Lue keskustelun säännöt.
Työpaikkakiusaamisen jälkeen
30.11.2020 |
Olen jättänyt huonon työpaikan taakseni. Nyt pyörii mielessä kaikki loukkaukset ja sadistisen pomon vallankäyttö. Itsetunto on lytätty eikä ole energiaa suunnitella tulevaa.
Miten saada oma elämäni takaisin?
Kommentit (60)
Irtisanoutunut tuskin on enää työterveyshuollon piirissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päätä nyt ensin tarvitsetko mielestäsi ammattiapua vai et, ja jos tarvitset, hae sitä. Jos et, niin opettele hallitsemaan mieltäsi ja katkaisemaan pyörimästä kielteiset ajatuskulut.
Ei muuta kuin uutta matoa koukkuun ja uuteen paikkaan kiusattavaksi. Samaa p@skaa hiukan eri paketissa.
Vierailija kirjoitti:
Päätä nyt ensin tarvitsetko mielestäsi ammattiapua vai et, ja jos tarvitset, hae sitä. Jos et, niin opettele hallitsemaan mieltäsi ja katkaisemaan pyörimästä kielteiset ajatuskulut.
En koe tarvitsevani ammattiapua. Kiinnostaa, miten muut ovat päässeet yli vastaavasta ja mitä omia keinoja voisin käyttää.
Ap
Tässä neuvo, joka saattaa ehkä auttaa...Yritä ajatella asiaa jotenkin niin, että maailma on täynnä hulluja ja mieleltään sairaita ihmisiä, niinkuin esim. varmasti tuo sadistinen pomokin on. Ja sinulla on vain käynyt uskomattoman huono tuuri, kun olet joutunut tuollaiseen hirveään työpaikkaan, missä joku hullu on pomona. Siinä ei ole ollut mitään henkilökohtaista, tuo hirveä pomo jatkaa hirveää käytöstään sinun lähtemisesi jälkeen, ja kiusaamisen kohteeksi joutuu seuraavaksi joku muu. Sinä voit nyt ajatella positiivisesti, että sinun kohdallasi se kaikki hirveys on vihdoinkin ohi. Rohkeasti vain etsimään uutta työpaikkaa. Muista ettei kaikkialla ole samanlaista. Kivojakin pomoja on.
En tiedä millä alalla olet työskennellyt, mutta jos olet työskennellyt sosiaali-ja terveysalalla, niin silloin sanoisin pienen "varoituksen sanan", ei kyseinen ala on ihan mätä, ja riski saada uusi yhtä huono pomo on aika suuri. Jos siis kyseessä sosiaali- ja terveysala, niin suositelen alan vaihtoa ian oman mielenrauhan takia.
Muuten toivotan tsemppiä uuden työpaikan hankkimisen suhteen. Ja muistathan, että sinulla on myös mahdollisuus tehdä kiusaavasta pomosta kantelu. Tai voit haastaa hänet oikeuteen. Muista kuitenkin, että hyvin usein oikeudenkäynnit kestävä tpitkään ja tulevat kalliiksi. Joten voi olla helpompi.,vain antaa koko jutun olla, ellet sitten ole rikas.
Älä ajattele, että joku seuraava reppana joutuu sitten tuon hullun pomon kiusattavaksi, jos sinä et tee asialle mitään, eli et teekantelua yms. Muista että seuraavan työntekijän "pelastaminen" ei ole sinun tehtäväsi. Et voi tässä nyt auttaa muita, sinulla on nyt lupa olla itsekäs. Unihdakoko pa...ka työpaikka, ja mene reippasti kohti uutta ja tulevaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1) "kiusattu" on ollut identiteettisi. Älä tee "kiusaamisesta toipujasta" uutta identiteettiä.
2) tutki, kuka olet työroolin ulkopuolella. Työpaikkoja tulee ja menee, sisäinen maailmasi säilyy aina sinulla. Tee taidetta, kirjoita, mikä onkaan sinun keinosi.
3) tee vain mukavia asioita joista nautit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin uskallanko minä jättää pomon
Kuulostaa kyllä masennuksen oireilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämällä elämääsi saat sen takaisin, et pohtimalla.
Huonot kokemukset voi kääntää voitoksi. Voit kirjoittaa niistä vaikka kirjan, tai artikkelin, faktaa tai fiktiota! Mielelläni lukisin mitä kaikkea hullua työpaikoilla tapahtuu ja miten sairaita päästetään pomojen paikoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työpaikkakiusaamisen aikana
Pilko puita, kanna vettä.
Työpaikkakiusaamisen jälkeen
Pilko puita, kanna vettä.
Mielemme tarttuu johonkin osaan todellisuudesta, vaikka oikeasti elämä jatkuu eikä yksi muutos olekaan mikään ratkaiseva jokapäiväisen arjen kannalta.
