Ihmiset jotka tylsistyvät tavallisessa elämässä ja haluavat seikkailuja

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 17:47"]

Ota huomioon sellaine puoli, että joidenkin elämä vaan on sellaista seikkailuarkea. Itse kuulun tähän ryhmään jonka elämä tuntuu ahdistavan lähes jokaista, puhuvat minusta jonain extremeihmisenä jota en kuitenkaan ole.

Työni vie minua maailmalla ja tekemään asioita joita moni tekee extremeharrastuksina, mutta minulle se on arkea.

Koskaan en ole kehuskellut, jos joku on kysynyt niin toki olen kertonut suurinpiirtein mitä teen, muuten olen hiljaa, koska se on sitä puuduttavaa arkea minulle, no myönnetään, ei se puuduta, nautin täysillä. Ilmeisesti ihmiset puhuvat paljonkin tekemisistäni, koska aika usein lähes ventovieraatkin tulevat kyselemään tai toteamaan elämästäni. Toisinaan kuulee ihan pelkkää paskapuhetta, asioita joiden kanssa minulla ei ole mitään tekemistä. Kokeeko se tavallisista tavallisinta arkea elävä ihminen kateutta vai mitä se on?

Minulle on extremeä jos saisi olla kotona tai mökillä pari viikkoa siinä monen muun arjessa.

[/quote]

Niin, no sinä et hakemalla hae sitä erikoisuutta, vaikka kaipa ammatinvalinta on ollut harkittu, eikä sattumaa. Se että se on sinulle arkea, tekee siitä eri asian kuin se, että toisille se normaali elämä ei vaan riitä, vaan koko ajan valitetaan että on tylsää, ja pitäisi päästä jonnekin eksoottiseen paikkaan. Kuten tälläkin palstalla, kaikki on wt jos tekee jotain normaalia, jopa toisten häät ovat heti wt jos ovat tavalliset, pitäisi olla akateemiset kaupunkilaishäät, mitä ne sitten lienevätkään. Puoliso ei kelpaa jos ei ole akateeminen, duunarin kanssa eläminen on tylsää, itsellä pitää olla akateeminen koulutus ja hieno työ, muuten täytyy elämän olla tylsää, ylipainoisten elämä on tylsää, lapsiperheiden elämä on tylsää...

Minä olen nähnyt elämän nurjaa puolta niin paljon, että en halua mitään ylimääräistä jännitystä, parasta on se normaali elämä, tietää että kaikki ovat terveitä, on rahaa ostaa kaupasta ruokaa, on katto pään päällä, ei tarvi pelätä että mies ei tulekaan yöksi kotiin tai jos tulee, missä kunnossa.

ap

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 17:53"]

Kaikkein jäätävintä paskaa on sitten kun tällainen laitesukeltaja/vuorikiipeili/offroad-laskija - oman elämänsä Jules Verne sitten ah niin yllättäen pääsee touhuissa hengestään tai loukkaantuu vakavasti, niin sitten pitäisi suomalaisen veronmaksajan olla lähettämässä viisi pelastuskopteria ja armeijan divisioona paikalle. Helsingin Sanomat itkee karua kohtaloa ja että kuinka suomalainen voidaan näin hyljätä maailmalle.

Haistakoot näätäeläimen perse jokainen, joka ruikuttaa kun itse ottaa tietoisia riskejä.

[/quote]

Juuri näin. Ja näitä itsensä vaarantajia pidetään sankareina, kun uskaltavat tehdä jotain hullua, ilman mitään pakkoa mennään vaarallisiin paikkoihin ja vielä maksetaan siitä. Sitten on hienoa kun meinattiin kuolla, mutta ei kuoltukaan, meni vaan varvas, ei kun uudestaan!

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 20:51"]

Olen sitten mielestäsi tyhmä ja mielikuvitukseton, epänormaali ihminen. Lähden pian taas reissuun. Harrastukseni ovat sinun mittakaavallasi extremeä ja kaipaan seikkailuja.

Olen keski-ikäistyvä nainen ja kykenevä syvällisiin pohdintoihin. Omat ajatukset eivät ahdista. Itse arvostan omaa elämääni ja itseäni, mutta en halveksi myöskään sinun elämäntapaasi - asennettasi vähän ihmettelen. Sinulle en voi sanoa muuta kuin onnea valitsemallasi katkeruuden tiellä.

