Pelkään että lapsestani tulee ruma!
Pinnallista kyllä, mutta totuus on että nykymaailmassa ulkonäöllä saa lähes mitä tahansa ja päinvastoin.
Olen hysteerisen huolestunut tyttöni ulkonäöstä, katselen häntä eri kulmista ja toivon ja rukoilen että hänestä tulisi kaunis. Olen itse aina ollut kaunis ja ymmärrän miten se tasoittaa tietä elämässä. Lapsi on älykäs, urheilullinen ja sosiaalinen, mutta silti olen huolissani!
Kommentit (40)
En ymmärrä miksi AP on kerännyt näin paljon alapeukkuja ja miksi hänelle ollaan oltu täällä näin tylyjä. Eihän kukaan tunteilleen mitään voi, eikä tässä pointtina nyt ollut se että AP miettisi ettei hänen lapsensa ulkonäkö miellytä itseään vaan että lapsen ulkonäkö tulisi vaikeuttamaan lapsen elämää.
Mielestäni tuo AP:n pelko on ihan ymmärrettävä, jokainen vanhempihan haluaa lapselleen vain parasta mutta ikävä tosiasia on - toki tämän voi myös kieltää - että ulkonäkö vaikuttaa elämässä menestymiseen. Kauniilla on paremmat pariutumismahdollisuudet, kaunis saa muilta kuin vanhemmiltaan enemmän kehuja ja itsetunto kehittyy näin paremmaksi, kauniiseen suhtaudutaan ylipäätään positiivisemmin kuin rumaan. En tarkoita etteikö rumana voisi pärjätä elämässä ja etteikö ihmisissä olisi paljon muitakin ominaisuuksia kuin pelkkä ulkonäkö, mutta kyllä maailma silti suosii kauneutta.
Tietenkään rumuudesta ei tule lapselle itselleen puhua eikä AP missään kohtaan sanonutkaan että edes harkitsisi mitään tuollaista, hänhän toi esille miten kovasti lapsestaan välittää ja miten toivoo hänelle hyvää elämää! Kannattaa ehdottomasti kehua ja antaa positiivista palautetta, mutta kuitenkin rehellistä koska kyllä sen aistii, jos kehut tulevat vain säälistä. Kaikkea hyvää teille <3
Itse oli lapsena kaunis, mutta aikuistuttuani minusta tuli ruma.
Valvo nyt ainakin, että tyttösi pitää huulet yhdessä ja hengittää nenän kautta. Suun kautta hengittäessä lihakset eivät luonnollisesti pääse ohjaamaan leukojen kasvua. Ohjaa häntä pitämään kieli kitalaessa.
Tuon kun saa oikein, niin ainakaan sysiruma ei ole olkoon millaiset siansilmät, kikkarat tai kärsä.
https://sleepandtmjtherapy.com/wp-content/uploads/2020/08/Nasal-breathi…
Tässä näkyy kuinka kauniista lapsesta tuli rumilus suuhengittämisen myötä. Sai ensimmäisen kuvan oton aikaan hamsterin, jolle oli allerginen. Tunkeutuneet nenän vuoksi hengitti suullaan.
https://www.consciousbreathing.com/wp-content/uploads/2020/03/conscious…
Vierailija kirjoitti:
Valvo nyt ainakin, että tyttösi pitää huulet yhdessä ja hengittää nenän kautta. Suun kautta hengittäessä lihakset eivät luonnollisesti pääse ohjaamaan leukojen kasvua. Ohjaa häntä pitämään kieli kitalaessa.
