Lue keskustelun säännöt.
Olen aina liikaa miehille..
09.04.2014 |
Olen nainen jonka suhteet miesten kanssa ei onnistu siksi, että olen aina näihin miehiin nähden ylilyöntiasemassa..joko huomaan sen itse, alan olla vähemmän kuin olen etten uhkaisi miestä ja homma kaatuu siihen että lopulta säälin tyyppiä, tai mies sanoo jo suoraan että tuntee olevansa liian heikoilla kanssani, eli ei kiitos. No olen fiksu, sosiaalisesti lahjakas, tienaan kiitettävästi ja ei ole enää oikein mitään mitä mies voisi minulle esitellä uutena juttuna esim. "Vien sinut Pariisiin kulta" Hmmm..niin nähty. Tuntuu, että miesten miehekkyyttä uhkaa tehokkaasti naisen liian suuri elämänkokemus, liiallinen fiksuus ja tietenkin se raha. Tai olenko vaan tapaillut omaa tasoani alempia miehiä? Onko muita edes olemassakaan..
Kommentit (54)
Minun mieheni ovat (monta pitkää suhdetta, yksi avioliitto) AINA iloinneet menestyksestäni. Mutta toisaalta, minäkin iloitsen heidän saavutuksistaan, jotka ovat aina olleet erilaisia kuin omani. Minulla on taito nauttia pienistä ja tavallisista asioista, esim. seksi on ihanaa, sunnuntaiaamut kotona, lapset, yhteiset juoksulenkit, kotona tai ulkomailla.... Ehkä odotat jotakin ihmeellistä mieheltä, ihmisiähän hekin vain ovat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile seuraavaksi taiteilijaa joka on tyytyväinen että puoliso huolehtii ruuan pöytään ja katon pään päälle jotta saa keskittyä taiteen tekemiseen ilman että koko ajan tarvitsee laskea riittääkö rahat työvälineisiin vai maitopurkkiin.
Lisäksi koska taiteilijoita ei ymmärrä kukaan muu kuin toinen taiteilija niin tulee sitä uutta näkökulmaa vaikka siihen niin nähtyyn Pariisiin eikä sitä taiteilijaa häiritse että sinä olet jo nähnyt, parempi vain melkein koska tunnet jo paikat ja osaat liikkua siellä.
No joo, hieman yleistyksiä mutta ihan toimiva ratkaisu puolison valinnassa ollut yhdellä naisella jolla oli samaa ongelmaa kuin APllä. Pitää löytää mies joka on hyvin tyytyväinen "elättinä" jotta voi keskittyä omiin juttuihinsa.
Toi elätti-ratkaisu voi toimia aluks, mutta siinä on vaarana että mies kuitenkin kokee tilanteen itsetunnolleen uhkaavana ja alkaa pönkittää egoaan esim vierailla naisilla. Tai sortuu juopotteluun..
Älä huoli ap, I feel you.
Olen itse todella varakkaan suvun viimeinen vesa. Katselen kumppania silläkin silmällä kuka jatkaisi tätä minun imperiumiani joksi sitä mielessäni nimitän (paljon maata, kiinteistöjä, useampi yritys, perkuleesti työtä ja pakko osata kikkailla verojen yms. bullshitin kanssa, verotarkastajaa näkee enempi kuin omaa mummoa jne) minun kanssani.
Sukuni jäsenet ovat melkoisia luonteita ja minutkin on kasvatettu melkoiseksi ballcrusheriksi, eihän yritysmaailmassa nysvät pärjää.
Valitettavasti näyttää sille että mies joka mulle kelpaisi olisi itsekin yrittäjä, minun ikäluokasta näitä helmiä on turha kalastella sillä vastuun pakoilu näyttää olevan se päivän sana. Toivoisin myös että mies olisi sellainen rohkea johtajatyyppi joka potkisi minuakin eteenpäin sillä itse olen todella maltillinen sijoittaja, kaikki laajentaminen kauhistuttaa minua. Ymmärrän todella ap. Olen nyt itse asennoitunut niin että en turhaan kuluta enää aikaa etsintään, 30v. synttärini häämöttävät ja yksinäisyys on tuttuakin tutumpaa joten tähän jään. Ei kannata tuhlata energiaa asiaan jolle ei mitään mahda eikä tulosta tule. Ellen sitten tyydy johonkin 60v. setämieheen, hänellä olisi ammatillisesti mahdottomasti annettavaa mulle mutta mites sängyn puolella, lapsetkin ois ihan jees?
