Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka odottavat vain kuolemaa?
29.11.2020 |
Tuli tuosta äskeisestä lapsiketjusta mieleen, että olenko ainoa, joka vain odottaa elämän päättymistä? Tulevaisuus tuntuu toivottamalta, ilmastonmuutos ja sota pelottavat ja turvattomuus tulee varmasti lisääntymään lähivuosina.
Ei ole enää mitään mistä haaveilla, perhettä ei uskalla perustaa ja työllisyysnäkymät ovat kaikilla aloilla huonot.
Mistään ei enää saa iloa tai toivoa, mikään ei tunnu oikeastaan miltään. Ajatus kuolemasta tuntuu erittäin ihanalta ja lohdulliselta, se päättäisi tämän loputtoman harmauden.
Ennen kuin kukaan antaa mitään vinkkivitosia niin minulla on erittäin laaja ystäväpiiri, hyvä työ, opiskelupaikka, harrastuksia ja rakastava perhe. Tunnen silti oloni tyhjäksi ja yksinäiseksi ja haluaisin vain kuolla pois.
Masennus ja ahdistus ovat päivittäin läsnä ja mietin jatkuvasti miten pelkäänkään tulevaisuutta ja ilmastokriisiä sekä muita ongelmia.
Kommentit (62)
Minä nuorempana jaksoin uskoa siihen parempaan huomiseen. Nyt keski-ikäisenä tiedän ettei sellaista ole. Ei maailma ole minulle mitään velkaa, ei ole odotettavissa mitään hyvää "palkinnoksi" siitä kaikesta väkivallasta, kaltoinkohtelusta, hylkäämisestä ja kiusaamisesta mitä olen kokenut. Kaikki ovat oikeutettuja tuhoamaan toisten elämiä ja kaltoinkohdeltu on itse vastuussa siitä että saa tuollaista kohtelua.
Tiedän jo, miten tulen elämäni päättämään. En vain tiedä vielä ajankohtaa. Pitää järjestellä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajan ajatukset ovat normaaleja.
Vain mieleltään sairaat psykopaatit tahtovat elää.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole myöskään elämältä enää muuta odotettavaa kuin kuolema. Puoliso kuoli 2v sitten ja sen jälkeen ainoa kiintopiste on ollut kuopuksen lakkiaiset ja nekin oli viime vuoden keväällä. Nyt on edessä vain tyhjyyttä. Ystäviä on vähän ja nekään ei ehdi tapaamaan tai soittamaan. Harrastus on tauolla koronan vuoksi. Töissä joudun tekemään pitkää päivää ja lokakuussa tein viikonloputkin töitä ja olen siksi yliväsynyt. Ylityöt saa vapaana sitten joskus kun ehtii pitämään (aikaisintaan ensi kesänä). Kaiken huipuksi lääkäri kielsi kaikki makeat aina hedelmiä myöten, joten elämässä on jäljellä enää ankeutta. Mitä minä täällä teen?
Etsi se kirja käsiisi! Divareista tai tee uusi tilaus. Miksei lääkäri siitä kertonut mitään?
https://www.rasalas.fi/kirja/antti-heikkila-diabeteksen-hoito-ruokavali…
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen kanssa itsemurhaa. Kerroit, että sinulla on rakastava perhe. Voi olla, että epäröit ajatellen heidän mahdollista mielipahaa. Muista kuitenkin, etä sinulla on täysi oikeus ja vapaus elämääsi ja kuolemaasi. He kyllä selviävät.
Suosittelen junan alle hyppäämistä. Se on matemaattisesti ajatellen erittäin hyvä vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Sairaat sosiopaatit jotka toisia itsemurhaan kehottavat.
Hae apua aloittaja, jo pelkkä masennuksesta puhuminen helpottaa vaikka ei uskoisi, itsekin olen ollut välillä jopa itsetuhoisen masentunut silti paremmat päivät ovat koittaneet.
Hän halusi itsemurhaneuvoja, ymmärrätkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole muuta odotettavaa kuin kuolema. Kantti ei itsariin tule riittämään.
Kyllä mä odotan montaa muutakin asiaa. Laskuja, veromätkyjä, ulosottoa, poliiseja, viheliäisiä vitsauksia ja katovuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun aika koittaa niin niin kyllä haluan lähteä mutta en vielä,laulun sanoin vielä vähän aikaa ehkä huomiseen,.,.,. mutta kaljat juon loppuun.
Vierailija kirjoitti:
Olet masentunut. Siihen saa apua.
Ei saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnut keskittyvän liian suuriin asioihin. Minua taas ei huoleta tippaakaan ilmastonmuutos tai ihmiskunnan tulevaisuus. Ne ovat asioita, joille en yksilönä voi mitään. Sotaa olen miettinyt, mutta lähinnä konkretian kannalta - olen perussairas ja aikalailla muiden avun varassa, jos poikkeustila tulee. Eipä sitäkään auta murehtia, ei vaikuta tähän eikä huomiseen päivään.
