Millaista on asua maalla?

Riippuu ihmisestä. Olen kasvanut maalla, mutta muuttanut opintojen perässä kaupunkiin. Joskus luulin että olen ihan täysi maalaisihminen, koska pidän luonnosta ja rauhallisuudesta, mutta ei se ihan niin mustavalkoista ollutkaan. Tosin olen edelleen sitä mieltä, että en sopeutuisi isompiin kaupunkeihin, mutta tällainen n. 80 000 ihmisen kaupunki on todella passeli. On tilaa ja vihreyttä, mutta myös ne kaupungin suomat edut.

Itselleni tietynlainen spontaani elämä sopii kuin nyrkki silmään. Pidän siitä, että voin tyyliin käydä kaupassa sitä mukaan kun tulee mieleen mitä haluan syödä. Vihaan sellaista räknäämistä, että tyyliin "suunnittelen puolen viikon syömiset etukäteen joten pitää tässä kynäillä lista niistä 30 asiasta, jota tarvitsee ostaa ja lähden huomenna 10 kilometrin päähän markettiin". Pidän myös siitä, että en ole lainkaan auton varassa. Koska tämä kaupunki on sellainen kompaktin kokoinen niin kävellen tai pyöräillen pääsee oikeastaan minne vaan.

Jotenkin myös pidän siitä, että ympärilläni on ihmisiä, mutta heidän kanssaan ei tarvitse seurustella. Sopii minunkaltaiselleni introvertille oikein hyvin, että tavallaan saan olla rauhassa ihmispaljoudessakin, en erakkomaisesti. (Tiedän että jos metsän keskellä asuisin niin alkaisi ahdistaa.)

Yksi asia mitä kyllä välillä huomaa oikein kaipaavansa on hiljaisuus. Asun vilkkaan tien vieressä joten autot pörisee 24/7 ja tuppaavat ne kaupngin äänet kuulua lenkkipoluillekin. Tuntuukin aika terapeuttiselta lähteä välillä mökille. Tämä mökki kun sijaitsee todella korvessa joten siellä voi ihastella todella kirkasta tähtitaivasta ja kuunnella pelkkiä luonnon ääniä.

Vierailija kirjoitti:

Maaseudulla on paljonkin virikkeitä, ne on vaan vähän erilaisia, mitä kaupungissa ja ne täytyy löytää esim. Maastoyöräily, lenkkeily, rullahiihto, rullaluistelu, aivan kaikki mahdollinen!

Ei maaseudulla myöskään tarvitse kökkiä, jos ei halua..:D ei kaikilla ole niitä kymmentä lehmää, pottupeltoa ja kasvihuonetta.

Erilaisia? Mitä näistä ei muka voi harrastaa kaupungissa, esim. Helsingissä?

Maastopyöräily voi jossain maailman metropoleissa olla vähän vaikeaa, kaikki muu noista onnistuu missä hyvänsä. Ja esim. Madridissakin on maastopyöräilypaikkoja kävelymatkan päässä keskustasta.

Rauhallista ja pimeää tällä hetkellä. Auto on tarpeen.

UPEETA MAHTAVAA SAAT TALON MAALTA HALVALLA MUUTA SINNE ÄLÄ SITTEN TULE PALSTALLE VALITTAMAAN AKTIVITEETTIEN PUUTETTA, KOULU MATKOJA JA NAAPUREITA (KYLÄLÄISIÄ) NE EIVÄT SINUN ÄLY PIERUJASI TOTEUTTANEETKAAN  OVAT ASUNEET N. 400-700.V  JA TULLEET TOIMEEN .TISSIT TERHAKASTI PYSTYSSÄ OPETTAMAAN MUMMOILLE KUTOMISTA. LÄHTÖ 3-4V SISÄLLÄ ON TAATTU. KOTI TALOSSA ON JO 8 .N OMISTAJAT KOHTA SE ON SIINÄ KUNNOSSA ETTÄ OSTAN TAKAISIN . TOSINON SIELLÄ PALJON "KORJATTUAKIN" PURETTAVAKSI

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos pidät luonnosta älä muuta maaseudulle. Hienoimmat ja vanhimmat luonnonläheiset metsät on isojen kaupunkien liepeillä ulkoilualueina. Maalla metsä on pelkkää rahantekoa varten.