Joku mies käytti palstalla sanaa marjanpoimija, itsekin mietin että nykyajan miehet on melkoisia marjanpoimijoita.
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 00:22"]
Uskon aloittajaa. Hauskaa kun heti on raivoisa sakki huutamassa ja lyttäämässä, vaikka eivät paskaakaan tiedä koko tyypistä. Teksti oli mielestäni neutraalin oloinen, ja siinä oli vain se vika että ei oltu tarpeeksi nöyriä ja huonoitsetuntoisia. Täällä ei kukaan saa olla parempi kuin muut, ja jos on niin ei saa olla millään lailla tietoinen asiasta. Niinhän jo vanha japanilainen viisauskin sanoo, että ulkonevat naulat lyödään aina lyttyyn tjsp.
[/quote]
Kyllähän se sitten taas ihan oikeasti on niin, että ne joilla oikeasti on itsetunto kohdallaan ja jotka oikeasti ovat elämässä saavuttaneet jotain, heillä ei ole mitään tarvetta nostaa itseään toisten yläpuolelle.
Ne jotka eivät ole ihan varmoja omasta asemastaan tekevät sitä.
Mä en ymmärrä miksi ap hakee jotain ihme prinssiä tuomaan uutuuksia ja ihmeellisyyksiä elämäänsä, kun hänellä kerran on jo kaikkea siltä saralta. Miksi yrittää ammentaa jo tyhjästä kaivosta, kun maailmassa on varmasti miljoonia kokemuksia joita ap ei ole kokenut. Kuten vaikka erilaiset hyväntekeväisyyden ja kriisityön muodot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 16:11"]
Älä huoli ap, I feel you.
Olen itse todella varakkaan suvun viimeinen vesa. Katselen kumppania silläkin silmällä kuka jatkaisi tätä minun imperiumiani joksi sitä mielessäni nimitän (paljon maata, kiinteistöjä, useampi yritys, perkuleesti työtä ja pakko osata kikkailla verojen yms. bullshitin kanssa, verotarkastajaa näkee enempi kuin omaa mummoa jne) minun kanssani.
Sukuni jäsenet ovat melkoisia luonteita ja minutkin on kasvatettu melkoiseksi ballcrusheriksi, eihän yritysmaailmassa nysvät pärjää.
Valitettavasti näyttää sille että mies joka mulle kelpaisi olisi itsekin yrittäjä, minun ikäluokasta näitä helmiä on turha kalastella sillä vastuun pakoilu näyttää olevan se päivän sana. Toivoisin myös että mies olisi sellainen rohkea johtajatyyppi joka potkisi minuakin eteenpäin sillä itse olen todella maltillinen sijoittaja, kaikki laajentaminen kauhistuttaa minua. Ymmärrän todella ap. Olen nyt itse asennoitunut niin että en turhaan kuluta enää aikaa etsintään, 30v. synttärini häämöttävät ja yksinäisyys on tuttuakin tutumpaa joten tähän jään. Ei kannata tuhlata energiaa asiaan jolle ei mitään mahda eikä tulosta tule. Ellen sitten tyydy johonkin 60v. setämieheen, hänellä olisi ammatillisesti mahdottomasti annettavaa mulle mutta mites sängyn puolella, lapsetkin ois ihan jees?
Joku mies käytti palstalla sanaa marjanpoimija, itsekin mietin että nykyajan miehet on melkoisia marjanpoimijoita.
[/quote]
Ei tule onnistumaan. Että jonkun pitäisi tulla SUN suvun imperiumiin sekoilemaan sun narsistisukulaisten sekaan, ja ottaa siellä ohjat käsiinsä... tollasella tyypillä on kyllä jo ne omat bisnekset pyörimässä, eikä tosiaan halua tulla jonkun toisen juttuja pyörittämään.
Ja sitten jos katsot miten kaltaisesi miehet tekee, he ottaa sen nätin trofy-wifen sinne kotiin pyörimään, hoidattamaan lapset päivähoidossa ja itse vaan pyörimään ja alkoholisoitumaan. Mikset ottaisi sellaista toy boy-miestä?
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 16:11"]
Älä huoli ap, I feel you.
