Lue keskustelun säännöt.
Tunnistatteko millainen kiintymyssuhde teillä on ollut omiin vanhempiinne?
09.04.2014 |
Entä puolisollanne? Miten kiintymyssuhde tai mahdollisesti erilaiset kiintymyssuhteet ovat vaikuttaneet parisuhteeseenne?
Kommentit (31)
[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 00:16"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 00:08"]
Selvästikin välttelevä. Olen aina ollut lapsesta asti hyvin itseriittoinen ja epäluuloinen kaikkia ihmisiä kohtaan, myös omia vanhempiani. Tähän epäluuloisuuteen ei ollut mitään erityistä syytä, minä vain olin sellainen, pieni otus joka uskoin koko maailman olevan minua vastaan.
Parisuhteeseen asia on vaikuttanut niin, ettei minulla ole ikinä ollut yhtään vakavaa parisuhdetta, enkä sellaista haluakaan (ikää 39).
[/quote]
Ilman mitään syytä? Vaikea uskoa. Minullekin hoettiin koko lapsuuteni, että "sä nyt vaan olet tollanen". Milloin minkäkinlainen... Olin kolmikymppinen, kun vasta alkoi raksuttaa, että ehkä kaikki vika ei ollutkaan minussa.
[/quote]
Minusta kotini oli ihan perushyvä, ja kaksi veljeäni eivät ole ollenkaan ihmisvältteleviä erakkoluonteita kuten minä. Siksikin olen ajatellut, että minulla tämä omianisuus luultavasti on synnynnäinen, eikä kasvatuksen aiheuttama. Onhan niitä eläimissäkin syntymästä asti vetäytyviä ja arkoja tms, ja sitten seurasas viihtyviä ja rohkeita, miksi sitten ei voisi olla ihmisissä?
Ainoa huonohko asia minkä lapsuudestani tiedän on että isä oli todella paljon työmatkoilla, melkein puolet vuoden päivistä. Mutta toisaalta taas äitini oli kotiäitinä, ja on oikein sellainen pullantuoksuinen perinteinen äiti. Hän hyväksyi minut jopa erakkomaisena itsenäni ainakin siihen asti, kunnes koulu alkoi ja "ujoudestani" alkoi tulla kielteistä palautetta, sen jälkeen jonkin verran patistettiin muuttumaan, sitä ennen sain olla rauhassa mikä olin. Äiti sanoi minua aina pieneksi villipedokseen ,kun olin kuulemma jotenkin niin kesytön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 00:13"][quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 00:09"]
On olemassa takertuvan ja välttevän sekoituskin, he ovat tosin yleensä tosi kurjista perheoloista. Väkivalta, hyväksikäyttö jne.
[/quote]
Mistähän siitä vois lukea suomeksi? Olisko jotain linkkiä?
[/quote]
En valitettavasti tiedä suomenkielisistä lähteistä mutta englanniksi tietoa on paljon myös tästä ns. neljännestä tyypistä. Ja tosiaan välttelevän ainakin voi jakaa kahteen alatyyppiin
"Päällepäin välttelevän itsetietoisuus saattaa näyttää hyvältä itsetunnolta, mutta myönteinen käsitys itsestä ei rakennu ihmissuhteissa saatuun hyvään palautteeseen vaan omien suoritusten kautta luotuun itsetuntoon."
No mitä tää nyt on tarkoittavinaan? Minä olen aina kuvitellut, että nimenomaan tuo ulkoapäin tullut muiden mielipiteistä riippuvainen itsetunto on heikko ja väärä ja omien suoritusten, tässähän ei eritellä niitä pelkästään vaikka uralla tapahtuviksi, kautta tuleva itsetunto on se terve ja hyvä. Sehän kumpuaa ihmisestä itsestään, eikä sitä voi muiden mielipiteet horjuttaa.
Me ollaan miehen kanssa vältteleviä molemmat.
[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 00:38"]
"Päällepäin välttelevän itsetietoisuus saattaa näyttää hyvältä itsetunnolta, mutta myönteinen käsitys itsestä ei rakennu ihmissuhteissa saatuun hyvään palautteeseen vaan omien suoritusten kautta luotuun itsetuntoon."