[/quote]

En minä ole katkera missään nimessä! Minua vaan ärsyttää ne marisijat joille mikään ei riitä, kun toisilla on sitä extremeä elämässä liikaakin, halusi tai ei. Kyllä ihmisen pitää osata olla tavallisessa arjessa ilman että pää räjähtää. Normaali ihminen keksii kyllä itselleen mielekästä tekemistä normalin elämän puitteissa. Jotkut lapset marisee että ei ole mitään kivaa tekemistä, toisilla on mielikuvitusta ja keksivät uuden leikin ilman että joku aikuinen hyökkää apuun.

Matkustelu on ihan ok, mutta ei se ole mikään autuaaksi tekevä asia että pitää lähteä aina mahdollisimman kauas, ihan lähelläkin voi olla yhtä mielenkiintoisia juttuja. Monet käyvät tutustumassa kaukaisten maiden kulttuuriin ja historiaan, mutta eivät tiedä edes oman maakuntansa historiallisia paikkoja ja tapahtumia. 

ap

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 21:11"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 17:06"]

ovat mielikuvituksettomia ja tylsiä ihmisiä, keinotekoista jännitystä pitää olla jatkuvasti, että ei tarvisi omien ajatusten kanssa olla yksin.

Normaali ihminen keksii itselleen aina mieluista tekemistä, ja kestää sen että suurin osa elämästä pitää tehdä sellaisia arkisia askareita joista ei tykkää. Normaali ihminen osaa nauttia elämän pienistä iloista, ja on niistä kiitollinen. Suuret murheet saavuttavat ennemmin tai myöhemmin kaikki. Silloin kun on kaikki hyvin, pitää niistä ajoista olla onnellinen, siitä saa voimaa kestää vastoinkäymiset.

Ne jotka tarvitsevat jotan jännittävää, yllätyksiä ja ulkomaan matkailua elämäänsä jatkuvasti, eivät kestä vastoinkäymisiä, heillä ei ole kykyä ymmärtää että elämässä on ylämäkiä ja alamäkiä, ja kuitenkin suurimmaksi osaksi ihan tasamaata.

[/quote]

Vau mikä analyysi - harmi vaan että ihan pieleen meni!

Mulla on aina ollut vilkas ja hyvä mielikuvitus ja olen luova muutenkin  - ennen kouluikää mielikuvituskaveri, alakoululaisena kirjoitin saamallani kirjoituskoneella ensimmäiset "romaanini", olen harrastanut maalausta lähes 30v, työ ja ystäväpiirissä olen se joka sekä ideoi että myös toteuttaa asioita siinä vaiheessa kun muut luovuttavat jne.

Nautin suunnattomasti kodistani (kaunis, iso, uudehko okt), isosta perheestäni, ihanasta miehestäni, kauniista puutarhastani ja ystävistäni - 2 työtäkin teen "aikani kuluksi". Riittääkö murheiksi vanhempien ennenaikaiset kuolemat, 4 keskenmenoa, työttömyysjakso tai krooniset sairaudet?? Mun mielestä ne on osa elämää - ei halvaannuttava kohtalo:)

Silti otan ilolla vastaan kaikki yllätykset ja uudet seikkailut  mitä elämä antaa, matkustan niin paljon kuin rahatilanne sietää ja nautin elämästä:D

Et silleen.... ap...

[/quote]

No sinähän et olekaan kuvailemani ihminen, jos sinä et ole koko ajan kohkaamassa jossain maailman syvimmässä tai korkeimmassa kohdassa, kun vain siellä tuntee elävänsä. Marisetko sinä ympäriinsä että ei ole mitään tekemistä ja on tylsää, jos ei jatkuvasti tapahdu jotain jännittävää? Vai osaatko arvostaa sitä kotiasi ja puutarhaasi, ja istua pihalla auringonpaisteessa lintujen laulaessa, ja olla kiitollinen että sinä olet juuri siinä ja kaikki on hyvin siinä hetkessä?

ap

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 21:55"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 21:11"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 17:06"]

ovat mielikuvituksettomia ja tylsiä ihmisiä, keinotekoista jännitystä pitää olla jatkuvasti, että ei tarvisi omien ajatusten kanssa olla yksin.

