Lue keskustelun säännöt.
Lasten harrastukset väsyttävät
07.04.2014 |
Meillä on kolme lasta ja kaikilla 1-2 harrastusta. Kahdella lapsista on harrastuksia on 3-5 krt/vk. Toisin sanoen juoksen joka ikinen päivä kiireellä hakemaan heitä ja kuskaan harrastuksiin. Kuopuksemme ei ole maailman aktiivisin ja häntä täytyy monesti vähän patistaa vähän liikkeelle, haluaa kuitenkin harrastaa. Pakottamaan en lähde eli jos lapsi sanoo, että ei tänään halua lähteä, niin sitten ei mennä.
Mieheni on toista mieltä. Eli kun on alettu harrastamaan, niin sinne mennään AINA, ellei ole pakottavaa syytä jäädä pois. Mielestäni taas kyse on kuitenkin vain harrastuksesta eikä mistään pakotteesta. Ei ole maailan loppu jos 6-vuotiaani ei halua mennä harrastukseen neljänä, joskus viitenä päivänä viikossa.
Elämä pyörii täysin harrastusten ehdoilla ja kaikki muut menemiset suunnitellaan niiden mukaan. Edellisenä iltana pakataan tavarat valmiiksi, että päästään liikkeelle miniuttiaikataulussa. Tässä perheessä ei tosellakaan syödä yhteisiä illallisia.
harmittaa, että noita harrastuskertoja pitää olla noin usein, vaikka kyse on vielä pienistä lapsista. Kyseessä ei siis olekaan oikeastaan harrastus, vaan jotain muuta.
Joka tapauksessa, on stressaavaa kiirehtiä ympäri kaupunkia kuskailemassa lapsia. Toki on kimppakyytejä, mutta nekin vaativat organisointia. Ainahan sitä voi kieltää lapsilta nämä harrastukset, mutta en halua sitä tehdä. harmittaa myös, että tämä aiheuttaa eripuraa miehen kanssa.
Kommentit (30)
Minä päätin että en ala kuljetteleen harrastuksiin ja ei mitään kilpailuun johtavia yms. Meillä on panostettu kouluun ja on tuottanut tulosta. Koulu on tärkein. Pienempänä omaksi huvikseen hiihtoa ja luistelua, uimista. Vanhempana harjoittelee kitaran soittoa, lenkkeilee, ui kavereiden kanssa yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuluisa lastenpsykiatri en nyt muista nimeä on sanonut että alle kouluikäiset ei tarvi mitään harrastusta.
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 22:38"]
Voittajat eivät tule Audilla harkkoihin.
[/quote]millä ne tulee, juosten. Näkee tila-autoja, bemareita, mdersuja sun muita
Alle kouluikäisenä on hyvä harrastaa, koska myöhemmin ei pääse enää ryhmiin. 10-vuotias tuskin viihtyy alkeisryhmässä 5-vuotiaiden kanssa.
Aika aikaa kutakin. Nyt on raskasta mutta lapset itsenäistyvät ja kimppakyytejä tulee lisää mitä tutummaksi homma käy. Hyvä harrastus on myös iso voimavara!
Meillä pojat ovat pelanneet 4-vuotiaasta saakka lähes joka päivä. Kuopus aloitti luistelun 3-vuotiaana ja parissa vuodessa treenitahti nousi jo 6-8 tuntiin viikossa. Nyt 10-vuotiaana harjoittelee joka päivä ainakin pari tuntia, viikonloppuna lepää tai käy kisoissa.
Ja silti me syödään aina päivällistä yhdessä! Ruoka on vasta klo 20 kun kaikki ovat kotona ja käyneet pesulla. Iltapäivällä lapset syövät itsenäisesti ennen treenejä kevyemmän aterian.
Miksi kuljetus on vain sinun vastuullasi? Käske miehen viedä välillä. Kimppakyydeistä kannattaa tehdä säännöllisiä: ehdotat että sopiiko jos vaikka aina tiistaina ja torstaina teiltä viedään treeneihin ja meiltä haetaan pois. Sit sun on helppo suunnitella omat aikataulusi.
Täytyisi koordinoida noita kimmpakyytejä enemmän. Tänäänkin pitäisi olla kahdessa eri paikassa samaan aikaan. Minä yleensä hoidan lasten viemiset harrastuksiin iltapäivällä kun mieheni hoitaa kouluun ja hoitoon viennit aamulla, joten pääsee lähtemään töistä myöhemmin. Minä joudun lähtemään töistä aikaisin nykyään aina, onneksi se on kuitenkin mahdollista joustavan työajan vuoksi.
Onneksi kohta on pientä huilia tiedossa kun pari harrastusta jää tauolle vähäksi aikaa kesällä. Harrastukset ovat hyvästä, mutta en vaan ymmärrä tuota kamalaa kilpailuhenkisyyttä mikä niissä on ja treeniä toisen perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kaksi lasta ja toisella kehitysvamma eli ei harrasta mitään.
