Lue keskustelun säännöt.
Lasten sukupuoli- ja seksuaalisuushämmennys
28.11.2020 |
Olen huomannut ilmiön oman 11-vuotiaan lapseni kautta. Todella monet hänen samanikäisistä ystävistään sanovat olevansa bi-seksuaaleja, lesboja tai jopa 'muunsukupuolisia'. Kyseessä on ilmeisesti jonkinlainen muoti-ilmiö, mutta silti ihmetyttää, että yritetäänkö lapsia aivopestä jollain propagandalla. Alkaa tuntua siltä, että joka paikassa lapsillekin jo tyrkytetään näitä asioita. Ei minun lapsuudessani ajateltu, että taidankin olla lesbo, jos pojat eivät kiinnosta tai tuntuvat ällöttäviltä. Tuossa iässä se on täysin normaali tunne minun mielestäni.
Vaikea uskoa siihenkään, että niin monet nuoret nykyään joissain gallupeissa ilmoittavat olevansa bi-seksuaaleja. Kyse on varmaan enemmänkin siitä, että halutaan näyttää 'coolilta' ja erilaiselta ja halutaan matkia sitä mitä populaarikulttuurissa ja mediassa ihannoidaan. Ihmettelen vaan, miksi halutaan tällaisia mielikuvia luoda ja edistää.
Kommentit (20)
Sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus on paljon yleisempää kuin ahdasmielinen ymmärtää. Oma vastikään menehtynyt isäni löysi termin ”muunsukupuolinen” kuvaamaan itseään vasta eläkeikäisenä. Häntä harmitti, ettei hänen nuoruudessaan ollut keskustelua sukupuolen moninaisuudesta eikä termistöä, joka olisi auttanut ymmärtämään itseä.
Rakastava isä neljälle lapselle <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ahdasmielisyydestä kyse. Tämä nykyinen 'muunsukupuolisuus'-trendi on minusta vain tosiasioiden vääristelyä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ahdasmielisyydestä kyse. Tämä nykyinen 'muunsukupuolisuus'-trendi on minusta vain tosiasioiden vääristelyä.
Niin niin. Eivät rassetkaan ole mielestään rasseja. Minulle hoettiin yli 20 vuotta, että seksuaalinen suuntautumiseni on vaihe, joka menee ohi. Nyt ei-binääriset ja transihmiset saavat lokaa niskaan.
Puhdasta potaskaa. Sen ymmärtää kaikki paitsi sosialistit sekä akateemikot.
Minusta se on ahdasmielistä, jos ei voi olla erilaisia miehenä ja naisena olemisen tapoja, ilman että täytyy keksiä joku muu sukupuoli. Jos ajatellaan, että sukupuoli on jonkinlainen jana johon ihminen sijoittuu, niin eikö silloin pitäisi olla olemassa myös jokin täydellinen miehisyys ja naiseus, johon tuskin kukaan ihmisistä sopii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta se on ahdasmielistä, jos ei voi olla erilaisia miehenä ja naisena olemisen tapoja, ilman että täytyy keksiä joku muu sukupuoli. Jos ajatellaan, että sukupuoli on jonkinlainen jana johon ihminen sijoittuu, niin eikö silloin pitäisi olla olemassa myös jokin täydellinen miehisyys ja naiseus, johon tuskin kukaan ihmisistä sopii.
Kukaan ei ole sanonut, etteikö olisi erilaisia naisena ja miehenä olemisen tapoja.
Ns. ”Kolmas sukupuoli” on kulttuurisesti yhtä vanha käsite kuin koko ihmisyys. Erilaisia termejä tälle löytyy
Polynesiasta, Pohjois-Amerikasta, Aasiasta, muinaisesta Kreikasta. Kun pohjasivistys puuttuu, henkisesti köyhä ahdistuu erilaisuudesta.