No mitä tää nyt on tarkoittavinaan? Minä olen aina kuvitellut, että nimenomaan tuo ulkoapäin tullut muiden mielipiteistä riippuvainen itsetunto on heikko ja väärä ja omien suoritusten, tässähän ei eritellä niitä pelkästään vaikka uralla tapahtuviksi, kautta tuleva itsetunto on se terve ja hyvä. Sehän kumpuaa ihmisestä itsestään, eikä sitä voi muiden mielipiteet horjuttaa.
Me ollaan miehen kanssa vältteleviä molemmat.
[/quote]
Olen samaa mieltä tuosta, että paras itsetunto on se, joka kumpuaa aidosti sisältä. Mutta tietyn koulukunnan ihmiset ajattelevat, että aito hyvä itsetunto syntyisi aina vuorovaikutussuhteessa toisiin.
[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 00:23"]
Ilmeisesti kiintymyssuhteen perustat luodaan jo lapsena. Että tuleeko äiti heti apuun kun lapsi itkee ja on hätä, ja onko muutenkin läsnä. Toki myöhempikin aika vaikuttaa.
Mutta tosi kummallista minustakin miten paljon Suomessa on vältteleviä ihmisiä! Mitä hittoa, miten heidät on kasvatettu?
[/quote]
Suomessa on ollut sota. Se invalidisoi henkisesti suuren osan ihmisistä. Kokemukset olivat niin hirveitä, ettei niitä pystynyt kohtaamaan ja tunnetasolla käsittelemään. Tarvitaan useita (raamatun mukaan 7 sukupolvea) siihen, ettei traumat enää vaikuta. Sodasta ei ole kauaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 00:25"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 00:16"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 00:08"]
Selvästikin välttelevä. Olen aina ollut lapsesta asti hyvin itseriittoinen ja epäluuloinen kaikkia ihmisiä kohtaan, myös omia vanhempiani. Tähän epäluuloisuuteen ei ollut mitään erityistä syytä, minä vain olin sellainen, pieni otus joka uskoin koko maailman olevan minua vastaan.
Parisuhteeseen asia on vaikuttanut niin, ettei minulla ole ikinä ollut yhtään vakavaa parisuhdetta, enkä sellaista haluakaan (ikää 39).
[/quote]
Ilman mitään syytä? Vaikea uskoa. Minullekin hoettiin koko lapsuuteni, että "sä nyt vaan olet tollanen". Milloin minkäkinlainen... Olin kolmikymppinen, kun vasta alkoi raksuttaa, että ehkä kaikki vika ei ollutkaan minussa.
[/quote]
Minusta kotini oli ihan perushyvä, ja kaksi veljeäni eivät ole ollenkaan ihmisvältteleviä erakkoluonteita kuten minä. Siksikin olen ajatellut, että minulla tämä omianisuus luultavasti on synnynnäinen, eikä kasvatuksen aiheuttama. Onhan niitä eläimissäkin syntymästä asti vetäytyviä ja arkoja tms, ja sitten seurasas viihtyviä ja rohkeita, miksi sitten ei voisi olla ihmisissä?
Ainoa huonohko asia minkä lapsuudestani tiedän on että isä oli todella paljon työmatkoilla, melkein puolet vuoden päivistä. Mutta toisaalta taas äitini oli kotiäitinä, ja on oikein sellainen pullantuoksuinen perinteinen äiti. Hän hyväksyi minut jopa erakkomaisena itsenäni ainakin siihen asti, kunnes koulu alkoi ja "ujoudestani" alkoi tulla kielteistä palautetta, sen jälkeen jonkin verran patistettiin muuttumaan, sitä ennen sain olla rauhassa mikä olin. Äiti sanoi minua aina pieneksi villipedokseen ,kun olin kuulemma jotenkin niin kesytön.
[/quote]
Jatkan, kun kommentoin aikaisemminkin. Minullakin on kaksi sisarusta, joihin peilasin itseäni loputtomasti. Ihmettelin, miksi minä olen tällainen friikki kun he ovat niin tavallisia ja hyvinvoivia, suhteet vanhempiin on läheiset, minulla kun ei ole. Oli aika vaikea paikka myöntää, että meillä kaikilla kolmella on ollut tosi erilainen lapsuus. Synnyttiin kaikki erilaiseen tilanteeseen perheessä, jopa eri paikkakunnalla. Myös se, että pojat kasvatetaan eri tavalla.
