Ihmiset jotka tylsistyvät tavallisessa elämässä ja haluavat seikkailuja

Hmmm, oon minäkin alapeukuttanut sun aloitusta ja kommentteja, vaikken ole ihan täysin eri mieltäkään.

Minäkin hehkutan matkakuvia ja fiiliksiä aina matkan jälkeen fb.ssa, muttei se tarkoita etten arvostaisi arkielämää. Olen monessakin suhteessa rauhaa rakastava, tykkään olla kotona, en ole mikään duracellpupu jolla on koko ajan monta rautaa tulessa ja matkoja oltava aina varattuna. ( ei siinä elämäntyylissä mitään vikaa ole kylläkään) Mutta, ymmärrän todellakin ihmisiä joilla on jatkuva kaukokaipuu!  Mulle tulee tarve nähdä jotain uutta, uusia ihmisiä ja maisemia, päästä johonkin missä on ihan eri tunnelmat kuin kotona. Olen luova esteetikko, joten imen todella paljon matkoilla näkemääni, valokuvaan ja palaan tunnelmiin sitten kotona.. Yleensä käyn kaupunkilomilla muttei rantalomissakaan mitään vikaa ole, varsikin lasten kanssa ne on ehkä miellyttävämpi vaihtoehto.

Ihmiset on erilaisia, toiset kaipaa enemmän ärsykkeitä ja uusia kokemuksia ja haasteita, toiset tykkää seesteisemmästä elämästä. Itse olen ehkä välimuoto, kotikissa jolle tulee pari kertaa vuodessa tarve nähdä uusia kujia. Ehkä joillekin matkailu on myös näyttämisenhalua, mutta uskon että suurin osa lähtee reissuuun ihan vain kaukokaipuusta.

Minulle Tallinnakin on jo kivaa vaihtelua arkeen, rakastan vanhaa kaupunkia enkä ole siihen vielä kyllästynyt, vaikka joka vuosi tulee siellä käytyä. Kotimaanmatkailukin on tullut tutuksi ja sitä voisi enemmänkin harrastaa.

Olen sitten mielestäsi tyhmä ja mielikuvitukseton, epänormaali ihminen. Lähden pian taas reissuun. Harrastukseni ovat sinun mittakaavallasi extremeä ja kaipaan seikkailuja.

Olen keski-ikäistyvä nainen ja kykenevä syvällisiin pohdintoihin. Omat ajatukset eivät ahdista. Itse arvostan omaa elämääni ja itseäni, mutta en halveksi myöskään sinun elämäntapaasi - asennettasi vähän ihmettelen. Sinulle en voi sanoa muuta kuin onnea valitsemallasi katkeruuden tiellä.

Minä kaipaan seikkailuja, mutta minulle seikkailut tarkoittavat esimerkiksi tapahtumia, joissa tapaan uusia ihmisiä ja miksi ei vanhojakin tuttuja. Ihmiset ovat suurin yksittäinen asia, joista saan jotakin kiksejä, varsinkin näin sinkkuna ja perheettömänä. Toisen henkilön kanssa asiat tuntuvat niin erilaisilta ja niihin tulee uusi ulottuvuus. Siksi kai nautin paljon treffailustakin. Laskuvarjohypyt ja vastaavat eivät ajatuksen tasolla saa aikaan kiksejä.

Johan pomppas, tuo ulkomaanmatkailu silmille nimittäin. Minä inhoan kaikenlaisia suuria ja pieniä yllätyksiä, enkä todellakaan kaipaa seikkailua enkä varsinkaan jännitystä. Mutta matkat! Se ainoa syy, joka tekee elämästä Elämän, päästä jonnekin uusiin paikkoihin!

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 17:06"]

ovat mielikuvituksettomia ja tylsiä ihmisiä, keinotekoista jännitystä pitää olla jatkuvasti, että ei tarvisi omien ajatusten kanssa olla yksin.

Normaali ihminen keksii itselleen aina mieluista tekemistä, ja kestää sen että suurin osa elämästä pitää tehdä sellaisia arkisia askareita joista ei tykkää. Normaali ihminen osaa nauttia elämän pienistä iloista, ja on niistä kiitollinen. Suuret murheet saavuttavat ennemmin tai myöhemmin kaikki. Silloin kun on kaikki hyvin, pitää niistä ajoista olla onnellinen, siitä saa voimaa kestää vastoinkäymiset.

Ne jotka tarvitsevat jotan jännittävää, yllätyksiä ja ulkomaan matkailua elämäänsä jatkuvasti, eivät kestä vastoinkäymisiä, heillä ei ole kykyä ymmärtää että elämässä on ylämäkiä ja alamäkiä, ja kuitenkin suurimmaksi osaksi ihan tasamaata.

[/quote]

Vau mikä analyysi - harmi vaan että ihan pieleen meni!

Mulla on aina ollut vilkas ja hyvä mielikuvitus ja olen luova muutenkin  - ennen kouluikää mielikuvituskaveri, alakoululaisena kirjoitin saamallani kirjoituskoneella ensimmäiset "romaanini", olen harrastanut maalausta lähes 30v, työ ja ystäväpiirissä olen se joka sekä ideoi että myös toteuttaa asioita siinä vaiheessa kun muut luovuttavat jne.

