Lue keskustelun säännöt.
En pidä vauvasta!
10.04.2014 |
Olen erittäin omituisessa tilanteessa. Poikaystävästäni tuli isä pari kuukautta sitten. Lapsen äiti on ihana ihminen, eikä minulla ole mitään häntä vastaan, mutta en jostain syystä pidä lapsesta. Toki näytän kaikille jatkuvasti että rakastaisin lasta, mutta minussa ei ole herännyt lasta kohtaan minkäänlaisia tunteita. Emme tietenkään näe lasta vielä kovin pitkiä aikoja, sillä se on vielä niin pieni, mutta pelkään etten ikinä kiinny lapseen:( minulla on tosi paha mieli asiasta, ja haluaisin että oppisin pitämään lapsista ja rakastamaan tätä pientä koko sydämestäni! Minulla vauvat eivät herätä mitään vauvakuumeita, enkä osaa olla lasten kanssa! Mitä mä teen, olen ihan loppu tän ajatuksen kanssa, en mä varmaan itseäni voi pakottaakkaan olemaan äiti-ihminen ja vauva hössö...:(
Kommentit (32)
Siis oliko tää sun miehes käyny sutasee toista naista, joka tuli raskaaksi vai oletteko alkaneet vasta raskausaikana seurustelemaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outo tilanne, että poikaystäväsi on tullut 2 kk sitten isäksi! Vikittelitkö isukin huonoille teille? Miksei isä, äiti ja vauva asu yhdessä? Hankala tilanne... En suostuisi. Hanki ihan vapaa ja lapseton mies itsellesi!
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 00:16"]
Olisiko tylyä jättää välillä mies ihan kaksisteen sen lapsen kanssa, vaikka niin että mä lähden kavereiden kanssa jonnekin siksi aikaa kun lapsi on meillä, tai en menisikään mukaan lapsen äidille kylään vaikka pyydettäisiin?
[/quote]
Nämä saat ihan itse miehesi kanssa keskustellen päättää. Ei näihin ole mitään yhtä oikeaa tapaa.
Esim. meillä minä en ksokaan mene lapsen äidille, syystä että mieheni jätti hänet minun takiani joten hän ei niin kauheasti välitä minua nähdä... Kotona yleensä olen kun lapsi on meillä, ja mies tykkää että olen koska hän on aika kädetön esim. ruoanlaiton suhteen eikä osaa välttämättä lapsen kanssa oikein mitään tehdäkään... Joskus ärsyttää kyllä se, että se on hänen lapsi ,ja tulee isäänsä tapaamaan, ja sitten mies istuu tietokoneella tai lukee jotain fantasiakirjoja, ja minun pitää touhuta hänen lapsensa kanssa.
Ei sun tarvitsekaan pitää. Eikä mitään tunteita mitä sulla ei ole, saa esittääkään väkisin sille lapselle. Olet vaan oma itsesi ja miehesi saa hoitaa lapsensa, kunnes se kasvaa ja pystyt tutustumaan häneen. Sitten voi ollakin, että pystyt pikkuhiljaa kiintymään häneen ja ajan mittaan, hänkin sinuun.
Nyt sun täytyy vaan saada miehen kanssa yhteinen lapsi, niin ehkä mies ei kiinnitä niin paljon exäänsä ja lapseen huomiota. Saat kaiken huomion oman lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hieno mies sulla. Muista valistaa häntä jatkossa kondomin tärkeydestä, jottei tuu lisää yllätyksiä.
Tämä nyt ei varsinaisesti asiaan kuulu, mutta kerronpa nyt kuitenkin.
Tein maisteri tutkinnon ulkomailla, ja seurustelumme ennen lähtöäni miehen kanssa, palattuani Suomeen poikaystäväni oli tapaillut muita, niinkun minäkin. Palasimme yhteen ja kuukauden päästä siitä lapsen äiti otti yhteyttä että nyt oli käynyt näin. Olivat siis tapailleet hetken silloin, ja ilmoitteli asiasta vasta viikolla 12.
Eli ei ole poikaystäväni pettäjä, hölmö vain, enkä ole kenenkään miestä varastanut, jos sillä nyt ylipäätänsä on mitään merkitystä. Enkä aijo etsiä uutta miestäkään, kyllä tässä ollaan nyt ihan tosissaan yhdessä.
Hhhh, pitää varmaan ajan antaa kulua. Ja päättäväisesti vaan antaa tän ajatuksen olla..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 23:46"]
Kun mun kyllä vähän niinkun tarvii, kun lapsi tuosta kasvaa, on se meillä aika paljonkin. Asutaan aika lähekkäin, tosin sitähän ei tiedä kuinka kauan.
Ja minua huolestuttaa se ettei minulla tosiaan ole MINKÄÄNLAISIA tuntemuksia vauvaa kohtaan. Ja pelottaa ettei tämä yksinkertaisesti voi olla normaalia (tosin normaalista koko tilanne on aika kaukana). Mieheni on mulle rakas, ja haluisin jotenkin olla osa tätä kummallista perhettä, varsinkin kun ovet siihen olisi ihan avoinna..
Ap
[/quote]
Ei sinun kyllä tarvitse. Mielestäni olisi aika outoa, jos sinulla oli jotain suuria tunteita tätä kyseistä vauvaa kohtaan. Eri asia kun lapsi kasvaa, mutta silloinkin: hänellä on yksi ainoa oikea äiti ja yksi ainoa oikea isä, sinä et ole heistä kumpikaan, joten sinun ei tarvitse rakastaa häntä kuin omaasi eikä se ole tarkoituskaan vaan olisi perin juurin outoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ole mikään pakko rakastaa toisen vauvaa. Pelkäsin jo että kyse on omastasi. Riittää kun kohtelet niinkuin muidenkin läheistesi vauvoja.
Itse en antaisi vauvaa etäisän hoitoon.Tavata saisi muttei yökylään tai mitään ennen kuin on isompi. Itse imetin kuopusta kaksivuotiaaksi, joten ulkopuolisen olisi ollut erittäin hankala saada lasta edes nukahtamaan. Tärkeintä että vauvalla on turvallinen olo, mielestäni etäisä ei voi olla niin läheinen että vauvan voisi jättää huoletta hoitoonsa. Isomman lapsen kanssaa tutustuminen on sitten sullekin helpompaa kun voitte puuhata kaikenlaista yhdessä, lukea kirjoja ja leikkiä. Ei kannata alkaa mitään esittämään, muttei tietysti ollaa liian rehellinenkään, tyyliin "onpa ruma vauva!"
no ei sun tarttekaan olla äiti kakkonen
Kiitos vastauksista. Olisi ehkä hyvä jutella jonkun uusperheellisen kanssa. Olen vielä sen verran nuori, ettei kaveriporukassa olla ehditty uusperhe vaiheeseen vielä.
No ehkä annan ajan kulua ja katson miten asiat loksahtaa kohdilleen.
Olisiko tylyä jättää välillä mies ihan kaksisteen sen lapsen kanssa, vaikka niin että mä lähden kavereiden kanssa jonnekin siksi aikaa kun lapsi on meillä, tai en menisikään mukaan lapsen äidille kylään vaikka pyydettäisiin?