sinne terveyskeskukseen hänen luokseen, olkaa vaikka käytävällä ja muistuttakaa häntä säännöllisesti olemassa olostanne. Että hän tietää että hän ei ole yksin.
Olisipa minullakin joku joka välittää minusta noin paljon. Toivon että isänne alkaa voida paremmin. Päivittele kuulumisia! Ja älä lannistu siitä takapakista voinnissa. Se tulee jossain vaiheessa, mutta siitä selvitään. Se kuuluu asiaan ja paranemisprosessiin. Olkaa isänne tukena silloinkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis isä on nyt kotona, tällä hetkellä nukkumassa. Minä ja täti(isän sisko) jäimme hänen luokseen yöksi. Aiemmin nyt illalla puhuttiin, halattiin ja itkettiin. Ehkä nyt vähän helpotuksestakin, kun asiat alkaa selvitä. Tosiaan tuntuu, että pelkkä toisten läsnäolo voi helpottaa.
Mutta kiitos viestistäsi 21. Kyllä tässä tuntuu, että pärjätään.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 22:35"]
Siis isä on nyt kotona, tällä hetkellä nukkumassa. Minä ja täti(isän sisko) jäimme hänen luokseen yöksi. Aiemmin nyt illalla puhuttiin, halattiin ja itkettiin. Ehkä nyt vähän helpotuksestakin, kun asiat alkaa selvitä. Tosiaan tuntuu, että pelkkä toisten läsnäolo voi helpottaa.
Mutta kiitos viestistäsi 21. Kyllä tässä tuntuu, että pärjätään.
[/quote]
Hyvä homma! Kyllä se aina helpottaa kun akuutti kriisi on ohitse. Pyydän vain, että hoitakaa homma niin sanotusti loppuun asti. Eli huolehtikaa että hän saa jatkohoitoa (ja myös ottaa sen vastaan). Oman kokemukseni mukaan akuutin tilanteen jälkeen sitä helposti tyydyttäytyy tilanteeseen, että nyt se on ohi ja että ei minua enää mikään vaivaa. Vaikka todellisuus on se, että ei se pahan olon aiheuttaja ole mihinkään hävinnyt, ainoastaan paineet on purettu. Joten VAADI että isäsi käy jatkohoidossa!
Mutta pääasia että tällä hetkellä kaikki on hyvin, stressi on lauennut ja voitte ehkä koko suku huoahtaa hetken. Voimia! Ja se vielä että on isäsi ja teidän kaikkien etu että hän juttelee ulkopuolisen kanssa asioista jotka häntä painaa. Ensinnäkin läheiset eivät ole mitään terapeutteja, heillä ei ole tarvittavaa tietotaitoa. Toisekseen läheisten ei tarvitse kantaa sitä taakkaa, jokaisella on omat huolensa, kukaan ei jaksa olla terapeuttina läheiselleen. Kolmannekseen ulkopuoliselle puhuu eri tavalla kuin läheisille.
Älkää jättäkö asiaa tähän vaan huolehdi että hän saa apua jatkossa!!!
T: 21
Kiitos vielä 21/23!
Yö meni tosi rauhallisesti ja kaikki nukkui. Kyllähän tuo isä on tosi väsyneen ja suoraan sanoen "kamalan" näköinen. Mutta silti paljon normaalimpi. Aamulla heräsi jopa ennen minua ja istui juomassa kahvia.
Isä on itsekin sitä mieltä, että siellä poliklinikalla käyminen olisi hyvä juttu. Mikä lienee ihan hyvä asia. Puhuttiin oikeastaan jo illalla tädin kanssa, että nyt ollaan mahdollisimman paljon läsnä, vaikka sitten vuorotellen mutta ainakin niin että joku jäisi yöksi.
Siinä olet oikeassa, että läheiset ei voi(eikä saa) olla ainoita terapeutteja, mutta meille puhuminen on aina ollut jotenkin helppoa, että se tulee kuin luonnostaan. Isä itse on aikoinaan totuttanut meitä siihen, että huolien kanssa ei tarvitse jäädä yksin. Hyvähän se on, että puhuu myös meidän kanssa edes sen verran, että tiedetään miten voitaisiin parhaiten auttaa ja olla tukena.
Kun soittaa 112, ambulanssi tulee ja vie, tai poliisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo ei jätetty yksin, valvottiin kaikki lähes koko viime yö. Vasta aamuyöllä nukuttiin veljen kanssa vuorotellen muutama tunti.