Normaali ihminen keksii itselleen aina mieluista tekemistä, ja kestää sen että suurin osa elämästä pitää tehdä sellaisia arkisia askareita joista ei tykkää. Normaali ihminen osaa nauttia elämän pienistä iloista, ja on niistä kiitollinen. Suuret murheet saavuttavat ennemmin tai myöhemmin kaikki. Silloin kun on kaikki hyvin, pitää niistä ajoista olla onnellinen, siitä saa voimaa kestää vastoinkäymiset.

Ne jotka tarvitsevat jotan jännittävää, yllätyksiä ja ulkomaan matkailua elämäänsä jatkuvasti, eivät kestä vastoinkäymisiä, heillä ei ole kykyä ymmärtää että elämässä on ylämäkiä ja alamäkiä, ja kuitenkin suurimmaksi osaksi ihan tasamaata.

[/quote]

Vau mikä analyysi - harmi vaan että ihan pieleen meni!

Mulla on aina ollut vilkas ja hyvä mielikuvitus ja olen luova muutenkin  - ennen kouluikää mielikuvituskaveri, alakoululaisena kirjoitin saamallani kirjoituskoneella ensimmäiset "romaanini", olen harrastanut maalausta lähes 30v, työ ja ystäväpiirissä olen se joka sekä ideoi että myös toteuttaa asioita siinä vaiheessa kun muut luovuttavat jne.

Nautin suunnattomasti kodistani (kaunis, iso, uudehko okt), isosta perheestäni, ihanasta miehestäni, kauniista puutarhastani ja ystävistäni - 2 työtäkin teen "aikani kuluksi". Riittääkö murheiksi vanhempien ennenaikaiset kuolemat, 4 keskenmenoa, työttömyysjakso tai krooniset sairaudet?? Mun mielestä ne on osa elämää - ei halvaannuttava kohtalo:)

Silti otan ilolla vastaan kaikki yllätykset ja uudet seikkailut  mitä elämä antaa, matkustan niin paljon kuin rahatilanne sietää ja nautin elämästä:D

Et silleen.... ap...

[/quote]

No sinähän et olekaan kuvailemani ihminen, jos sinä et ole koko ajan kohkaamassa jossain maailman syvimmässä tai korkeimmassa kohdassa, kun vain siellä tuntee elävänsä. Marisetko sinä ympäriinsä että ei ole mitään tekemistä ja on tylsää, jos ei jatkuvasti tapahdu jotain jännittävää? Vai osaatko arvostaa sitä kotiasi ja puutarhaasi, ja istua pihalla auringonpaisteessa lintujen laulaessa, ja olla kiitollinen että sinä olet juuri siinä ja kaikki on hyvin siinä hetkessä?

ap

[/quote]

Entäs kun mulle kuitenkin se 5-6 vkoa vuodessa ulkomailla on vuoden kohokohta?? Siitä huolimatta että rakastan noita mainitsemiasia asioita arjessa ja kotona?? Kelpaanko vielä? En marise ympäriinsä enkä kohkaa mistään mutta kaikki tietää että kulutan kuukausia seuraavan matkamme suunnitteluun ja toteutukseen:)

Minä olen itse äärimmäinen kotihiiri, joka inhoan jännitystä ja seikkailuja, ja kaipaan rauhaa, mutta silti ymmärrän, että on myös erilaisia ihmisiä, eikä heissä ole mitään vikaa, sen enempää kuin minussakaan on mitään vikaa siksi että haluan elää kuin elän.

Elämyshakuisuudelle tai sen puutteelle on miuuten löydetty synnynnäinen, hermoston toimintaan liittyvä perustekin. On todettu että niillä, jotka kaipaa jännitystä, on aivokuoren perusaktivaatiotaso melko alhainen, joten he pyrkivät nostamaan sitä saamalla stimulaatiota ulkomaailmasta. Sitten taas meillä kotihissukoilla aivokuoren aktivaatio on muutenkin niin korkea, että sen lisääntyminen ulkoisten ärsykkeiden seurauksena tuottaa vain stressiä, ei mielihyvää. Molemmissa tapauksissa ihminen hakee vaistomaisesti tasapainoa ja onnea juuri oikealla tavalla itselleen, joko etsimällä ärsykkeitä tai välttämällä niitä.

Olipa oksettava aloitus.

