Mies päättää kaiken
Kaipaisin nyt mielipiteitä avioliitostani. Olemme olleet kohta kahdeksan vuotta yhdessä. Muutimme vuosi sitten parin tunnin ajomatkan päähän kaikista läheisistämme opintohaaveiden vuoksi. Halusimme kumpikin opiskella yliopistossa. Mieheni sai panostaa pääsykokeisiin enemmän,koska hänen oli tärkeämpää saada opiskelupaikka. Itse en päässyt viime keväänä yliopistoon. Tosin aika jonka sain lukemiseen käyttää oli todella vähän...Hoidin lapset, kodin jne. Sovimme,että saan lukea sitten seuraavana keväänä.
Tulin suunnittelematta raskaaksi. Tämä kolmas lapsi ei ollut suunniteltu ja mietin aborttiakin. Rakastan kyllä lapsiamme,mutta meillä on huonot tukiverkostot ja olen ollut aika väsynyt. Miehen kanssa yritin abortista keskustella,mutta keskustelu jäi yhteen jyrkkään ei-vastaukseen. Koen,että mieheni painosti minua pitämään lapsen.
Hänen kanssaan sovimme,että hän opiskelee syksyn -13,mutta kevään ennen kolmannen lapsen syntymää hän on kotona ja minä voin opiskella ja tehdä omia juttujani (olen siis hoitovapaalla ja mies vuorotteluvapaalla). Vuodenvaihteessa hän jäikin kotiin,mutta painosti meitä muuttamaan isompaan asuntoon. Yritin sanoa,että en haluaisi,mutta hän painosti ja koen,että oli pakko suostua.
Muutimme tammikuun lopussa isompaan asuntoon. Talossa asui paljon lapsiperheitä ja heillä oli monenlaista ongelmaa. Mieheni alkoi painostaa,että etsitään toinen asunto. Yritin taas sanoa,etten halua,kun la on jo parin viikon päästä,mutta sanomisillani ei ole mitään merkitystä... Muutimme taas viikko sitten. Tällä kertaa saunalliseen rivitalokotiin järven rannalla. Koti on kyllä kaunis,mutta 1200€/kk :O minä nyt äitiyslomalla ja mies vuorottelukorvauksella opiskelija. Mies saa reilu 1,5-vuotta vähän enemmän rahaa,mutta 3,5-vuotta pitäisi opiskella opintotuella. Koen asunnon liian kalliiksi ja suorastaan älyttömäksi näillä tuloilla,mutta vika on minussa... Ollaan kuulemma liian erilaisia ja minun pitäisi ottaa itselleni mies jostain kaupunkien huonoimmilta alueilta.
Sitten pitäisi vaihtaa nyt auto,koska nykyiseen viiden hengen pienehköön farmariin ei perhe mieheni mielestä mahdu. Olen ollut auton vaihtoakin vastaan,mutta mielipiteelläni ei taaskaan tunnu olevan väliä. Itseasiassa mieheni tänään sanoikin mielipiteitteni olevan typeriä ja saan hoitaa itse asiat,jos ei auton vaihto käy.
Meillä on siis yhteiset rahat ja jonkin verran säästöjä,kun myimme edellisessä kaupungissa asuntomme. Säästöillä piti mielestäni turvata pääasiassa lasten hankinnat opintojen ajan. Nyt näyttää siltä,että en saa aikaa pääsykokeisiin lukemiseen :( Haaveeni oli opiskella,mutta mieheni ei mahdollista sitä oikeasti vaikka kotona nyt onkin. Oma aikani ennen kolmannen syntymää on käytännössä ollut kaksi muuttoa arjen pyörittämisen ohella.
Eilen tuli jotenkin alistettu fiilis ja raivostuin miehelleni. Kerroin nämä asiat hänelle,mutta ei hän niistä vastuuta ottanut. Olenko alistettu vai onko tämä nyt jotain raskaudesta johtuvaa mielen heittelyä? :O