Tuon kun saa oikein, niin ainakaan sysiruma ei ole olkoon millaiset siansilmät, kikkarat tai kärsä.
https://sleepandtmjtherapy.com/wp-content/uploads/2020/08/Nasal-breathi…
Hei,
tämä ei nyt liity varsinaisesti aiheeseen joten pahoittelut ot:stä, mutta kun kerran tunnut jotain asiasta tietävän niin osaisitko sanoa jotain tähän ongelmaani. Kävin näin aikuisiällä oikomassa vinot hampaani, samalla oikoja korjasi myös purentaani. Ennen oikomishoitoa leukani näytti täysin normaalilta (kuten tuon linkkisi vasemmanpuoleinen kuva), mutta oikomishoidon jälkeen leukani ovat alkaneet muistuttaa tuota oikeanpuoleista kuvaa ja suoraan sanottuna olen yhtäkkiä muuttunut todella rumaksi ja kasvojeni alaosa näyttää nykyään jotenkin epämuodostuneelta, siis nimenomaan silloin kun pidän kieltä kitalaessa. Onkohan tämä voinut johtua oikomishoidosta ja onko tälle mitään tehtävissä? Elän nykyään hyvin eristäytynyttä elämää kotonani tämän takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valvo nyt ainakin, että tyttösi pitää huulet yhdessä ja hengittää nenän kautta. Suun kautta hengittäessä lihakset eivät luonnollisesti pääse ohjaamaan leukojen kasvua. Ohjaa häntä pitämään kieli kitalaessa.
Tuon kun saa oikein, niin ainakaan sysiruma ei ole olkoon millaiset siansilmät, kikkarat tai kärsä.
https://sleepandtmjtherapy.com/wp-content/uploads/2020/08/Nasal-breathi…
Hei,
tämä ei nyt liity varsinaisesti aiheeseen joten pahoittelut ot:stä, mutta kun kerran tunnut jotain asiasta tietävän niin osaisitko sanoa jotain tähän ongelmaani. Kävin näin aikuisiällä oikomassa vinot hampaani, samalla oikoja korjasi myös purentaani. Ennen oikomishoitoa leukani näytti täysin normaalilta (kuten tuon linkkisi vasemmanpuoleinen kuva), mutta oikomishoidon jälkeen leukani ovat alkaneet muistuttaa tuota oikeanpuoleista kuvaa ja suoraan sanottuna olen yhtäkkiä muuttunut todella rumaksi ja kasvojeni alaosa näyttää nykyään jotenkin epämuodostuneelta, siis nimenomaan silloin kun pidän kieltä kitalaessa. Onkohan tämä voinut johtua oikomishoidosta ja onko tälle mitään tehtävissä? Elän nykyään hyvin eristäytynyttä elämää kotonani tämän takia.
Hmm. Ensiksi kysyn, että eihän sinulta poistettu hampaita "tilan luomiseksi". Usein poistetaan ne ensimmäiset pienet poskihampaat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valvo nyt ainakin, että tyttösi pitää huulet yhdessä ja hengittää nenän kautta. Suun kautta hengittäessä lihakset eivät luonnollisesti pääse ohjaamaan leukojen kasvua. Ohjaa häntä pitämään kieli kitalaessa.
Tuon kun saa oikein, niin ainakaan sysiruma ei ole olkoon millaiset siansilmät, kikkarat tai kärsä.
https://sleepandtmjtherapy.com/wp-content/uploads/2020/08/Nasal-breathi…
Hei,
tämä ei nyt liity varsinaisesti aiheeseen joten pahoittelut ot:stä, mutta kun kerran tunnut jotain asiasta tietävän niin osaisitko sanoa jotain tähän ongelmaani. Kävin näin aikuisiällä oikomassa vinot hampaani, samalla oikoja korjasi myös purentaani. Ennen oikomishoitoa leukani näytti täysin normaalilta (kuten tuon linkkisi vasemmanpuoleinen kuva), mutta oikomishoidon jälkeen leukani ovat alkaneet muistuttaa tuota oikeanpuoleista kuvaa ja suoraan sanottuna olen yhtäkkiä muuttunut todella rumaksi ja kasvojeni alaosa näyttää nykyään jotenkin epämuodostuneelta, siis nimenomaan silloin kun pidän kieltä kitalaessa. Onkohan tämä voinut johtua oikomishoidosta ja onko tälle mitään tehtävissä? Elän nykyään hyvin eristäytynyttä elämää kotonani tämän takia.