Esimerkiksi lentäminen lentokoneella onnistuu suhteellisen turvallisesti nykyään koska aikoinaan on ollut "hulluja riskinottajia" jotka ovat lentokoneen keksineet ja sitä kehitelleet.

Itse uskon, että osa ihmisistä on niitä jotka luovat uutta, etsivät ja seikkailevat. Tai siis ovat jos saavat siihen tilaisuuden. osa ihmisistä on "säilyttäjiä".

Uskon, että näin on ollut ihan ihmiskunnan historian alusta. Kehityksen kannalta on ollut tärkeää, että on ihmisiä jotka uskaltavat ja haluavat uutta ja sitten niitä jotka tekevät siitä kestävää.

Minusta oli myös aliarvioivaa väittää, että vain rauhallista kotielämää arvostavilla on ollut vaikeuksia.

Keskustelin kerran erään pyörätuolissa olevan miehen kanssa joka haaveili laskuvarjohypystä.

Monen mielestä hänen tietenkin oli ihan hyvä vain askarrella ja nuokkua pyörätuolissaan

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 17:28"]

Vitsi että sä oot rasittavan kuuloinen maallikkosaarnaaja. Hyi.

[/quote]

Ihan kuin mun äiti. Isäni elämäntapa purjeveneineen (sen jälkeen kun olivat eronneet) ja lasketteluineen oli just tuollaista tuomittavaa extremeä.

En ole koskaan nauttinut tavallisesta arjesta, joka toistuu samanlaisena koko ajan. Pitäiskö mun sit vain kärsiä kotona vai onko minussa siis ap:n mukaan joku vika peräti? Ole onnellinen, jos nautit tylsästä arjesta, sitähän on myös erittäin helposti saatavilla.

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 17:53"]

Kaikkein jäätävintä paskaa on sitten kun tällainen laitesukeltaja/vuorikiipeili/offroad-laskija - oman elämänsä Jules Verne sitten ah niin yllättäen pääsee touhuissa hengestään tai loukkaantuu vakavasti, niin sitten pitäisi suomalaisen veronmaksajan olla lähettämässä viisi pelastuskopteria ja armeijan divisioona paikalle. Helsingin Sanomat itkee karua kohtaloa ja että kuinka suomalainen voidaan näin hyljätä maailmalle.

Haistakoot näätäeläimen perse jokainen, joka ruikuttaa kun itse ottaa tietoisia riskejä.

[/quote]

Ai lehtikö se itkee, joka tekee jutun tällaisista ihmisistä? Okei, nyt ymmärrän, että tälläkin palstalla syytetään Hesaria milloin mistäkin. Jos medialukutaito on tuota luokkaa, niin selvähän se. 

Itsekin luin sen jutun ja kyllä mulle tuli se käsitys, että Hesari antoi ainoastaan äänen näille jani-pettereille, että "tällaistakin liikkuu kaukomatkaajien mielessä." Ei siis tod itkenyt ettei ulkoministeriö mennyt apuun!

En nyt ikävä kyllä löydä linkkiä uutiseen, mutta pähkinänkuoressa siis, että suomalaisporukka luuli ulkomailla Suomen lähetystön auttavan heitä helikopterin lainan takuussa kun he halusivat etsiä kadonnutta ystäväänsä. Lähetystö vastasi, että etsinnöistä vastaa sen maan pelastustoiminta.

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 17:57"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 17:47"]

Ota huomioon sellaine puoli, että joidenkin elämä vaan on sellaista seikkailuarkea. Itse kuulun tähän ryhmään jonka elämä tuntuu ahdistavan lähes jokaista, puhuvat minusta jonain extremeihmisenä jota en kuitenkaan ole.

 olla kotona tai mökillä pari viikkoa siinä monen muun arjessa.

[/quote]

Niin, no sinä et hakemalla hae sitä erikoisuutta, vaikka kaipa ammatinvalinta on ollut harkittu, eikä sattumaa. Se että se on sinulle arkea, tekee siitä eri asian kuin se, että toisille se normaali elämä ei vaan riitä, vaan koko ajan valitetaan että on tylsää, ja pitäisi päästä jonnekin eksoottiseen paikkaan. Kuten tälläkin palstalla, kaikki on wt jos tekee jotain normaalia, jopa toisten häät ovat heti wt jos ovat tavalliset, pitäisi olla akateemiset kaupunkilaishäät, mitä ne sitten lienevätkään. Puoliso ei kelpaa jos ei ole akateeminen, duunarin kanssa eläminen on tylsää, itsellä pitää olla akateeminen koulutus ja hieno työ, muuten täytyy elämän olla tylsää, ylipainoisten elämä on tylsää, lapsiperheiden elämä on tylsää...