:D Pistin tuossa keväällä taimia maahan myrskytuhojen seurauksena muutama tuhat kpl - käsipelin. Seuraavat vuodet kuluvat vesakon raivauksessa, ettei taimet peity ja kuole ja siitä sitten kohti harvennusta. Noista istutetuista taimista pääsee rahallisesti hyötymään vasta lapseni oman eläkeiän kynnyksellä, sitä ennen siitä on minulle ja metsän perijälle vain kuluja. Ropsille ja tukille ei paljoa hintaa tule, kun lasket siihen käytetyn ajan ja vaivan. Että juu, aikamoista tienaamista. 

Niin? Ei kukaan sanonut, että se olisi helppoa tai nopeaa rahaa. Pointti on siinä, että metsällä ei juuri ole luontoarvoja, koska sen ei anneta kasvaa luonnontilaiseksi, vaan pidetään puupeltona. Kuten itsekin aiot kommentistasi päätellen tehdä. Jos se kannattaa noin huonosti, niin sitä suuremmalla syyllä kannattaisi antaa luonnon elää omalla painollaan "hoitamisen" sijasta. Mutta tätähän ei luonnosta vieraantuneet ihmiset ymmärrä.

-Eri

Jälleen kerran usean mielestä maalla asuminen tarkoittaa jotain retkottavaa korpimökkiä. En oikein ymmärrä miksi? On monta erilaista tapaa asua "maalla".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos pidät luonnosta älä muuta maaseudulle. Hienoimmat ja vanhimmat luonnonläheiset metsät on isojen kaupunkien liepeillä ulkoilualueina. Maalla metsä on pelkkää rahantekoa varten.

:D Pistin tuossa keväällä taimia maahan myrskytuhojen seurauksena muutama tuhat kpl - käsipelin. Seuraavat vuodet kuluvat vesakon raivauksessa, ettei taimet peity ja kuole ja siitä sitten kohti harvennusta. Noista istutetuista taimista pääsee rahallisesti hyötymään vasta lapseni oman eläkeiän kynnyksellä, sitä ennen siitä on minulle ja metsän perijälle vain kuluja. Ropsille ja tukille ei paljoa hintaa tule, kun lasket siihen käytetyn ajan ja vaivan. Että juu, aikamoista tienaamista. 

Niin? Ei kukaan sanonut, että se olisi helppoa tai nopeaa rahaa. Pointti on siinä, että metsällä ei juuri ole luontoarvoja, koska sen ei anneta kasvaa luonnontilaiseksi, vaan pidetään puupeltona. Kuten itsekin aiot kommentistasi päätellen tehdä. Jos se kannattaa noin huonosti, niin sitä suuremmalla syyllä kannattaisi antaa luonnon elää omalla painollaan "hoitamisen" sijasta. Mutta tätähän ei luonnosta vieraantuneet ihmiset ymmärrä.

-Eri

Kannattaa tutustua siihen, mitä hyötyä luonnonkin kannalta on hoitaa metsää.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Jos sinulla on ongelmia elämässäsi, niin ei maalle muutto niitä ratkaise.

Paitsi jos ongelmat aiheutuvat kaupungista tai kaupunkielämisestä.

Vierailija kirjoitti:

Jos sinulla on ongelmia elämässäsi, niin ei maalle muutto niitä ratkaise.

Paitsi jos ongelmat aiheutuvat kaupungista tai kaupunkielämisestä.