Hmm. Ensiksi kysyn, että eihän sinulta poistettu hampaita "tilan luomiseksi". Usein poistetaan ne ensimmäiset pienet poskihampaat.
Ei ole poistettu hampaita.
Vierailija kirjoitti:
Omassa lapsessa näkee aina ne kauniit piirteet koska jokaisessa on jotain kaunista.
Toivon että olet provo.
Tälleen susirumana täytyy kyllä kysyä että mitähän hittoa sä selität? Jokaisessa jotain kaunista, onko tää nyt jotenkin diplomaattinen "en halua pahoittaa kenenkään mieltä"? Kaikissa ei ole jotain kaunista, joten "omassa lapsessa" ei välttämättä näe muuta kuin sen todellisuuden, ihan niinkuin vanhempani tekevät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valvo nyt ainakin, että tyttösi pitää huulet yhdessä ja hengittää nenän kautta. Suun kautta hengittäessä lihakset eivät luonnollisesti pääse ohjaamaan leukojen kasvua. Ohjaa häntä pitämään kieli kitalaessa.
Tuon kun saa oikein, niin ainakaan sysiruma ei ole olkoon millaiset siansilmät, kikkarat tai kärsä.
https://sleepandtmjtherapy.com/wp-content/uploads/2020/08/Nasal-breathi…
Hei,
tämä ei nyt liity varsinaisesti aiheeseen joten pahoittelut ot:stä, mutta kun kerran tunnut jotain asiasta tietävän niin osaisitko sanoa jotain tähän ongelmaani. Kävin näin aikuisiällä oikomassa vinot hampaani, samalla oikoja korjasi myös purentaani. Ennen oikomishoitoa leukani näytti täysin normaalilta (kuten tuon linkkisi vasemmanpuoleinen kuva), mutta oikomishoidon jälkeen leukani ovat alkaneet muistuttaa tuota oikeanpuoleista kuvaa ja suoraan sanottuna olen yhtäkkiä muuttunut todella rumaksi ja kasvojeni alaosa näyttää nykyään jotenkin epämuodostuneelta, siis nimenomaan silloin kun pidän kieltä kitalaessa. Onkohan tämä voinut johtua oikomishoidosta ja onko tälle mitään tehtävissä? Elän nykyään hyvin eristäytynyttä elämää kotonani tämän takia.
Hmm. Ensiksi kysyn, että eihän sinulta poistettu hampaita "tilan luomiseksi". Usein poistetaan ne ensimmäiset pienet poskihampaat.
Ei ole poistettu hampaita.
No voisikohan sinulla olla ollut alapurentaa tms. joka peittänyt huonosti kehittyneet leukkasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valvo nyt ainakin, että tyttösi pitää huulet yhdessä ja hengittää nenän kautta. Suun kautta hengittäessä lihakset eivät luonnollisesti pääse ohjaamaan leukojen kasvua. Ohjaa häntä pitämään kieli kitalaessa.
Tuon kun saa oikein, niin ainakaan sysiruma ei ole olkoon millaiset siansilmät, kikkarat tai kärsä.
https://sleepandtmjtherapy.com/wp-content/uploads/2020/08/Nasal-breathi…
Hei,
tämä ei nyt liity varsinaisesti aiheeseen joten pahoittelut ot:stä, mutta kun kerran tunnut jotain asiasta tietävän niin osaisitko sanoa jotain tähän ongelmaani. Kävin näin aikuisiällä oikomassa vinot hampaani, samalla oikoja korjasi myös purentaani. Ennen oikomishoitoa leukani näytti täysin normaalilta (kuten tuon linkkisi vasemmanpuoleinen kuva), mutta oikomishoidon jälkeen leukani ovat alkaneet muistuttaa tuota oikeanpuoleista kuvaa ja suoraan sanottuna olen yhtäkkiä muuttunut todella rumaksi ja kasvojeni alaosa näyttää nykyään jotenkin epämuodostuneelta, siis nimenomaan silloin kun pidän kieltä kitalaessa. Onkohan tämä voinut johtua oikomishoidosta ja onko tälle mitään tehtävissä? Elän nykyään hyvin eristäytynyttä elämää kotonani tämän takia.
