Lue keskustelun säännöt.
Työkyvyttömyyseläkeellä oleva Maarit valittaa kohtuuttomia vuokramenojaan (866€/kk)
30.11.2020 |
Ylellä siis juttua vuokra-asumisen kalleudesta, ja juttu aloitetaan Maaritin tarinalla, miten vuokraan menee yli puolet työkyvyttömyyseläkkeestä eikä ylimääräisiin kuluihin jää varaa. Minun on kuitenkin vaikeaa tuntea myötätuntoa kys. henkilöä kohtaan, koska tuntuu, että tilanne on ainakin osittain omien valintojen seurausta. Jos kerran on pienet tulot, niin miksi ihmeessä
1. Pitää asua kaksiossa eikä yksiössä
2. Pitää asua pk-seudulla eikä muualla Suomessa
Muualta Suomesta saa ihan hyviä asuntoja PUOLET halvemmalla, mikä oikeuttaa valittamaan rahan vähyydestä jos asuu ylihintaisessa asunnossa? Toki ymmärrän, ettei ihmiset välttämättä halua muuttaa Rovaniemelle jos perhe asuu Uudellamaalla, mutta esim. Lahdessa vuokrataso on huomattavasti edullisempi ja junamatka Helsinkiin kestää vain tunnin (mikä aika kuluu helposti myös pk-seudun matkoissa). Tässä tapauksessa myöskään työssäkäynti tai kotona asuvat perheenjäsenet eivät ole perusteena kyseisessä paikassa tai asunnossa asumiseen.
Minulla ei siis varsinaisesti ole mitään pk-seudulla asuvia vastaan. Tottakai jokainen saa asua juuri sellaisessa asunnossa kuin haluaa ja käyttää omista rahoistaan vuokraan juuri sen verran kuin tuntuu. Kuitenkin vuokramenojen ja muidenkin elinkustannusten langetessa yhteiskunnan maksettavaksi on mielestäni ihan perusteltua kyseenalaistaa menojen tarpeellisuutta. Monissa muissa maissa asuvat sopeuttavat elintasoaan tulojensa mukaisiksi, miksi Suomessa ei tehdä muuta kuin nyhdetään lisää rahaa valtiolta ja valitetaan lehdistöön tulojen pienuudesta?
Kommentit (467)
Yksiöiden ja kaksioiden vuokrissa on pk-seudulla aika pieni ero. Yksiökin helposti maksaisi yli 700, ja asuntonäytöissä on aina 30-50 ihmistä, mitä halvempi yksiö, sitä enemmän hakijoita. Joten ei se yksiönkään etsiminen yksityisiltä vuokramarkkinoilta mitään ratkaise. Ja tuskinpa työkyvyttömyyseläkkeellä olisi ykkösvalinta vuokra-asuntoon. Melkein ainoa, mitä oikeasti voi tehdä, on juuri se, mitä hän on tehnytkin, eli hakea asuntoa kaupungilta (ja mahdollisesti jostain säätiöiltä, mutta toisaalta esim. Saton vuokrat ovat ihan samaa tasoa kuin yksityisellä).
No nytkin on torissa vuokrailmoitus asunnosta Pieksämäellä ja vuokra 240 € kk.
No eipä tulisi mieleenkään muuttaa yksin Pieksämäelle kun täällä pks lasten perheet ovat yhtä lukuunottamatta 30km säteellä. Sen minkä vuokrassa säästäisin maksaisin moninkertaisesti bensa- ja junalippukuluina kun aika usein hoidan lastenlapsia ja haluan tavata ystäviäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eläkkeellä oleva vanhusäitini muutti juuri 45neliöisestä kaksiosta(400e/kk) 55 neliöiseen senioriasuntoon. Vuokra 600e/kk. Ei muuten ole pk- seudulla tämä.
Jos ei ole perhettä pitämässä niin kannattaa muuttaa johonkin muualle.
Jos se että sairastuu niin pahasti että joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle on aivan valtava psyykkinen shokki ja siinä kohtaa läheiset ja muu elämänrakenne on todella tärkeää.
Mieti itse, että sairastuisit vaikka syöpään ja sitten sinut heitettäisiin irti läheisistäsi asumaan Joensuuhun.