Minäkin olin todella ujo ja arka. Kun aloin miettiä asiaa vihdoin kolmikymppisenä tajusin, että minua peloteltiin ihmisistä. Kaikkia piti varoa. Äiti on erittäin tuomitseva ja arvosteleva kaikkia kohtaan, puhuu ilkeästi kaikista paitsi sisaruksistani. Kohtelu oli aina erilaista, enkä lapsena voinut yhtään ymmärtää sitä.
Monenlaisia asioita. En myöskään muista lapsuudestani paljonkaan. En halua muistaakaan, koska siellä on paljon ikävää. On vaikea löytää ystäviä ja lähentyä ihmisiin, vaikka kovasti haluaisin. Usein on todella vaikea olla sosiaalinen, vaikka sitä puolta minun juuri pitäisi kehittää.
Tosi mielenkiintoinen aihe! Miksi joku on kasvanut vältteleväksi, joku riippuvaksi jne...
Ja miten se vaikuttaa parisuhteeseen. Meillä siis minä jossain määrin takertuva ja mies välttelevä. Se tarkoittaa sitä että minä haastan riitaa (ainakin mieheni mielestä, vaikka omasta mielestäni haluan vaan selvittää ikävät asiat) ja mies juoksee karkuun. Ihan kamalaa. Olemme onneksi käyneet terapiassa tämänkin asian tiimoilta ja se on hieman kai auttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 00:46"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 00:23"]
Ilmeisesti kiintymyssuhteen perustat luodaan jo lapsena. Että tuleeko äiti heti apuun kun lapsi itkee ja on hätä, ja onko muutenkin läsnä. Toki myöhempikin aika vaikuttaa.
Mutta tosi kummallista minustakin miten paljon Suomessa on vältteleviä ihmisiä! Mitä hittoa, miten heidät on kasvatettu?
[/quote]
Suomessa on ollut sota. Se invalidisoi henkisesti suuren osan ihmisistä. Kokemukset olivat niin hirveitä, ettei niitä pystynyt kohtaamaan ja tunnetasolla käsittelemään. Tarvitaan useita (raamatun mukaan 7 sukupolvea) siihen, ettei traumat enää vaikuta. Sodasta ei ole kauaa.
[/quote]
Joo tää on tietenkin totta, mutta Suomea II maailmansota kohteli aika "hyvin" verrattuna moneen muuhun Euroopan maahan. Kaikkea sota ei siis selitä.
Niin, ja kun on kuitenkin terveesti kiintyneitä suurin osa, niin mitenkäs ne sitten selitetään?
[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 08:55"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 00:46"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 00:23"]
Ilmeisesti kiintymyssuhteen perustat luodaan jo lapsena. Että tuleeko äiti heti apuun kun lapsi itkee ja on hätä, ja onko muutenkin läsnä. Toki myöhempikin aika vaikuttaa.
Mutta tosi kummallista minustakin miten paljon Suomessa on vältteleviä ihmisiä! Mitä hittoa, miten heidät on kasvatettu?
[/quote]
Suomessa on ollut sota. Se invalidisoi henkisesti suuren osan ihmisistä. Kokemukset olivat niin hirveitä, ettei niitä pystynyt kohtaamaan ja tunnetasolla käsittelemään. Tarvitaan useita (raamatun mukaan 7 sukupolvea) siihen, ettei traumat enää vaikuta. Sodasta ei ole kauaa.
[/quote]
Joo tää on tietenkin totta, mutta Suomea II maailmansota kohteli aika "hyvin" verrattuna moneen muuhun Euroopan maahan. Kaikkea sota ei siis selitä.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti kiintymyssuhteen perustat luodaan jo lapsena. Että tuleeko äiti heti apuun kun lapsi itkee ja on hätä, ja onko muutenkin läsnä. Toki myöhempikin aika vaikuttaa.
Mutta tosi kummallista minustakin miten paljon Suomessa on vältteleviä ihmisiä! Mitä hittoa, miten heidät on kasvatettu?