Hyvä kysymys, yleensä kiusaamisesta puhutaan vain sen aikana muttei jälkihoidosta sanaakaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jälkihoito on seuraavan työpaikan työterveyshuollon niskassa
Kerro joku paljastus pomosta? Mietin onko mun pomo sadisti tai jopa tuo sama tyyppi.. en uskalla lähteä.
Olen itsekin ollut sadistisen pomon ja työkaverien kiusaama ja sairastuin vaikeaan masennukseen.
Yritys oli suuri ja kansainvälinen, siirto muihin tiimeihin olisi ollut mahdollista, mutta tämä korkealla istuva pomo torppasi kaikki yritykseni vaihtaa tiimiä tai työtä. Osaamista olisi ollut todella moneen muuhunkin tehtävään, mutta en päässyt. Joka kuukausi oli nk. "kehityskeskustelu", jossa minua haukuttiin tiiminvetäjän toimesta aina. Mitään postiivista en koskaan näissä kuullut. Tiimin palaverit olivat aina sellaisia, jossa tekemääni työn määrää ihmeteltiin suureen ääneen.... (johtui siitä, että muut eivät tehneet töitä, vaan roikkuivat netissä). Tiimin vaihtoon sanoi "pomo", että jos opettelen prosessit ulkoa, saan vaihtaa tiimiä.
Tulostin prosessit ja aloin opiskelemaan, työajat, illat, viikonloput opiskelin kaavoihin kirjoitettua tekstiä, laatikko laatikon perään, tajuamatta sanaakaan. (Minulla on jonkinlainen lukihäiriö, en pysty ymmärtämään laatikon sisällä olevaa tekstiä.) Mutta opettelin ja opettelin ja opettelin, mutta en ymmärtänyt. Kolme viikkoa tai kuukausi meni, enkä ollut oppinut sitä.
Koskaan minulta ei tätä kysytty, olenko jo oppinut prosessin, koskaan asiaan ei palattu, enkä siis koskaan saanut vaihtaa tiimiä. Sairastuin masennukseen ja aloin olla poissa töistä, sain lääkkeet ja sairastin.
Minulle myös muistutettiin, että olin kirjautunut tietokoneelle liian myöhään, ensin 0,5 sekuntia, koska kone oli hidas, ja toinen päivä jopa0,2 sekuntia myöhässä. Huono viikko siis.
Pahin tapaus oli se kun tämä "pomo" pääsi huutamaan minulle, että levitän ympärilleni negatiivista energiaa. Ja siis huusi todella kovaa. Arvet on jäänyt ja pahat, mutta nyt en siedä mitään kiusaamista. Ja siis todellakin jos tätä näen jossain, puutun asiaan.
Ole iloinen, että pääsit moisesta k***päästä eroon.
Itse olin suunnattoman helpottunut. Mietin jälkeenpäin kaikkia repliikkejä mitä sanoisin ex-pomolle, jos näkisin kaupungilla. Mielikuvissani jopa vedin turpaan sitä miestä, itse olen siis nainen. Vähitellen nää mielikuvat laimeni, nyt tuskin muistan edes koko tyyppiä. Parempi niin, koska en halua sen enää vaikuttavan elämääni mullään tavalla.
Turha välittää tommosista huutavista hulluista, kun on päässyt niiden vaikutuspiiristä irti.
Ap: Hienoa, että piinasi on ohi! Vie oman aikansa, kun raskaista muistoista pääsee pääosin yli. Eihän niitä koskaan täysin unohda, sekin kannattaa hyväksyä.
Mutta pitää paikkaansa sekin sanonta, että pois silmistä, pois mielestä...
Neitoperhonen jatkaa...
Onneksi tuosta kiusaamisesta on jo vuosia, ja pääsin kuin pääsinkin pois tuolta.
Työkaverien kiusaaminen oli näkyvästi sitä, ettei kutsuttu mukaan, jos menivät tiiminä jonnekkin.
Synttäreihin ei kutsuttu, kerättiin rahaa tiiminä, niin rahat kelpasi, mutta seura ei.
Kun itkin työpöydän ääressä, ei kukaan lohduttanut, ei kysynyt onko kaikki ok, surffailivat vain netissä.
Läksiäislahjoihin kerättiin rahaa, useita euroja, joista saatiin ostettua lahjoja ja juomiakin lähtijälle.
Itse sain cd-levyn läksiäislahjaksi. 1 cd-levyn, kun muut saivat kirjoja jne.
Nyt kun olen tosiaan päässyt tuosta masennuksen ja lääkityksen kautta, olen oppinut rakastamaan itseäni.
Oletko käynyt juttelemassa esim. psykologille/työterveyshoitajalle. Voisi olla paikallaan.