Minä nautin päivittäisestä elämästä. Työstä, siivoamisesta. Pyykinpesu on jostakin syystä suurimpia nautintojani. Elän rutiininomaista, tyytyväistä, pientä elämää. Kuolemalla ei ole kiire, tämä on mukavaa.
Vielä pari vuotta sitten sairauteni oli aktiivisempi ja silloin todella odotin vain kuolemaa. Mutta saatuani toimivan lääkityksen ja d-vitamiinitasot kuntoon (suosittelen, maailma sai värit kuin siinä tv-mainoksessa), sain elämäniloni takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet masentunut. Siihen saa apua.
Ei saa.
Jep. Oikeaa apua ei saa, mutta "onnelisuuspillereitä" kyllä. Eikä ole ihme. Miten edes auttaa masentunutta? Ei minua ainakaan kukaan auttamaan pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet masentunut, ap. Minulta puutttuu kaikki mitä sinulla on, paitsi harrastukset ja työ nyt on ihan ok, silti ei tunnu tuolta. Vaikka olen ihan yksin.
Kuolema on lähempänä kuin luulemmekaan, siis sodan, ydinsodan, eiheuttama kuolema. Ja sen meille aiheuttaa kukapas muu kuin Trumpin hallinnon johtama Amerikan Yhdysvallat. Trumpin ja muiden tsionistikonnien aikomuksena on hyökätä Iranin kimppuun. No Iran upottaa välittmästi jenkkien lentotukialukset (3 kpl Lähi-idän alueella), tulee välittömästi 6000-10000 jenkkiraatoa. Trumppi hermostuu turvautuu ydiniskuun ja sitten mukaan tuleekin jo Venäjä ja Kiina.
Eli kuolemme kaikki (myös Trumpin lapset ja lapsenlapset) ja kimpassa onkin mukavampi kuolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä! Haluaisin vaan pois ja hirvittävää ajatella että elämää on vielä vuosikymmeniä jäljellä jos keskimääräisen elämän pituuden elän. En pelkää niinkään sotaa yms. muita katastrofeja vaan en saa nautintoa tai hyviä fiiliksiä mistään, näin ollen ei tulevaisuuden visioitakaan ja vaikka en ole täysin yksin niin kokemus omasta yksinäisyydestä on musertava.
Juu, koko elämän tuntunut, että tapan vain aikaa, kunnes kuolen. Tai no, yritän mä tässä samalla eheytyä traumoistani. Se on rehellisesti sanottuna ainoa työ, joka kiinnostaa. Jospa sitä voisi vielä kokea aidon elämänhalun ennen kuin kuolee...
Vierailija kirjoitti:
Minä. En pääse koskaan töihin, vaikka olen opiskellut 2 ammattia.
Työkokemusta löytyy, mutta ne on opiskelun Ilmaistöitä tai kelan 9e päivä.Nyt pitäisi kitkuttaa 13 vuotta, että nuorin lapsi 18v. Sitten pääsen pois täältä.
N34
Ethän sä noin voi ajatella. On ne silti sun lapsia vaikka ne olis kuinka vanhoja ja tarvitsevat sua vielä monta kertaa. Jos noista koulutuksista et työllisty niin opiskelet lisää, teet oppisopimuksella tutkinnon, ryhdyt yrittäjäksi jne. Elämä on mahdollisuuksia täynnä.
Kunnon MT feministi. Toivottavasti et pilaa kenenkään miehen elämää
Vierailija kirjoitti:
Kyllä! Haluaisin vaan pois ja hirvittävää ajatella että elämää on vielä vuosikymmeniä jäljellä jos keskimääräisen elämän pituuden elän. En pelkää niinkään sotaa yms. muita katastrofeja vaan en saa nautintoa tai hyviä fiiliksiä mistään, näin ollen ei tulevaisuuden visioitakaan ja vaikka en ole täysin yksin niin kokemus omasta yksinäisyydestä on musertava.
Luulin jo, että tämä on minun kirjoittamani. Puit todella ajatukseni sanoiksi.
terv. kohtalotoverisi valitettavasti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet masentunut. Siihen saa apua.
Ei saa.
Jep. Oikeaa apua ei saa, mutta "onnelisuuspillereitä" kyllä. Eikä ole ihme. Miten edes auttaa masentunutta? Ei minua ainakaan kukaan auttamaan pysty.
Mulla auttoi etc-hoito, kun mitkään lääkkeet ei. Olin kuolemassa, syvä, upottava masennuksen suo... mustaa, ei edes harmaata. 5v onnellista elämää jo, vaikka luulin, ettei mikään auta
Minä. En pääse koskaan töihin, vaikka olen opiskellut 2 ammattia.
Työkokemusta löytyy, mutta ne on opiskelun Ilmaistöitä tai kelan 9e päivä.
Nyt pitäisi kitkuttaa 13 vuotta, että nuorin lapsi 18v. Sitten pääsen pois täältä.
N34