Minä olen nähnyt elämän nurjaa puolta niin paljon, että en halua mitään ylimääräistä jännitystä, parasta on se normaali elämä, tietää että kaikki ovat terveitä, on rahaa ostaa kaupasta ruokaa, on katto pään päällä, ei tarvi pelätä että mies ei tulekaan yöksi kotiin tai jos tulee, missä kunnossa.

ap

[/quote]

Niin sinä olet niin kaltoinkohdeltu, että sinä olet onnellinen kauha kädessä lieden äärellä. Hienoa. Voisitko ymmärtää, että kaikilla ei ole näin asian laita? Just tyypillinen kaltoinkohdeltu oletkin, se sinulle sallittakoon, koska kun ne hyvät, arjen yläpuolelle nousevat kokemukset puuttuvat, niin miten osaisit niitä kaivatakaan. 

Ap hakee tässä sitä varmaankin, että nykyään ihmiselle ei enää riitä mikään. Kaikesta on tehty niin helppoa ja se perus arki siellä kotona vain on tylsää. Ei osata enää kiittää siitä mitä on vaan halutaan koko ajan vain lisää ja enemmän.

On toki hienoa että meillä on mahdollisuus matkustaa ja nähdä maailmaa, voimme harrastaa eri lajeja ja tehdä erilaisia asioita kuin vaikka muutamia kymmeniä vuosia sitten kun Suomi vasta toipui sodasta.

Itse näen tässä sen pahana, että nykynuoriso ei enää kunnioita mitään perinteitä vaan ovat tottuneet siihen että saavat kaiken ja tulevaisuudessa mikään ei riitä. Ei ainakaan vähempi johon ollaan totuttu. Nykyihminen elää yltäkylläisyydessä ja seuraukset siitä alkavat pikkuhiljaa näkyä: ilmastonmuutos, merten saastuminen, avioerot... kun mikään ei riitä. Ihminen tuhoaa itse itsensä.

Jotain rajaa on kyllä sillekin, mitä ”yksilöllisyyden” ja minä, minä, hei minä-ekana –ajattelun nimissä voi tehdä. Esim. mun ex-vaimo hankkiutui raskaaksi, synnytti sen lapsen ja totes, että Boring, Boring… Otti ja häippäs toisen miehen mukaan siitä sitten. Ja ihanan ”naisellinen yksilöllisesti” oli sitten vilpittömän hämmästynyt, kun mulle ei sopinutkaan, että voisi käydä omien ”yksilöllisten” valintojen mukaisesti leikkimässä äitiä kotona ja välillä taas elellä leveesti toisen miehen rahoilla. Otin siis eron.

Kyllä ekan lapsen jälkeen mulle oli jo selvä, että tämä taitaa olla liian ”yksilöllistä” naistyyppiä. Niin hullulta tuntui, että piti vielä se yks lapsi tehdä mulle ja sitten vasta ottaa ja häipyä. Jotain vastuunkannon tapaista voisi äidiltä oottaa jälkikasvunsa suhteen, etenkin, jos lapsi on tehty nimenomaan äidin halusta.

Tosiasiassa mun ”tylsä lapsiperhearki” on sittenkin vaihtelevampaa ja ei-niin-tylsää kuin useimpien näiden ”pää-pilvissä-elelevien” narsisti-naisten. Näet se ei-tylsyys on enimmäkseen omissa kuvitelmissa, kun esim. rahaa ei ole toteutella asioita. Mä taas ihan livenä vaikka matkustelen lasten kaa. En vain ”virtuaalimatkaile”. Omissa fantasiamaailmoissaan tehdään siis vaikka matkaa maailman ympäri., mutta oikeasti ei tapahdu mitään. Toisin kuin mulla. Tai mun nyrkkeily-kuntosali-TRX-sun muu reeni on oikeastaan aika coolia, nämä naiset taas pystyvät ostamaan vain sen kortin sinne kuntoklubille. Se JÄNNITTÄVYYS vaatii resurssia, voimaa/tahtoa sun muuta.

