En jaksa enää jaarittelevaa tuttuani!
Ei osaa lopettaa puhumista, sanoi samat asiat moneen kertaan.
Valtava rasitustila tuli.
Väitti että mulla on asiat niin hyvin.
Kun ei ole.
Hyvää työskentelyaikaa meni luuria pidellen.
Kommentit (7)
Mulla on kanssa kaveri joka soittaa usein kun lähtee työpaikalta kotiinpäin ajelmaan. Koko matkan selvittää jotain omaa juttaan plaaplaaplaa, ei kysy mun kuulumisia eikä juuri odota mitään vastauksiakaan. Sitten kun pääsee kotipihaansa, lopettaa puhelun. Ei oikein millään enää viitsisi vastailla noihin kun en minä itse niistä mitään saa, keskeytyy oma tekeminen ihan jonninjoutavan löpinän vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kanssa kaveri joka soittaa usein kun lähtee työpaikalta kotiinpäin ajelmaan. Koko matkan selvittää jotain omaa juttaan plaaplaaplaa, ei kysy mun kuulumisia eikä juuri odota mitään vastauksiakaan. Sitten kun pääsee kotipihaansa, lopettaa puhelun. Ei oikein millään enää viitsisi vastailla noihin kun en minä itse niistä mitään saa, keskeytyy oma tekeminen ihan jonninjoutavan löpinän vuoksi.
Juu, ymmärrän. Miksiköhän toisten kanssa on antoisaa puhua?
Mutta näiden kanssa tulee riistetty olo.
Ymmärrän, jos sellainen ihminen on siinä läsnä, mutta en tajua miksi jäätte jotain puhelua pitkittämään, ja joku vielä TÖISSÄ?! Sanokaa vaikka kuten äitimuorini, että nyt pitää mennä paskalle moikka.
En ollut töissä mutta kotona olisi pitänyt saada projekti tehtyä.
Jos ei halua sanoa suoraan, niin mika tahansa hätävalhe on hyväksyttävä tuollaisessa tilanteessa. Edesmenneellä anopillani oli tapana sanoa joko "pullat palaa uuniin" tai "pyykki tulee", kun hän halusi lopettaa puhelun lankapuhelinaikaan. Muutama ihmetteli, miten kamalan usein heillä pesetettiin pyykkiä pesulassa.
Jätä se sika!