Olen itse todella varakkaan suvun viimeinen vesa. Katselen kumppania silläkin silmällä kuka jatkaisi tätä minun imperiumiani joksi sitä mielessäni nimitän (paljon maata, kiinteistöjä, useampi yritys, perkuleesti työtä ja pakko osata kikkailla verojen yms. bullshitin kanssa, verotarkastajaa näkee enempi kuin omaa mummoa jne) minun kanssani.
Sukuni jäsenet ovat melkoisia luonteita ja minutkin on kasvatettu melkoiseksi ballcrusheriksi, eihän yritysmaailmassa nysvät pärjää.
Valitettavasti näyttää sille että mies joka mulle kelpaisi olisi itsekin yrittäjä, minun ikäluokasta näitä helmiä on turha kalastella sillä vastuun pakoilu näyttää olevan se päivän sana. Toivoisin myös että mies olisi sellainen rohkea johtajatyyppi joka potkisi minuakin eteenpäin sillä itse olen todella maltillinen sijoittaja, kaikki laajentaminen kauhistuttaa minua. Ymmärrän todella ap. Olen nyt itse asennoitunut niin että en turhaan kuluta enää aikaa etsintään, 30v. synttärini häämöttävät ja yksinäisyys on tuttuakin tutumpaa joten tähän jään. Ei kannata tuhlata energiaa asiaan jolle ei mitään mahda eikä tulosta tule. Ellen sitten tyydy johonkin 60v. setämieheen, hänellä olisi ammatillisesti mahdottomasti annettavaa mulle mutta mites sängyn puolella, lapsetkin ois ihan jees?
Joku mies käytti palstalla sanaa marjanpoimija, itsekin mietin että nykyajan miehet on melkoisia marjanpoimijoita.
[/quote]
Älä nyt sentään luovuta. On niitä miehiä vaikka minkälaisia. Startup-buumi on kuumimmillaan, joten nuoria yrittäjiä on pilvin pimein. Paljon töitä tekeviä sijoittajahenkisiä nuoria miehiäkin on tuttavapiirissäni paljon. Kipaiset vaan jonkun Goldman Sachsin viereiseen lounaspaikkaan, niin eiköhän sieltä löydy sopivia hahmoja. Jos taas tarvitsee olla sikarikkaan suvun sikarikas perijä, niin niitä on kyllä vähän vähemmän tarjolla, mutta toisaalta tuskin kuitenkaan ainoa laatuasi olet. Ehkä Ritarihuoneen rapukutsuilta voisi bongata sellaisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 16:28"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 00:22"]
Uskon aloittajaa. Hauskaa kun heti on raivoisa sakki huutamassa ja lyttäämässä, vaikka eivät paskaakaan tiedä koko tyypistä. Teksti oli mielestäni neutraalin oloinen, ja siinä oli vain se vika että ei oltu tarpeeksi nöyriä ja huonoitsetuntoisia. Täällä ei kukaan saa olla parempi kuin muut, ja jos on niin ei saa olla millään lailla tietoinen asiasta. Niinhän jo vanha japanilainen viisauskin sanoo, että ulkonevat naulat lyödään aina lyttyyn tjsp.
[/quote]
Kyllähän se sitten taas ihan oikeasti on niin, että ne joilla oikeasti on itsetunto kohdallaan ja jotka oikeasti ovat elämässä saavuttaneet jotain, heillä ei ole mitään tarvetta nostaa itseään toisten yläpuolelle.
Ne jotka eivät ole ihan varmoja omasta asemastaan tekevät sitä.
Mä en ymmärrä miksi ap hakee jotain ihme prinssiä tuomaan uutuuksia ja ihmeellisyyksiä elämäänsä, kun hänellä kerran on jo kaikkea siltä saralta. Miksi yrittää ammentaa jo tyhjästä kaivosta, kun maailmassa on varmasti miljoonia kokemuksia joita ap ei ole kokenut. Kuten vaikka erilaiset hyväntekeväisyyden ja kriisityön muodot.
[/quote]
Vähän veikkaan, että ap:ta ei sellainen humpuuki kiinnosta. ;)
Mäkin olen käynyt monta kertaa hotellissa. Tosi monta! Mutta ei se sitä tarkoita, että viikonloppu rakastellen ja shampanjaa juoden ei voisi olla täräyttävä kokemus oikeassa seurassa... Jos tämä vielä tapahtuisi Pariisissa, jossa olen käynyt useamman kerran, tilanne voisi olla vielä mielettömämpi oikeassa seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin tunnen menestyneitä naisia. Niitä kaikkia yhdistää se, etteivät kuunaan kirjoittelisi vauva-sivuille, kuten minä, joka olen vaan tämmöinen..