Tämä jännittävä-seikkailullinen-lasteni äiti kuluttaa siis sen kuuluisan ”oman aikansa” lähinnä sohvalla lihomiseen ja nukkumiseen=mitään ei saa koskaan edes tehtyä. Elämän jännittävyys on puhdas oma pään sisäinen fiktio, jossa on kyse lähinnä pysyvästä tyytymättömyydestä ihan kaikkeen, jota ruokkii oma rauhattomuus=ei kestä itseään.  

Mä taas olen vahva nimenomaan "arjessa". Narsisti-naiset luulevat, että elämä voi olla yhtä juhlaa joka päivä. Säälittävää...

Mitenköhän ap mahtaisi arvioida minun elämääni.. Olen onnellisessa parisuhteessa ja käyn kahdessa tavallisessa työssä. Opiskelujakin suunnittelen. Lisäksi huolehdin vakavasti sairaasta vanhemmastani. 

Olen melko tyytyväinen elämääni, tietysti toivoisin että perheeni olisi terve. Elän siis suhteellisen tavallista elämää. 

En kuitenkaan voisi kuvitellakaan eläväni ilman kaukomatkailua. Eurooppa ja suomi ovat jo tuttuja, ja haluan nähdä jotain uutta. Matkailu on henkireikä. Lisäksi rakastan juurikin näitä ap:n mainitsemia extreme-lajeja. Ne ovat minulle harrastuksia siinä missä lenkkeily tai jumppa jollekin muulle. En lähde sukeltamaan tai laskuvarjohyppäämään siksi etten nauttisi tavallisesta elämästä, vaan siksi että saan näistä lisää iloa elämääni. Ei sen pitäisi olla pois ap.lta tai keneltäkään muultakaan. 

Minäkin olen kotihiiren ja extreme-seikkailijan välimuoto. Asun pienessä kerrostaloasunnossa pikku perheeni kanssa ja minulla on säännöllinen työ. Myönnän, etten juuri osaa nauttia tavallisesta arjesta. Tykkään matkustaa ulkomaille kerran, pari vuodessa päästäkseni näkemään jotain ihan muunlaisia maisemia. Toisaalta se, että pääsen yhtenä tai kahtena päivänä ihan yksin kuljeskelemaan vapaasti vaikka omassa kotikaupungissani, voi olla seikkailu. Extreme-lajeja en harrasta, koska en ole liikunnallinen ja pelkään korkeita paikkoja. En osaa edes ajaa autoa enkä edes polkupyörää. Mutta maailmassa on paikkoja, joissa haluaisin käydä, ja kai joku voisi sitä extremenäkin pitää, esim. Islanti. Jäätikölle ja tulivuorelle olisi kiva päästä ennen kuin on myöhäistä.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 12:25"]

En ole koskaan nauttinut tavallisesta arjesta, joka toistuu samanlaisena koko ajan. Pitäiskö mun sit vain kärsiä kotona vai onko minussa siis ap:n mukaan joku vika peräti? Ole onnellinen, jos nautit tylsästä arjesta, sitähän on myös erittäin helposti saatavilla.

[/quote]

Miksi ei omassa arjessa voi keksiä jotain kivaa, miksi se pitää aina olla jotain "erikoista"? Jos on mielikuvitusta, ei arki ole tylsää. Ja ei, aika monella ihmisellä ei ole mahdollisuutta saada tylsää arkea itselleen, monet siitä jopa unelmoivat.

ap

[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 12:56"]

Ap hakee tässä sitä varmaankin, että nykyään ihmiselle ei enää riitä mikään. Kaikesta on tehty niin helppoa ja se perus arki siellä kotona vain on tylsää. Ei osata enää kiittää siitä mitä on vaan halutaan koko ajan vain lisää ja enemmän.

On toki hienoa että meillä on mahdollisuus matkustaa ja nähdä maailmaa, voimme harrastaa eri lajeja ja tehdä erilaisia asioita kuin vaikka muutamia kymmeniä vuosia sitten kun Suomi vasta toipui sodasta.