Toinen on jo kolme vuotta ollut uinnin parissa eli kilpauimari on. Harrastus on koko perheelle tärkeä ja itse tykkään et on yksi harrastus ja kilpailuryhmä.
Rakastan kilpailuja ja ylpeänä katson oman lapsen uimista.
Pitäisikö karsia lasten harrastuksia ja miettiä mistä lapsi tykkää ja missä harrastuksessa lapsi pärjää?
Niinpä. Mm. tuosta syystä olen iloinen, että meillä on vain yksi lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän hyvin, että olet uupunut. Sen sijaan en ymmärrä, miksi olet ehdoin tahdoin valinnut lapsillesi noin aikaa vieviä harrastuksia. Kyllä alle kouluikäisten mielihaluihin on vielä aikuisellakin sanansa sanottavanaan, ja aina voi ehdottaa jotakin MUUTA, vähän vähemmän aikaa (ja kuskaamista) vaativaa. Saat siis syyttää itseäsi ja miestäsi tuosta rumbasta, raa'asti sanottuna. En sano tätä vittuillakseni, vaan huomauttaakseni, että myös avaimet muutokseen ovat sinulla ja miehelläsi!
Kilpaurheilulajeja harrastavilla tosiaan on jo alle kouluikäisinä harkat useana päivänä, kisat ja esitykset vielä päälle. Ja seurat vaativat vanhemmilta osallistumista, mikä on aika kohtuuton urakka, jos lapsia on useita ja kaikilla eri harrastukset ja seurat.
Nyt sinulla on kaksi vaihtoehtoa: joko sinnittelet, ja odotat lasten muutaman vuoden kuluttua osaavan kulkea itsekin harjoituksiinsa.
Tai sitten keskustelet vakavasti miehesi kanssa siitä, mihin aikanne ja rahkeenne riittävät. Nyt on vielä mahdollisuus katkaista kesään joku noista vaativimmista harjoituksista.
Et tarkemmin kerro, mistä lajeista on kyse. Joukkuelajit vaativat paljon, mutta voihan liikuntaa harrastaa hiukan iisimminkin. Esim. yleisurheilu on monipuolinen urheilumuoto, jossa harjoituksia alkaa olla useita kertoja viikossa vasta noin kymmenvuotiaana, vähän seurasta riippuen. Omin päin kuntoillaan toki lisäksi.
Meillä nuorimmainen (autismikirjon lapsi) harrastaa juuri yleisurheilua erityisryhmässä, teini puolestaan kuvataidekoulua ja tanssia.
Minusta kovin aikaavievä harrasterumba ottaa enemmän kuin antaa. Lapsilla ja vanhemmilla on oikeus joskus ollakin vaan, ja yhteistä aikaa perheenäkin pitäisi voida viettää. Ja kannattaa muistaa sekin, että lapsen mielikuvitukselle ja luovuudelle tekee oikein hyvää se, että välillä on vähän tylsää ja tekemisen puutetta, eikä joku aikuinen (tarhan täti, opettaja, harrastusohjaaja) koko ajan ideoi tekemisiä nenän eteen valmiiksi!
Lapsen pakottaminen harrastuksiin on sen takia tyhmää, että se tekee harrastuksesta aika pian lapselle vastenmielisen. Toki, voi sopia lapsen kanssa, että kausi harrastetaan loppuun saakka, kun se on maksettu (ja sitten voi lopettaa, jos yhä on sitä mieltä, että homma ei enää innosta) tai että kannustetaan lähtemään pienestä väsähtämisestä piittaamatta - mutta PAKOTTAMAAN en kyllä lähtisi.
Toisin sanoen: harrastukset ovat kivoja, mutta liika on liikaa sekä lapselle itselleen että perheelle. Kyllä pitäisi voida istua joskus alas sille perheillallisellekin, muuten kodista tulee paikka, jossa piipahdetaan huoltotauolla ja nukkumassa.
Luin tuota tekstiä ihan epäuskoisena. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi elää tuolla tavalla? Jos lapsia on pakko hankkia, heidän paikkansa perheen hierarkiassa on vanhempien alapuolella. Eihän aikuinen ihminen voi järjestä äelämäänsä niin, että se pyörii lapsen ympärillä. Onko nöyryyttävämpää asiaa keksitty?!
Ollaan monesti äitien kanssa juteltu, että vähempikin treenaus riittäisi, varsinkin tuossa alle kouluikäisten ryhmässä. Olen yrittänyt seurata muiden osallistumista ja aina niitä lapsia puuttuu jonkin verran. Olen yrittänyt puhua miehelleni, että muutkinovat välillä poissa, en toki tiedä mistä syystä. Mutta mentävä on ja itse lapset vat saaneet harrastuksensa valita. Tämä vaan tuntuu välillä ihan järjettömältä. Mitähän sitä oikein tekisikään kaikella vapaa-ajalla jos en suhaisi pitkin ja poikin lapsia tuomass ja viemässä.