Oma Koti voi olla viimeisiä kiinteitä rippeitä elämästä jäljellä ja on ihmisiä, joille pääkaupunkiseudun ulkopuolinen Suomi on täysin vieras.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka jossain kehäkolmosen ulkopuolella onkin halvempi asua, pitää myös miettiä paikkakunnan palvelutasoa. Esim. kauppa, lääkäri, harrastetoiminta, julkinen liikenne. Ei voi olettaa, että eläkeläinen istua nököttää kotonaan loppu elämänsä ja mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän palveluja tarvitsee.
Ei jumalau ta, tiedätkö että kyllä täällä kehäkolmosen ulkopuolellakin on kauppoja, lääkäreitä ja usko tai älä moni harrastaakin.
Isommissa kaupungeissa kyllä, mutta varsinkin ihan pienillä paikkakunnilla ei oikeastaan mitään.
En voisi kuvitella muuttavani jonnekin syrjäseudulle, en muutenkaan, mutta erityisesti siksi, että minulla on pari perussairautta. Ajatus siitä, että esim. lähin sairaala on kymmenien tai jopa satojen kilometrien päässä on ahdistava.
Minulla ei ole myöskään ajokorttia, joten olisi "kiva" asua jossain, jossa bussit kulkee kerran tai kaksi päivässä, jos sitäkään. Aika monella paikkakunnalla tilanne on oikeasti tämä.
Miten niin mitään? Kyllä aika monessa kunnassa on terveysasema, kauppoja halpahallista supermarkettiin, apteekki, kirjasto, koulu, uimahallit yms.
Ei ole. Kunta, jossa on nuo kaikki luettelemasi asiat, on kaupunki.
No ainakin mun mökkikunnasta Juvalta löytyy noi kaikki mainitut palvelut ja oiskohan kunnassa noin 6000 asukasta kaiken kaikkiaan.
Tampereella ja Sastamalassa kaupunki joka on yksityistänyt vuokra-asumisen ottaa tuon hinnan kaksioista. Ellei tilanne ole muuttunut sen jälkeen. Missä on kohtuuhinnalla asumista? Eikö sitä pitäisi olla..? Onko äärioikean tavoite kiskoa hintoja? PS ja KOK? Ei riitä että on muutama huono halpa asunto. Pitää olla laatua asumisessa mutta mahdollisuuksia kaikille!
Kohtuuhintainen asuminen on käsite, joka ei monille välttämättä aukea. Sen puutetta valitetaan usein keskusteluissa, joissa valitetaan korkeita vuokria. Mutta asiassa on toinenkin puoli: asuminen maksaa aina, olit sitten omistus- tai vuokra-asukas. Omistusasujan (kerrostalossa) täytyy maksaa aina hoitovastike sekä tietenkin usein myös pääomavastiketta lainoista, joita on tehty peruskorjauksia varten.
Suomen isoissa kaupungeissa omistusasuntojen hinnat ovat edelleen kohtuullisen korkeita vuokratasoon nähden: jos ostan esim. isosta kaupungista käytetyn kaksion hintaan 140.000€ ja maksan siitä esim. hoitovastiketta 250€/kk (joka on ihan maltillinen esim. noin 50m2 kaksiosta); ja tämän jälkeen vuokraan asunnon, niin odotusarvo ainakin minulla olisi, että asunnosta pitäisi saada vähintään noin 900€ kuukausivuokra, jolloin vuokratuotto olisi maltillinen 5,5%, ja todellinen tuotto tietysti matalampi, koska asunto kuluu aikaa myöten, ja muitakin kuluja on odotettavissa.
Vuokra-asukas ei voi edellyttää, että ainakaan vuokranantaja kustantaisi hänen asumisensa. Valtio tukee pienituloisten ihmisten asumista, hyvä niin, mutta minusta on kohtuutonta vaatia, että vielä vuokranantaja (oli sitten yksityinen, yritys tai kunnan vuokrataloyhtiö) tukisi yksityisten ihmisten asumista asumistuen lisäksi.
Jos rahaa ei ole tilavaan asuntoon hyvällä sijainnilla, silloin on joustettava joko sijainnista, asunnon kunnosta tai sen koosta - ehkä jopa kaikista näistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin kyllä lopettaisin elämäni kuin muuttaisin Helsingistä Lahteen.
Lahti upee kaupunki, leveämmät jalkakäytävät, luonto ja tunnin matka Hki. Siis iso kiva kaupunki, Toinen on Tampereeeee. Mee käymään, ihastut.
Millaisia ihmisiä on päättämässä sosiaalietuisuuksista ja niiden määräytymisperusteista? Ihmettelen syvästi.