Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jatkuva häpeä omasta itsestä
10.04.2014 |
Olen sosiaalifoobikko ja olen aina hävennyt itseäni. Ulkonäössäni ei ole mitään poikkeavaa ja minua kehutaan usein kauniiksi. Silti tunnen jatkuvaa häpeää itsestäni ja siitä millainen olen. Häpeän ujouttani ja sitä, että en osaa olla sosiaalinen ja luonteva, en vaan kykene. Pelkään ihmisten pitävän minua yleosesti outona ihmisenä, myös jos juttelen jotain. Häpeän itseäni sukulaisten parissa, töissä ja melkein missä vain. Mitkään kehut ulkonäöstä eivät vaikuta häpeääni, sillä pelkään silti ihmisten arvostelevan minua negatiivisesti, pitävän minua kummallisen näköisenä (esim. Ilmeitäni), ja yleisesti jotenkin luotaantyöntävänä. Välttelen turhaa kanssakäymistä ihmisten kanssa ja joskus toivon, että voisim jollain tasolla erakoitua johonkin. Onko muita jotka kokevat näin? Aima kerrottiin, että sosiaalinen pelokkuus helpottuu iän myötä, mutta tälle kärsimykselle ei näy loppua.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 23:19"]
Hei, täällä kohtalotoveri! Häpeän itseäni varsinkin työpaikalla, kun tuntuu että kaikilla muilla puhe luistaa ja juttua riittää, itselläni taas aivot lyö aina tyhjää ja jos jotain sanon tuntuu se aina äärettömän typerältä. Varsinkin se on hävettävää, että saan monesti totaalisia bläkäreitä jos toinen ihminen kysyy jotain yllättävää ja odottaa vieressä vastausta.
[/quote]
Mä kärsin kanssa tuosta, että jos joku yllättäen kysyy jotain ihan tuttuakin asiaa, niin yhtäkkiä en osaakaan vastata, koska menen äkillisestä kysymyksestä niin lukkoon. Juuri pari päivää sitten eräs uusi tuttava kysyi minulta, minkä ikäisiä lapsia minulla on. Minulla on kolme lasta ja kesti (tai ainakin itsestäni tuntui siltä, että kesti) ikuisuuden, että MUISTIN, minkä ikäisiä lapseni ovat. Takeltelin, että "9, 7 ja 1... eikä kun 9,7 ja 2...ei ei kun siis 8 se eka vasta onkin, seuraava täytti just 7..eiku täyttää kohta 7... ja sit on 1-vuotias. Aivan kauheeta. Joskus olen saanut myös aivan totaalisen black outin, kun joku on yhtäkkiä kysynyt mieheni nimeä.
t. kommentoija nro 13