Hmm. Ensiksi kysyn, että eihän sinulta poistettu hampaita "tilan luomiseksi". Usein poistetaan ne ensimmäiset pienet poskihampaat.
Ei ole poistettu hampaita.
No voisikohan sinulla olla ollut alapurentaa tms. joka peittänyt huonosti kehittyneet leukkasi.
Voi hyvin olla, jos puren leukaa tietyllä tavalla alaspäin (vai miten asia ilmaistaan, siis hampaita erilleen) niin leukani näyttää normaalilta, mutta en voi tietenkään olla niin että jännitän koko ajan leukalihaksia. Onko mahdollista saada leukaa enää samanlaiseksi kuin mitä se oli ennen oikomishoitoa? Tai voiko tätä korjata jotenkin leikkauksella?
Tämä on kyllä jännä juttu. Olen nähnyt kauniiden julkkisten lapsuuskuvia joissa ovat tietysti ihan nättiä lapsia mutta eivät mitään ylettömän tai erityisen kauniita. Aikuisena heistä on tullut kauniita. Itse olin lapsena suloinen ja kaunis lapsi mutta ei minusta aikuisena tullut mitään erityisen kaunista ollenkaan.
Missä kohtaa se kauneus kehittyy ja missä kohtaa häviää kun lapsesta aikuiseksi kasvaa?
ps. lapset on aina suloisia ja nättejä olemassaolossaan
Ihan jokaisen vanhemman pahin pelko 😱
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä jännä juttu. Olen nähnyt kauniiden julkkisten lapsuuskuvia joissa ovat tietysti ihan nättiä lapsia mutta eivät mitään ylettömän tai erityisen kauniita. Aikuisena heistä on tullut kauniita. Itse olin lapsena suloinen ja kaunis lapsi mutta ei minusta aikuisena tullut mitään erityisen kaunista ollenkaan.
Missä kohtaa se kauneus kehittyy ja missä kohtaa häviää kun lapsesta aikuiseksi kasvaa?
ps. lapset on aina suloisia ja nättejä olemassaolossaan
Oon huomannut saman. Jos vanhemmat on taviksennäköisiä, lapset on söpöjä, mutta jos vanhemmat on hyvännäköisiä, lapset on taviksia pellavapäitä.
Hmm. Olen itse ruma nainen ja elämäni on ollut pääosin oikein hyvää. Yläasteella rumuudesta kiusattiin, mutta eipä se niin kovasti lopulta haitannut. Ja työelämässä ei ole omalla teknisellä alallani mitään väliä, miltä näyttää. Osaaminen ratkaisee. Mies löytyi yliopistolta jo myös.
Mutta äitini kyllä yritti aikoinaan tehdä elämästäni vaikeaa ulkonäkökeskeisyydelllään. Hän oli nuorena ihan superkaunis, kilpailikin kauneuskilpailuissa. Hänestä tytölle / naiselle oli tärkeintä kauneus ja kauneudella komean ja rikkaan miehen saaminen. Ja hän oli riittävän idiootti minun kuulteni ystävättärien kanssa puhumaan aina siitä miten on huolissaan siitä minkä näköinen olen ja mikä on mun näköisen naisihmisen kurja tulevaisuus. Tosin siitä minä vaan sisuunnuin, että teille meikkipelleille vielä näytän, menestyn ihan muulla tapaa kuin miehen pokaamalla ja sitten tätä palvomalla että se tarjoaa mieleisen elintason.
Tuosta kehumisesta myös... Se on usein vähän falskia jos on oikeasti selvästi rumat piirteet. Kyllä silloin jo ainakin kouluiässä sen itsekin tietää että on ruma, ja lohdutuskehuminen ulkonäöstä lähinnä vatuttaa. Parempi olisi olla sanomatta ulkonäöstä mitään ja keskittyä muihn asioihin ko. lapsessa ja niistä kehumiseen.