Toisaalta tykkään itse asua maalla ja kaipaan rauhaa sekä tilaa ympärille. Täällä tulee ulkoiltua todella paljon ja yleensä ei tule ketään vastaan. Kaupungissa väsyn siihen ihmispaljouteen nopeasti ja en edes tarvi  mitään niitä palveluita paljon, joten en sillä tavalla kaipaa kaunpungista mitään. Minulla ehkä tämä kaikki johtuu myös siitä että koen aika vaikeana välillä tilanteet ihmisten kanssa ja mieluummin olen rento, kun saan mennä rauhassa maalla ilman ihmispaljoutta.

Samalla tulee sitten se asia mieleen, että maalla ei monesti ole niitä työ- tai opiskelupaikkoja sekä muutenkin voi olla sellaisen vähän erikoisen ihmisen vaikeaa asua ja ei välttämättä löydä seuraa. Sekin vaikuttaa oletko kotoisin jostakin paikasta vai tuletko uutena sinne. Itse muutin muualta ja voin sanoa etten introvertin ja muuten ujon luonteenikaan takia ole tutustunut ihmisiin. Monet tuntevat täällä myös ihan lapsesta saakka. Kaipaan monesti itsekin sellaista vähän vapaampaa linjaa ja en oikein löydä niitä ihmisiä joiden kanssa olisi samat kiinnostuksen kohteet.

Täällä on myös tiet aika huonossa kunnossa. Lumenauraus heikolla tasolla ja sitten jos ei ole lunta niin viime talvenakin todella liukasta. Se on aina pieni jännitys miten talvi menee ja kun on täysin auton varassa muutenkin. Ja ne etäisyydet ovat pitkiä. Minulla kauppaan niin paljon matkaa, että kerran viikossa käyn. Joku kirjoitti juoruilusta ja kyllä senkin ajatuksen jaan itsekin ja täällä jutut liikkuvat nopeasti ja puhutaan välillä aika ilkeästikin muista. Näin olen itsekin siinä välissä, että täällä on omat hyvät puolensa ja olen aina ollut sellainen maalla asuja, mutta kaupungissa on myös puolensa. Maaseudullakin voi jäädä aika yksin sitten lopulta ja pitää kestää sitä, että asuu yksin ja naapuriin pitkä matka. Täällä on myös pimeää ja itsekin asun täällä lähes metsän keskellä. Kaikille ei sopisi ja joskus jos tuntematon auto ajaa pihaan ( onneksi ei usein) saan kyllä pienen paniikin itsekin.  Olen silti omakotiasuja luonteeltani kuitenkin ja ymmärrän sen tuomat huonotkin puolet. Joskus täältä pitäisi vielä kaupunkiin lähteä, kun ei minulla sillä tavalla ole täällä mitään ja pitäisi vielä opiskellakin ja mietin aina, että miten totun enää sinne kaupunkiin. On aika iso muutos varmaan. Varmaan on myös paljon vaihtelua siinä millainen juuri se kylä on mihin sattuu muuttamaan.

Maalla lapsuus,kyläkoulu lähellä yläaste 30km.Sain talvel hiihtää luistella,kamujen kaa aikaa.Kivaa oli.Maalla ihaninta oma rauha.Niin lapsuudessa vietettiin paljon aikaa naapureiden kanssa,käytiin kylää päivittäin.Nyt kesä ja vp aika maalainen ,aika ei riitä kaikkeen ihanaan tekemiseen niin ihanaa.Eri talo, löyty 10v sitten toinen pk-ka .kunta.Hella teen ruokaa,saa lämmön,pihalla tehdään kaikkea.Joskushan työleiri,puusavottaa,kunnostamista..puutarhatyöt.En lähtisi enää etelään jos ei olisi pakko.Asun kyllä aika maalla etelässäkin mut ei oi niin ihanaa kuin metsänkeskellä omassa rauhassa siellä kaukana maalla.Meillä on aurinkovoimaa,kaasu,ei mitään uberkallista sähkönsiirtoo.Hyvin on pärjätty.

Ihan jees. Oma talo, oma rauha. 30km lähijunalle missä 4h ilmainen parkki, siitä 9min hgin keskustaan.

