Miten te muut kolmekymppiset voitte haaveilla lapsista tässä tilanteessa?!

Millon se sit viimestää kannattas tehä? Iän puolesta siis.

T: toinen kolmekymppinen

Melaa mekkoon vaan👍. Kyllä se siitä suttaantuu.

Eihän niitä lapsia pakko ele pyöräyttää..

Samaa oon miettinyt. T. 30v nainen

Opiskelut hoidettu, mukava työ. Asumme edullisesti maalla isossa talossa miehen kanssa. Kummankin harrastukset ja kiinnostuksen kohteet on pääasiassa sellaisia mitä voi toteuttaa kotona. Ihan rauhallista meidän elämä on, todellakin haaveilen lapsista :)

25v eteenpäin on elänut uupuneena. En haaveile.

Hokeekohan ihmiset tätä "minulla ei tulisi mieeleenikään" -fraasia myös oikeassa elämässä, vai onkohan se vain palstajuttu?

Eipä tämä  maailman tilannekkaan siltä vaikuta, että kannattaisi tänne lapsia hankkia.

Helpostikin kun elää sukuelimen tahdon mukaan

Ei niitä lapsia voi parikymppisenäkään tehdä, koska silloin on vielä opiskelut kesken, pitää elää nuoruuttaan eikä ole puitteet (mm. omakotitalo ja autot) kunnossa lasta varten.

Eikä myöskään nelikymppisenä, kun silloin on jo vaihdevuodet käsillä.

Eli ainoa vaihtoehto on tehdä lapset kolmekymppisenä.

Meillä on työt, kaksi yritystä, kolmas perusteilla, koiranpentu ja yksi lapsi. Vauvasta haaveillaan ja yritetään kovasti. Kyllä se tänne vielä hyvin mahtuu <3

Kuulostaa siltä, että ap:llä on elämänhallintaongelmia. Alahan tehdä asialle jotain. Esimerkiksi lopeta pakkosuorittaminen.

Pitää tehdä valintoja. Jos jälkikasvua ylipäänsä haluaa, niin se on vaan alettava tekemään. Ei siitä ole mitään takuuta että se tilanne olisi yhtään sen parempi myöhemminkään. Ei omillakaan vanhemmilla ollut mikään ideaalitilanne, mutta ihan täyspäisiä lapsia tuli silti.

Unohtaa ne ulkoiset vaatimukset ja elää tässä ja nyt itselleen. Aina ei tarvitse suorittaa ja touhuta, on ihan hyväksyttävää pysähtyä ja nauttia. Jos lapset on ne se sun juttu, niin pysähdy hyvä ihminen ja tartu hetkeen!

Tämä on vähän asian vierestä, mutta saako teini-ikäisen adoptoida? Mietin vain jos ei aika riitä tai jaksa vauva-aikaa.

Olen kanssa viime vuosina alkanut ihmettelemään, miksi ihmiset vielä hankkivat lapsia tähän maailmaan. Silmäni ovat auenneet...olen tajunnut, miten järjetöntä se on, kun ottaa huomioon sen, millaista elämää he tulevaisuudessa joutuvat elämään.

Ei mitään järkeä.

Jäin koronatyöttömäksi. Ikä tulee vastaan. Joten päätettiin vihdonkin tehdä se lapsi ja raskaana olen. Kyllä tämä korona joskus loppuu, ja todenäköisemmin löydän vielä monta uutta työpaikkaa kuin olen loppuikänä työtön :)

N38

Ehkä osittain vastasit jo kysymykseesi omassa kysymyksessäsi. Minä nimenomaan haaveilen lapsista, sillä olen työn uuvuttama ja keskituloisena liian pienituloinen. Haaveeksi jää.

No en kyllä enemmästä haaveile, mutta jos ei oltaisiin lapsia saatu, olisin varmaan aika uupunut sen asian suremiseen. Kummasti sitä parikymppisenä jaksoi kolmekin lasta, opiskelua ja vuorotyöt, mutta kyllähän se voi ottaa myös voimille. Onneksi oli sitä mistä tykättiin niin siitä osasi ja jaksoi yleensä nauttia. Jos ei tykkää niin sitten voi tulla vaikeeta. Jään vakoilemaan vatvomistanne ja onnittelemaan itseäni erinomaiseksi kääntyneestä tilanteesta kolmekymppisenä, jolla on isommat lapset, hyvinvoiva parisuhde ja kiva elintaso. Parhain päin.

En haaveile lapsista. Täytyisi unohtaa oma elämä ja elää toista ihmistä varten. Arvostan itseäni ja omaa aikaa nyt enemmän kuin mahdollista lasta. Mutta olen päättänyt, että jos hankin lapsia niin hankin lapsen (tai siis yritän hankkiutua raskaaksi) ennen kuin olen 35v. Näin olen asettanut jonkinlaisen järkevän takarajan. Voi olla, että muutaman vuoden päästä on eri ääni kellossa.