Mä symppaan sua ap! Tosi on että teräväkieliset, menestyvät ja ajattelevat naiset pelottavat suurta osaa miehistä. Mulle on pari miestä sanonut suoraan, että pelottaa, kun tuntuu että luen heidän ajatuksiaan. Mä olin aivan pihalla, en ollut todellakaan kokenut itse niin.
Mutta sun pitää vaan törmätä oikeaan tyyppiin. Mun mies on älykäs, menestyvä ja hyvä keskustelija. Loistaa eri elämän osa-alueilla kuin allekirjoittanut. Ja mikä tärkeintä se ei pelkää mua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ethän kuitenkaan suhtaudu miehiin tiedostamattasi ylimielisesti? Mikäli et (mitä toivon), ongelma on tapailemissasi miehissä sekä hieman myös sinussa, valitettavasti.
Tapailet aivan liian tavallisia miehiä! En tarkoita tällä nyt mitään tarkoituksellista erikoisuudentavoittelua vaan, sitä että mies on oma itsensä tulotasosta ja asemastaan huolimatta. Pinnallisen vaikutuksen ja pään kääntää kyllä se hieno uusi auto, moderni tyyli, mutta mitä jos tämä mies tekeekin jotain positiivisella tavalla massasta poikkeavaa, mikä (myös positiivisessa mielessä) herättääkin mielenkiintosi. Mitä jos tämä mies saakin sinut kiinnostumaan jo kerran aiemmin näkemästäsi ja kokemastasi jutusta, vai onko se periaattellinen asia, että kun se on jo koettu (vaikka miten surkeasti), se on nähty?
Voiko kliseisempää huomionosoitusta olla, kuin viedä johonkin tuollaiseen yleisissä mielikuvissa "hyvään ja hienoon" kohteeseen, siellä sitten vinguttaa luottokorttia ja näyttää siten olevansa Mies. Tai sitten joillain muilla tavoin, harrastuksin (lue: kallis), osoittaa olevansa jotain. Tuo on puhdasta mielikuvituksen puutetta! Sekö vie kiinnostuksesi lopulta?
Miehet ovat valitettavasti liian usein huonolla itsetunnolla varustettuja ja lokeroivia otuksia. Jos ei ole ylempi, asettuu automaattisesti siihen alempaan, altavastaajan asemaan. Monilta miehiltä puuttuu lisäksi ne omat ajatukset, nöyrrytään liiaksi siihen että nainen ohjailee ja on se joka kotona, kuin muuallakin, määrää kaapin paikan.
Olet tapaillut miehiä, joilta puuttuu selvästikin se pilke silmäkulmasta ja se mikä saa sinut tuntemaan perhosia vatsassa. Jos mies tekee sinuun olemuksellaan vaikutuksen, alatko tuolloin säälimään, että hän tienaa vaan puolet sinuun verrattuna?
Mikäli korostat kaikesta huolimatta omaa paremmuuttasi, on peiliin katsomisen paikka. Ai niin, ja unohda se ulkonäkö - sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, onko mies _kiinnostava persoona_.
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 00:36"]
Olen iloinen naiseni menestyksestä ja hän on monella tavalla minua parempi tai menestyksekkäämpi. Korkeammin kouluttautunut (FT), kovempipalkkainen, kovempikuntoinen (vaikka itsekin juoksen cooperin yli 3000m) ja monta muuta. Olen ylpeä hänestä. Ei sillä, etteikö minullakin olisi vahvuuteni häneen nähden.
Mutta, ajatteletko sinä miesten olevan sinua huonompia? En ehkä haluaisi olla naiseni kanssa, jos hän säälisi minua sen vuoksi, etten ole tietyissä asioissa yhtä hyvä kuin hän. En kaipaa sääliä, olen sinut itseni ja sen kanssa, että aina löytyy minua etevämpiä.
[/quote]Niin, et kaipaa sääliä, vaan selvästikin ihailua. Surullista mutta ymmärrettävää ettet saa sitä kotona.
Ja Pariisissa ei voi käydä kuin kerran? Eikä Pariisi ole erilainen oman kullan kainalossa?