Maalla asuminen on erilaista. Syksyllä ja talvella on pilkkopimeää. Ei ole katulamppuja. Opettelin käyttämään otsalamppua, kun ulkoilen. Olen jo voittanut pimeän pelkoni. Uskallan kävellä yksin illalla pimeässä metsässä. Eihän siellä metsässä ketään mörköjä oikeasti tule pimeällä vastaan. Kesällä maastossa on kiva sauvakävellä tai hölkätä. Lenkkeilymaastoja riittää.

Järvessä voi uida kesällä puhtaassa vedessä. Voit opetella kalastamaan tai ravustamaan. Kesällä auringonlasku järven rannalla on silmiähivelevää.

Voit innostua mustikoiden tai puolukoiden poimimisesta. Sieniäkin löytyy metsästä, kunpa vain oppisi tunnistamaan ne, jotka kelpaa ruokapataan.

Liikenneruuhkia ei ole. Tarvitset joka tapauksessa auton liikkumista varten.

Tähdet jo mainittiin. Voit nähdä tähdet ja revontulet paremmin.

Keväällä ja alkukesästä linnut huutavat aivan perkuleesti. Korvatulpat korvaan ja ikkunat kiinni siis!

Maalla yhteisöllisyys ja ihmisten auttavaisuus on jotakin, mihin kaupunkilaismimmi ei ollut tottunut. Täällä ihmiset huolehtivat ja välittävät naapureistaan.

Netti toimii maallakin ja verkkokaupoista voi tilata melkein mitä vaan. Erikoiskauppoja maalla ei ole. Pankin kassapalvelut auki vain parina päivänä viikossa.

Yöelämää ei maalla luonnollisesti ole. Täytyisi lähteä lähimpään isoon kaupunkiin, jos kapakkiin tahtoisi mennä. Itse pärjään ilman kuppiloitakin.

Vierailija kirjoitti:

Maaseudulla on paljonkin virikkeitä, ne on vaan vähän erilaisia, mitä kaupungissa ja ne täytyy löytää esim. Maastoyöräily, lenkkeily, rullahiihto, rullaluistelu, aivan kaikki mahdollinen!

Ei maaseudulla myöskään tarvitse kökkiä, jos ei halua..:D ei kaikilla ole niitä kymmentä lehmää, pottupeltoa ja kasvihuonetta.

Maastoyöräily, lenkkeily, rullahiihto, rullaluistelu, - näitäkö ei voi kaupungissa sitten harrastaa?

Entä mitä muuta noiden lisäksi voisi harrastaa? ai niin puolukoiden ja käpyjen keräily, entäs muuta?

Kyttäys ja juoruilu on hienoja asioita. Minä ainakinarvostan sitä, että on yleisessä tiedossa Repan tuomio lapsen hyväksikäytöstä ja murhasta tai se että tiedetään paljonko Minna velottaa seksipalveluista. Ei ujo kehtaisi mennä muuten kysymään, kun olisi noloa, jos ei olisikaan varaa. Nyt voi mennä suoraan Tiian luo kun kaikki tietävät sen olevan halvempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä syrjäkylä tai maaseutupaikkakunta olisi kiva? Suosituksia? Itse haaveilen maalle muuttamisesta tai edes johonkin korpeen. Ei haittaisi pimeys tai yksinäisyys.

Esim. Lieksa. Siellä on myös muualta muuttaneita paljon, paljon luontoa kun harvaan asuttua seutua, Pielinen, kaupoista Tokmanni ja Lidlikin löytyy, asuminen edullista, junallakin pääsee Joensuuhun.

