Kunnon palkan pyytäminen nolottaa. Auttakaa!

Hei kertokaa mulle miten pääsen eroon työnhakuun liittyvässä palkkaneuvotteluissa syntyvässä palkanpyyntihäpeästä? En edes tiedä mistä johtuu se nolostuksen tunne kun pitäisi pyytää haluamansa ja ansaitsemansa ja summat tulee sit ulos alakanttiin ja jo valmiiksi anteeksipyytävästi. Kyllä on siinä saakeli palkanmaksajalla etulyöntiasema minuun nähden :(. Ei auta yhtään ajatella, että kysehän on neuvottelusta. Minä esitän tarjouksen ja vastapuoli vastaa siihen jotakin jonka sitten joko hyväksyn tai hylkään. Tunne tulee silti!

Saan nyt palkkaa 2400e/brutto vaikka alani keskipalkkaus on 3000e/kk. Olisin tosi tyytyväinen 3300-3500e väliseen haitariin. Käsittääkseni tuokin on ihan normipalkka täällä hesan seudulla luovista it-hommista joten ei pitäs hävettää edes pyytää moista. :(

Onko kohtalotovereita?