Eipä tilanne juuri ole muuttunut. Paitsi että isä itkee enemmän, ja puhuu epäselviä. Tiedä sitten, onko se hyvä vai huono.
Päivystysneuvonnasta(vai mikä se on?) sanottiin, että ei voi mitään, jos ihminen ei itse halua lähteä mihinkään saamaan apua. Myöskään pakkohoidon kriteerit ei täyty millään kohdalla.
Jos puhuu epäselviä, voi olla jo psykoottisesti masentunut. Silloin soitto 112 on oikea tapa saada apua. Päivystävä lääkäri arvioi, turvaudutaanko poliisin virka-apuun jos isä ei suostu lähtemään sairaalaan arvioon. Parasta tietenkin on, että sairaalaan lähdetään yhteisestä päätöksestä, hoidollisesti ei ole eduksi että potilas rimpuilee ja joudutaan pakkokeinoja käyttämään. Se että ambulanssi tulee pihaan voi tehdä isälle selväksi, miten vakava tilanne on ja että teillä on todellinen huoli hänestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 11:44"]
Jos puhuu epäselviä, voi olla jo psykoottisesti masentunut. Silloin soitto 112 on oikea tapa saada apua. Päivystävä lääkäri arvioi, turvaudutaanko poliisin virka-apuun jos isä ei suostu lähtemään sairaalaan arvioon. Parasta tietenkin on, että sairaalaan lähdetään yhteisestä päätöksestä, hoidollisesti ei ole eduksi että potilas rimpuilee ja joudutaan pakkokeinoja käyttämään. Se että ambulanssi tulee pihaan voi tehdä isälle selväksi, miten vakava tilanne on ja että teillä on todellinen huoli hänestä.
[/quote]
Äh, sori, kirjoitin huonosti. Ei siis puhu mitenkään sekavia, vaan kyllä ne jutut ihan "normaaleja" on. Lähinnä tarkoitin sitä, että puhuu epäselvästi, mumisee yksittäisiä sanoja ja muutaman sanan lauseita. "väsyttää" ja "mä en jaksa" ja hokee ex-vaimonsa nimeä ja puhuu äidistään(joka kuoli yli 10 vuotta sitten), enimmäkseen näin. Vaikuttaa vähemmän ahdistuneelta, kun joku on/istuu vieressä.
Aikuinen ihminen voi tuossa tilanteessa itse päättää hakeutuuko avun pariin vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 12:08"]
Aikuinen ihminen voi tuossa tilanteessa itse päättää hakeutuuko avun pariin vai ei.
[/quote]
Juuu..., paitsi jos se aikuinen ihminen ei muista syödä tai käydä vessassa itse, niin vähän vaikea tilanne.
Ei taida minulla mitään konkreettista apua olla. Toivottavasti pystytte/jaksatte olla siinä, kunnes mieli avautuu avun hakemiselle. Jaksamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 12:02"]
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 11:44"]
Jos puhuu epäselviä, voi olla jo psykoottisesti masentunut. Silloin soitto 112 on oikea tapa saada apua. Päivystävä lääkäri arvioi, turvaudutaanko poliisin virka-apuun jos isä ei suostu lähtemään sairaalaan arvioon. Parasta tietenkin on, että sairaalaan lähdetään yhteisestä päätöksestä, hoidollisesti ei ole eduksi että potilas rimpuilee ja joudutaan pakkokeinoja käyttämään. Se että ambulanssi tulee pihaan voi tehdä isälle selväksi, miten vakava tilanne on ja että teillä on todellinen huoli hänestä.
[/quote]
Äh, sori, kirjoitin huonosti. Ei siis puhu mitenkään sekavia, vaan kyllä ne jutut ihan "normaaleja" on. Lähinnä tarkoitin sitä, että puhuu epäselvästi, mumisee yksittäisiä sanoja ja muutaman sanan lauseita. "väsyttää" ja "mä en jaksa" ja hokee ex-vaimonsa nimeä ja puhuu äidistään(joka kuoli yli 10 vuotta sitten), enimmäkseen näin. Vaikuttaa vähemmän ahdistuneelta, kun joku on/istuu vieressä.