Paljon työttömiä, joten ei-uraputkessa oleva ei joudu silmätikuksi. Tuossa yksi tarina, miten elämänsä voi pistää täysin uusiksi:

https://retkipaikka.fi/kerrostalon-kasvatti-muutti-mummonmokkiin-lieksa…

https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ihmiset/eliisa-44-myi-omais…

Minä suosittelin seutua maantieteellisesti n. Kuopio-Nurmes-Joensuu-Suonenjoki - väliltä monestakin syystä:ihmiset ovat yleensä sosiaalisia ja ulospäinsuuntautuneita ja vähän vähemmän kilpailuhenkisiä ja yritteliäitä länsirannikkoon, pohjalaisiin verrattuna. Heimoerot eivät ole tuulesta temmattuja. Kuten Teemu Keskisarja sen yhdessä perjantai - ohjelmassa kiteytti, että savossa pikku taajamien ympärillä ei ole kuin pakettipeltoja kun Pohjanmaalla on aina joku teollisuusalue joka täynnä yrityksiä. Täällä on helpompi hengittää jos on vähän erikoisempi luonne, esimerkiksi. Mielestäni idässä näillä leveysasteilla on kauneimmat maisemat, korpea ja järviä silmänkantamattomiin mutta pohjoisen karuus puuttuu ja porot eivät kuseksi nurkissa ja tallo viljelyksiä kuten vähän pohjoisempana Kainuussa. Mutta jos se ei sinua haittaa niin Kainuussa minä itse muuttaisin rajan pintaan erityisesti Kuhmoon tai kakkosvaihtoehtona Suomusalmelle, Kuhmossahan porot pidetään poissa riista-aidalla. Vuosiviisumilla voisi käydä tankkaamassa ja tekemässä halvemmalla ostoksia, Vartiuksessa on rajanylityspaikka. Jos haluaa asua 15 km:n päässä lähimmistä naapureita niin siellä Kainuun korvessa se on mahdollista.

Onko Lieksassa tai Suomussalmella tuulivoimateollisuutta tai onko suunnitteilla? 

Suomusssalmi

https://yle.fi/uutiset/3-10771389

Googleta: Pohjois-Karjalan potentiaaliset tuulivoima-alueet - näkyvyysanalyysit alueista

Sekä

Pohjois-Karjalan potentiaalisten tuulivoima-alueiden maisema- ja ympäristöselvitys.

https://kainuunliitto.fi/kaavoitus-ja-liikenne/tuulivoimamaakuntakaavan…

Kuntien kotisivuilta saa lisää tietoa, tulevat kunnanhallituksen ja lautakuntien käsittelyyn.

Vain armeijan ampuma-alueiden tuntumassa sekä itärajan pinnassa on turvassa tuulivoimalta.

Kiitos tiedosta! Näin se ikävä kyllä on, Suomen maaseutu, merenrannat, Lapin tunturit ja jopa Saimaan rannat uhrataan, että ulkomaiset sijoittajat tekevät jättivoitot suomalaisten veronmaksajien rahoilla. Eikä oikein ketään kiinnosta, paitsi niitä, joiden naapuriin kyseiset hirvitykset tulevat. Voi surkeutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla tulee pakokauhu vieläkin maalla, koska ilman autoa olen siellä jumissa. Asuin 18 ensimmäistä vuotta niin korvessa, että lähimpään kauppaan oli parikymmentä kilometriä. Ei ole ikävä tullut takaisin.

Varmaan silloin kauppias ei vielä tuonut ostoksia kotiin? Nyt on kuules ihan eri meininki:-D

Ei ole maalla mitään kauppojen kotiintoimitusta, jos et sitten laske maaseuduksi porvoon keskustaa