Nautin suunnattomasti kodistani (kaunis, iso, uudehko okt), isosta perheestäni, ihanasta miehestäni, kauniista puutarhastani ja ystävistäni - 2 työtäkin teen "aikani kuluksi". Riittääkö murheiksi vanhempien ennenaikaiset kuolemat, 4 keskenmenoa, työttömyysjakso tai krooniset sairaudet?? Mun mielestä ne on osa elämää - ei halvaannuttava kohtalo:)

Silti otan ilolla vastaan kaikki yllätykset ja uudet seikkailut  mitä elämä antaa, matkustan niin paljon kuin rahatilanne sietää ja nautin elämästä:D

Et silleen.... ap...

[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 13:29"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 21:55"][quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 21:11"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 17:06"]

ovat mielikuvituksettomia ja tylsiä ihmisiä, keinotekoista jännitystä pitää olla jatkuvasti, että ei tarvisi omien ajatusten kanssa olla yksin.

Normaali ihminen keksii itselleen aina mieluista tekemistä, ja kestää sen että suurin osa elämästä pitää tehdä sellaisia arkisia askareita joista ei tykkää. Normaali ihminen osaa nauttia elämän pienistä iloista, ja on niistä kiitollinen. Suuret murheet saavuttavat ennemmin tai myöhemmin kaikki. Silloin kun on kaikki hyvin, pitää niistä ajoista olla onnellinen, siitä saa voimaa kestää vastoinkäymiset.

Ne jotka tarvitsevat jotan jännittävää, yllätyksiä ja ulkomaan matkailua elämäänsä jatkuvasti, eivät kestä vastoinkäymisiä, heillä ei ole kykyä ymmärtää että elämässä on ylämäkiä ja alamäkiä, ja kuitenkin suurimmaksi osaksi ihan tasamaata.

[/quote]

Vau mikä analyysi - harmi vaan että ihan pieleen meni!

Mulla on aina ollut vilkas ja hyvä mielikuvitus ja olen luova muutenkin  - ennen kouluikää mielikuvituskaveri, alakoululaisena kirjoitin saamallani kirjoituskoneella ensimmäiset "romaanini", olen harrastanut maalausta lähes 30v, työ ja ystäväpiirissä olen se joka sekä ideoi että myös toteuttaa asioita siinä vaiheessa kun muut luovuttavat jne.

Nautin suunnattomasti kodistani (kaunis, iso, uudehko okt), isosta perheestäni, ihanasta miehestäni, kauniista puutarhastani ja ystävistäni - 2 työtäkin teen "aikani kuluksi". Riittääkö murheiksi vanhempien ennenaikaiset kuolemat, 4 keskenmenoa, työttömyysjakso tai krooniset sairaudet?? Mun mielestä ne on osa elämää - ei halvaannuttava kohtalo:)

Silti otan ilolla vastaan kaikki yllätykset ja uudet seikkailut  mitä elämä antaa, matkustan niin paljon kuin rahatilanne sietää ja nautin elämästä:D

Et silleen.... ap...

[/quote]

No sinähän et olekaan kuvailemani ihminen, jos sinä et ole koko ajan kohkaamassa jossain maailman syvimmässä tai korkeimmassa kohdassa, kun vain siellä tuntee elävänsä. Marisetko sinä ympäriinsä että ei ole mitään tekemistä ja on tylsää, jos ei jatkuvasti tapahdu jotain jännittävää? Vai osaatko arvostaa sitä kotiasi ja puutarhaasi, ja istua pihalla auringonpaisteessa lintujen laulaessa, ja olla kiitollinen että sinä olet juuri siinä ja kaikki on hyvin siinä hetkessä?

ap

[/quote]

Miten nää sulkee toisensa pois? Mä nautin extteme-jutuista, mutta yhtä lailla nautin siitä kun istun omalla pihalla vaikka lukemassa kirjaa. Ei ihan hirveen laaja maailmankuva voi olla jos on noin kauheen tuomitsevainen. .

[/quote]

Nin no jos nautit molemmista, et varmasti sitten tylsisty kotonakaan vaan keksit myös kotona kivaa tekemstä, tai lähialueilla, etkä marise kuinka tylsää on jos ei heti pääse pohjoisnavalle tai tulivuoren kraateriin. ap

"Elämyshakuisuudelle tai sen puutteelle on miuuten löydetty synnynnäinen, hermoston toimintaan liittyvä perustekin. On todettu että niillä, jotka kaipaa jännitystä, on aivokuoren perusaktivaatiotaso melko alhainen, joten he pyrkivät nostamaan sitä saamalla stimulaatiota ulkomaailmasta. Sitten taas meillä kotihissukoilla aivokuoren aktivaatio on muutenkin niin korkea, että sen lisääntyminen ulkoisten ärsykkeiden seurauksena tuottaa vain stressiä, ei mielihyvää. Molemmissa tapauksissa ihminen hakee vaistomaisesti tasapainoa ja onnea juuri oikealla tavalla itselleen, joko etsimällä ärsykkeitä tai välttämällä niitä."

Vai sellainen ihmisanalyysi, pieleen meni. Mitä jos ihminen onkin matkaileva kotihiiri? ei toisia voi luokitella noin mustavalkoisesti. Itse matkustan etelään nauttimaan D-vitamiinista ja auringon paisteesta, jota on liian vähän Suomessa talvella. Huomaan heti vaikutuksen, silloin ei väsytä enkä tunne itseäni rättiväsyneeksi. Toki matkoilla nautin myös muista asioista kuten maisemista ja ruuasta. En kutsuisi tätä seikkailunhakuisuudeksi kumminkaan.

Ei herranjestas xDD Minkäs omalle luonteelleen mahtaa? Ite tykkään jännityksestä ja seikkailuista, ja hiton hyvä mielikuvitus kans. 8) Mun mielestä sä vaikutat ite mielikuvituksettomalta.. :D