[/quote]
Siis kyllähän tuo jo suht sekavalta ja psykoottiselta vaikuttaa. Voit hyvin sanoa soittaessa 112:een että on sekava ja puhuu outoja. Joka tapauksessa puheet on sellaisia, että tarvitsee nopeasti apua. Mielestäni isäsi on isossa itsemurhavaarassa jos hänellä on noin paha olla. Tehän ette voi jatkuvasti istua vieressä vaan hän tarvitsisi nyt osastohoitoa, missä apua on saatavilla 24/7 ja mahdollisesti lääkitystä että pystyisi nukkumaan tai mieli pääsisi lepoon. kannattaa ainakin yrittää.
yksityislääkäri kotikäynille? Voisi tsekata tilanteen, määrätä lääkityksen ja saisitte omaisetkin hengähtää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitä sieltä psykiatrian päivystyksestä neuvottiin tekemään? Jos isäsi ei suostu lähtemään sinne, niin oliko heillä jotain ehdotuksia siihen, miten asiassa voisi edetä, mitä tahoa voisi pyytää käymään isällesi puhumassa/tsekkaamassa mikä tilanne.
Ettei olis aivoverenkiertohäiriöitä jos puheon epäselvää? Kyllä kannattais joku lääkäri ainakin käydä tutkimassa että elintoiminnot pelaa. Ja ambulanssiin pääsee omainen mukaan. Jos on masennusta,jollekin sairaalapapille tai vastaavalle voisi ennemmin puhua. He ovat vaitiolovelvollisia,eivät hakkaa raamatulla päähän. Kaikki eivät tietoisesti puhu mielenpäällä olevista asioista läheisilleen koska ajattelevat,ettei halua kuormittaa näitä.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 13:01"]
No mitä sieltä psykiatrian päivystyksestä neuvottiin tekemään? Jos isäsi ei suostu lähtemään sinne, niin oliko heillä jotain ehdotuksia siihen, miten asiassa voisi edetä, mitä tahoa voisi pyytää käymään isällesi puhumassa/tsekkaamassa mikä tilanne.
[/quote]
Neuvottiin "seuraamaan tilannetta". Ehdottivat päivystykseen lähtemistä, mutta koska henkilö ei ole psykoosissa, itsetuhoinen ja mitään hoitomuotoja ei vielä ole kokeiltu, niin kuulemma ei voi oikein mitään.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 13:06"]
Ettei olis aivoverenkiertohäiriöitä jos puheon epäselvää? Kyllä kannattais joku lääkäri ainakin käydä tutkimassa että elintoiminnot pelaa. Ja ambulanssiin pääsee omainen mukaan. Jos on masennusta,jollekin sairaalapapille tai vastaavalle voisi ennemmin puhua. He ovat vaitiolovelvollisia,eivät hakkaa raamatulla päähän. Kaikki eivät tietoisesti puhu mielenpäällä olevista asioista läheisilleen koska ajattelevat,ettei halua kuormittaa näitä.
[/quote]
Tuskin on aivoverenkiertohäiriö, koska sai selviä sanoja sinne mukaan. Nyt on istunut sohvalla ja puhunut siskonsa(joka on lääkäri) kanssa puhelimessa. Hän lupasi käydä katsomassa tänään
Joo, nyt hänen siskonsa sai suostuteltua mukaansa lähtemään käymään lääkärissä. Helpottavaa sinänsä, että isä saa nyt ammattiapua. Mutta jotenkin silti kamala olo. Kysyttiin häneltä, mikä olisi kauheinta sairaalaan joutumisessa ja sanoi, että yksinäisyys ja vieraiden ihmisten keskellä oleminen.
Eikä oloa varsinaisesti helpottanut se, mitä lueskelin netistä ihmisten kokemuksista pakkohoidossa(tai mikä pakkotarkkailu se muutama päivä on). Kaikista pahimmalta varmaan tuntuisi, jos ei ensin uskalla puhua omasta olostaan, mutta sitten kun kertoo, niin "rangaistaan" raahaamalla lukkojen taakse vaikka väkisin.
Ihmettelen vain, minkä kuntoinen ihmisen pitää olla, että katsotaan olevan tarvetta sairaalahoidolle. Eli eivät ottaneet osastolle, koska ei kuulemma ollut akuuttia hoidontarvetta. Lähete psykiatrian poliklinikalle, rauhoittavaa lääkettä ja kotiin.
Mutta on kyllä nyt jo paljon parempi(eli tekee muutakin kuin makaa paikoillaan), ja siskonsa jää tänne myös yöksi.