Itse olen ollut lähtökohdiltani aina vähän ruma. Tai vähintään kauneusihanteesta poikkeava. Tärkeää on löytää oma vankka positiivinen persoonallisuus, se varmuus heijastuu myös ulkoisesti. Jopa karismana. Silloin fyysiset puutteet jää muun varjoon, eikä tartte äidin surra.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä jännä juttu. Olen nähnyt kauniiden julkkisten lapsuuskuvia joissa ovat tietysti ihan nättiä lapsia mutta eivät mitään ylettömän tai erityisen kauniita. Aikuisena heistä on tullut kauniita. Itse olin lapsena suloinen ja kaunis lapsi mutta ei minusta aikuisena tullut mitään erityisen kaunista ollenkaan.
Missä kohtaa se kauneus kehittyy ja missä kohtaa häviää kun lapsesta aikuiseksi kasvaa?
ps. lapset on aina suloisia ja nättejä olemassaolossaan
Oon huomannut saman. Jos vanhemmat on taviksennäköisiä, lapset on söpöjä, mutta jos vanhemmat on hyvännäköisiä, lapset on taviksia pellavapäitä.
Mulla kävi niin kuten tuntuu käyvän monelle kauniin julkkiksen lapselle Hollywoodissa: kaunis ja naisellinen äiti otti supermiehekkään näköisen komean miehen. No, siinä vaan kävi niin että myös minusta tyttärestä tuli varsin miehekäspiirteinen, esim. pitkähkö kasvojen alaosa, erittäin voimakkaat kulmikkaat leukaperät. Vähän kuin ne Bruce Willisin tyttäret jotka ei ole oikein kauniiseen äitiinsä tullut vaan isäänsä. Usein vähemmän maskuliinisen komeiden miesten tyttäret on nätempiä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku sanoi, että lasta kannattaa kehua. Se on näin, mutta entä jos lapsi ei halua kehuja? Oma tyttäreni pitää itseään rumana, ja suorastaan suuttuu, jos häntä kehutaan kauniiksi, tai jostain muusta ulkonäköön liittyvästä, kuten vaatteista tai hiuksista.
Mä olin (ja olen edelleen) samanlainen, tiesin jo yläkoulussa että en ole kaunis enkä halunnut kuulla valehtelua. Halusin, että minusta pidetään ulkonäöstäni huolimatta. Ihmistä voi kehua niin monesta muustakin asiasta kuin ulkonäöstä. Itse olin sisuuntuvaa tyyppiä ja kompensoin ulkonäön puutteita menestymällä opinnoissa. Nyt mulla on perhe, kolme ihanaa (ja kaunista) lasta sekä mahtava oma ura. Enkä edelleenkään halua että minun ulkonäköäni kommentoidaan, ansioni ovat ihan muualla.
Minusta sanottiin, että onpa lapsi isänsä näköinen, mutta muuten terve.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä jännä juttu. Olen nähnyt kauniiden julkkisten lapsuuskuvia joissa ovat tietysti ihan nättiä lapsia mutta eivät mitään ylettömän tai erityisen kauniita. Aikuisena heistä on tullut kauniita. Itse olin lapsena suloinen ja kaunis lapsi mutta ei minusta aikuisena tullut mitään erityisen kaunista ollenkaan.
Missä kohtaa se kauneus kehittyy ja missä kohtaa häviää kun lapsesta aikuiseksi kasvaa?
ps. lapset on aina suloisia ja nättejä olemassaolossaan
Kiinassa ei lapsia kannata käydä kehumassa kauniiksi tai suloisiksi, koska siellä uskotaan, että rumista lapsista kasvaa kauniita aikuisia ja toisin päin.
Kehu kuitenkin totuudenmukaisesti. Lapsi näkee yrittämisen läpi. Kerro, minkäikäinen hän on ja mitä piirteitä sinä pidät rumina+ entä onko lapsen isä sanonut mitään. Sinä olet ilmeisesti kasvanut vähän kieroon itse äitisi vuoksi ja siksi suhtaudut tyttäreesi noin. Ikä kiinnostaa minua, koska esim. nenä muotoutuu vasta murkkuiässä.