Olen mustasukkainen, vauvani ei muistuta minua!

Älä ota noin vakavasti! Ei taida olla hyvä itsetunto sulla?

Oma poikani oli syntyessään aivan kuin isänsä ja kaikki puhuvat siitä kun minusta ei merkkiäkää. Kun hän kasvoi noin vuoden ikäiseksi alkoi kuulua kommenttia kuinka onkin ihan äidin näköinen poika!

Minä olen nainen, josta tuli aivan isänsä näköinen. Sain kuulla sitä asiaa lapsesta asti, ja varsinkin teini-iässä kun kasvonpiirteet alkoivat kunnolla tulemaan esiin. Muistutan todella paljon isääni, ja varsinkin isän äitiä ja hänen siskoaan. Olen aina ollut äidin tyttö, mutta en koskaan muista äitini ottaneen siitä itseensä, vaikka kaikki tutut/sukulaiset sanoivat aivan isän näköiseksi. Se on geenien sanelemaa sattumaa jota ei itse voi määrätä. Ei siitä kannata loukkaantua, tottakai se mahdollisuus on olemassa, että lapsesta tulee todella tunnistettavasti vain toisen vanhemman näköinen.
Sinä olet kuitenkin aina se äiti, vaikkka lapsesi ei sinulta näyttäisikkään

[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 01:30"]

Juu minäkin olen kuullut tuon että syntyessään lapsi usein muistuttaa isäänsä, isä tunnistaa lapsen omakseen. Äidillehän asia on kuitenki varma, että lapsi on hänen, kun sisällään kantaa.

Missä iässä lapsi voi alkaa muuttamaan muotoaan jos on muuttaakseen? en voi uskoa että muuttuisi. On meinaan niin isänsä kaikin puolin :D.

Miten silmät voivat muuttua yhtäkkiä äidin omiksi esim? Mielenkiinnolla seuraan vauvan kasvua ja kehitystä ulkoisestikin. :)

[/quote]

Vaikea sanoa, missä kohtaa muutos tapahtui, mutta näin kävi omalla kohdallani. Olin ensimmäiset vuoteni ihan isäni näköinen, mutta jossain vaiheessa olen muuttunut äitini kopioksi. Ehkä jossain viiden ikävuoden paikkeilla olin jonkinlainen sekoitus molemmista ja siitä piirteet sitten lähtivät kasvun mukana muokkautumaan äidin suuntaan.

Kiitos vastauksista. Lisäyksenä minulla on hyvä luotto itseeni ja tekemisiini, olen omatoiminen ja tiedän mitä teen. Tämä asia vaan alkanut rassaamaan. Ehkä olen liiankin itsevarma tekemisteni ja vauvani hoidon suhteen. Anoppi alkanut kilpasille? Käyttää hyväkseen tuota, niiden suvun lapsi -asiaa.

Jännää tuo muokkautuminen!! Ihanaa päästä seuraamaan lapsensa kasvua! :)

Uskomatonta, että en ole ainut, joka ko.asia vaivaa!! Ja olen luullut olevani ainoa mustis.. Meillä on 6kk ikäinen poika, ja saan jopa tuntemattomilta kommentteja perheenä liikkuessamme, että voi kun on täydellinen kopio isästään, ei voisi olla enemmän isänsä näköinen, isästä ei ole epälystäkään mutta iuka on äiti ehhehee jne!! Olen kurkkua myöten täynnä tälläistä! Kyllä, vaikka lapsemme muistuttaa isäänsä erehdyttävän paljon, hän on oma persoonansa eikä kenenkään jatke, piste! Ja tälläisestä tulee tunne, ihan kuin äitiyttäni vähäteltäisi ja mitätöitäisi ikäänkuin olisin vain lapsenlikka enkä nainen, joka vuotokauden ähräsi piikaa ulos maailmaan, ja tähän ei isällä ollut osaa eikä arpaa!