Ajattelin pitkään että maalla on juntteja ja pönttöjä, toisin kävi. Täällä asuu fiksuja kilttejä ihmisiä, joilla on sitä maalaisjärkeä. Ei tarvitse pukeutua hienosti ja lapsillakin voi olla koulussa rönttävaatteet päällä. Niitä ei kiusata koulussa ja kaikki on vaaan... helpompaa. Ei oo enää kiire eikä hätä sydämessä. Ei tarvi istua ruuhkissa ja iukuttaan70m2 kolmiossa kahden lapsen kanssa. Nopeasti pääsen junalla stadiin ja viereiseen suureen kaupunkiin. Talvella on lunta kesällä oikea kesä, huönteisiä ja lintuja. Ja oma piha!! Parasta on että mies saa tehdä kaikki pihahommia ja käydä kalassa. Minä saan sisustaa ja raapia puutarhaa. En kaipaa kaupunkiin enää. Miksi kaipaisin? Muutama ystävä nähdään pari kertaa vuodessa, niinkuin stadissakin:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla tulee pakokauhu vieläkin maalla, koska ilman autoa olen siellä jumissa. Asuin 18 ensimmäistä vuotta niin korvessa, että lähimpään kauppaan oli parikymmentä kilometriä. Ei ole ikävä tullut takaisin.

Varmaan silloin kauppias ei vielä tuonut ostoksia kotiin? Nyt on kuules ihan eri meininki:-D

Kävi siellä välillä kalakauppias tarjoamassa muikkuja ovelta ovelle :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maaseudulla on paljonkin virikkeitä, ne on vaan vähän erilaisia, mitä kaupungissa ja ne täytyy löytää esim. Maastoyöräily, lenkkeily, rullahiihto, rullaluistelu, aivan kaikki mahdollinen!

Ei maaseudulla myöskään tarvitse kökkiä, jos ei halua..:D ei kaikilla ole niitä kymmentä lehmää, pottupeltoa ja kasvihuonetta.

Maastoyöräily, lenkkeily, rullahiihto, rullaluistelu, - näitäkö ei voi kaupungissa sitten harrastaa?

Entä mitä muuta noiden lisäksi voisi harrastaa? ai niin puolukoiden ja käpyjen keräily, entäs muuta?

Meidän perheen harrastukset:

Mies: luontovalokuvaus, erityisesti revontulet, tähdet, kuu yms. ja usein kuvaa omalta pihalta näitä, ei ole valosaastetta häiritsemässä. Kalastus, omalta rannalta. Metsästys, kilometrin päässä metsästysseuran talo ja metsästysmaastot tässä omalla kylällä. Metsätyöt omalla metsäpalstalla, noin puolen kilsan päässä. Savusaunan lämmitys ja tietysti siellä saunominen on koko perheen juttu, mies on itse rakentanut saunan oman metsän hirsistä. Puutyöt ja huonekalujen entisöinti omassa verstaassa, samoin metallityöt omassa pajassa. Näiden lisäksi sitten tavallisempia harrastuksia on bändissä soittaminen, hiihto, lumikenkäily, pyöräily, juoksu, lentopallo, lukeminen ja näitä kaikkia voi tietenkin harrastaa omalla kylällä. Hiihtämään ja lumikenkäilemään pääsee suoraan omalta pihalta.

Minä: kaikenlaiset askartelut ja käsityöt, esim. kudon mattoja kesällä aitassa, askartelumateriaaleja kerään lähiluonnosta ja omasta metsästä, esim. havuja, kaarnaa, käpyjä, oksia, kiviä, sammalta. Käyn oman kylän kuntosalilla ja joogassa, pyöräilen, hiihdän, lumikenkäilen, polkujuoksen, uin, melon, sauvakävelen, luen, maalaan tauluja.

Puutarhanhoitoa harrastamme molemmat, kanat on molempien vastuulla. Lapset harrastavat mm. kalastusta ja perhojensidontaa, luontovalokuvausta, jalkapalloa, kitaran, rumpujen ja pianonsoittoa (musiikkiopistossa ja bändissä), teatterikerhoa, astronomiakerhoa, uintia, ratsastusta, tanssia, liikuntakerhoa, kuntosalitreenausta, retkeilyä. Aika tavallisia harrastuksia monet ja niitä voi harrastaa tietysti kaupungissakin, mutta ei kaikkia, ei ainakaan kovin helposti. Eikä täällä voi harrastaa kaikkea mitä kaupungissa voi.