Itse näen tässä sen pahana, että nykynuoriso ei enää kunnioita mitään perinteitä vaan ovat tottuneet siihen että saavat kaiken ja tulevaisuudessa mikään ei riitä. Ei ainakaan vähempi johon ollaan totuttu. Nykyihminen elää yltäkylläisyydessä ja seuraukset siitä alkavat pikkuhiljaa näkyä: ilmastonmuutos, merten saastuminen, avioerot... kun mikään ei riitä. Ihminen tuhoaa itse itsensä.

[/quote]

Juuri nämä asiat olen sanonut jo moneen kertaan, mutta minut halutaan tahallaan ymmärtää väärin. Ei se tee ihmisestä mitenkään epänormaalia jos joskus haluaa matkustaa, minäkin matkustaisin kaupunkilomille jos olisi rahaa, mutta en minä istu tylsistyneenä kotona, minulla on aina jotain tekemistä, aina se tekeminen ei ole kivaa, mutta minä keksin kivaa tekemistä aina tylsien asioiden vastapainoksi. ap

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 21:55"][quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 21:11"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 17:06"]

ovat mielikuvituksettomia ja tylsiä ihmisiä, keinotekoista jännitystä pitää olla jatkuvasti, että ei tarvisi omien ajatusten kanssa olla yksin.

Normaali ihminen keksii itselleen aina mieluista tekemistä, ja kestää sen että suurin osa elämästä pitää tehdä sellaisia arkisia askareita joista ei tykkää. Normaali ihminen osaa nauttia elämän pienistä iloista, ja on niistä kiitollinen. Suuret murheet saavuttavat ennemmin tai myöhemmin kaikki. Silloin kun on kaikki hyvin, pitää niistä ajoista olla onnellinen, siitä saa voimaa kestää vastoinkäymiset.

Ne jotka tarvitsevat jotan jännittävää, yllätyksiä ja ulkomaan matkailua elämäänsä jatkuvasti, eivät kestä vastoinkäymisiä, heillä ei ole kykyä ymmärtää että elämässä on ylämäkiä ja alamäkiä, ja kuitenkin suurimmaksi osaksi ihan tasamaata.

[/quote]

Vau mikä analyysi - harmi vaan että ihan pieleen meni!

Mulla on aina ollut vilkas ja hyvä mielikuvitus ja olen luova muutenkin  - ennen kouluikää mielikuvituskaveri, alakoululaisena kirjoitin saamallani kirjoituskoneella ensimmäiset "romaanini", olen harrastanut maalausta lähes 30v, työ ja ystäväpiirissä olen se joka sekä ideoi että myös toteuttaa asioita siinä vaiheessa kun muut luovuttavat jne.

Nautin suunnattomasti kodistani (kaunis, iso, uudehko okt), isosta perheestäni, ihanasta miehestäni, kauniista puutarhastani ja ystävistäni - 2 työtäkin teen "aikani kuluksi". Riittääkö murheiksi vanhempien ennenaikaiset kuolemat, 4 keskenmenoa, työttömyysjakso tai krooniset sairaudet?? Mun mielestä ne on osa elämää - ei halvaannuttava kohtalo:)

Silti otan ilolla vastaan kaikki yllätykset ja uudet seikkailut  mitä elämä antaa, matkustan niin paljon kuin rahatilanne sietää ja nautin elämästä:D

Et silleen.... ap...

[/quote]

No sinähän et olekaan kuvailemani ihminen, jos sinä et ole koko ajan kohkaamassa jossain maailman syvimmässä tai korkeimmassa kohdassa, kun vain siellä tuntee elävänsä. Marisetko sinä ympäriinsä että ei ole mitään tekemistä ja on tylsää, jos ei jatkuvasti tapahdu jotain jännittävää? Vai osaatko arvostaa sitä kotiasi ja puutarhaasi, ja istua pihalla auringonpaisteessa lintujen laulaessa, ja olla kiitollinen että sinä olet juuri siinä ja kaikki on hyvin siinä hetkessä?

ap

[/quote]

Miten nää sulkee toisensa pois? Mä nautin extteme-jutuista, mutta yhtä lailla nautin siitä kun istun omalla pihalla vaikka lukemassa kirjaa. Ei ihan hirveen laaja maailmankuva voi olla jos on noin kauheen tuomitsevainen. .

Olet juuri sellainen ihminen, ap, joka eri hahmoissa on aina halunnut minua lytätä ja siinä onnistunutkin. Monesti mietin, onko toisenlaisiakin ihmisiä. Miksen tunne heitä?