Mistä ne tuollaista on oppinut? Oma lapseni saman ikäinen eikä kuullutkaan bi-seksuaaleista saatikka osaisi sanoa mitään omasta seksuaalisuudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se on ahdasmielistä, jos ei voi olla erilaisia miehenä ja naisena olemisen tapoja, ilman että täytyy keksiä joku muu sukupuoli. Jos ajatellaan, että sukupuoli on jonkinlainen jana johon ihminen sijoittuu, niin eikö silloin pitäisi olla olemassa myös jokin täydellinen miehisyys ja naiseus, johon tuskin kukaan ihmisistä sopii.
Kukaan ei ole sanonut, etteikö olisi erilaisia naisena ja miehenä olemisen tapoja.
Ns. ”Kolmas sukupuoli” on kulttuurisesti yhtä vanha käsite kuin koko ihmisyys. Erilaisia termejä tälle löytyy
Polynesiasta, Pohjois-Amerikasta, Aasiasta, muinaisesta Kreikasta. Kun pohjasivistys puuttuu, henkisesti köyhä ahdistuu erilaisuudesta.
En pidä itseäni henkisesti köyhänä tai sivistymättömänä ja ihmisten erilaisuus on minusta elämän suola. Suvaitsevaisuus on hyvä asia, mutta suvaitsevaisuus ei voi mennä biologisten tosiasioden edelle. Kokisin olevani älyllisesti epärehellinen, jos myöntyisin siihen että jokin kolmas sukupuoli on olemassa. Jos jokainen saa itse päättää oman sukupuolensa, niin silloinhan koko sukupuolella ei olisi enää mitään merkitystä, se ei tarkoittaisi mitään.
Normaaliin kasvuun kuuluu, että lapsi ja nuori vähän hakee identiteettiään. On mielestäni vähän vaarallista jos liian helposti halutaan laittaa lapsi johonkin muottiin, ja tarjotaan vähemmistöjen roolia kuin tarjottimella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta se on ahdasmielistä, jos ei voi olla erilaisia miehenä ja naisena olemisen tapoja, ilman että täytyy keksiä joku muu sukupuoli. Jos ajatellaan, että sukupuoli on jonkinlainen jana johon ihminen sijoittuu, niin eikö silloin pitäisi olla olemassa myös jokin täydellinen miehisyys ja naiseus, johon tuskin kukaan ihmisistä sopii.
Mielestäni ongelma on juuri ne ahdasmieliset roolit. Ihmisillä on joku outo tarve päästä luokittelemaan kaikkea. Eikö voi vain olla oma itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Mistä ne tuollaista on oppinut? Oma lapseni saman ikäinen eikä kuullutkaan bi-seksuaaleista saatikka osaisi sanoa mitään omasta seksuaalisuudestaan.
Jaa, meillä tämä aihe puhuttaa tosi usein. Ihan joka taholta on kuultu; somesta, koulusta, harrastuksista, nuorisotiloilta ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eri aikoina on erilaisia nuorten villityksiä. jotkut on harmittomia, jotkut ei. esim kun itse olin teini niin ikävä kyllä jostain syystä syömishäiriöt, etenkin anoreksia, ja viiltely oli ainakin tyttöjen keskuudessa sellaisia ilmiöitä että tyyliin joka toinen ilmoitti tekevänsä jompaa kumpaa. enkä tiedä vieläkään mistä nämä "ilmiöt" lähtivät käyntiin.
Ketjun aloittanutta voisi kiinnostaa oheinen blogipostaus:
Translapsista, sukupuolistereotypioista ja sterilisaatiosta
https://radikaalifeministi.wordpress.com/2019/10/02/translapsista-sukup…
"Ei ole mikään ihme, että sukupuoliroolitettu kulttuuri yhdistettynä genderideologian oppeihin synnyttää ”translapsia”. Mitä konservatiivisemmat sukupuoliroolinäkemykset genderideologiaan uskovilla vanhemmilla on, sitä todennäköisemmin oman lapsen poikkeavuus sukupuolirooleista merkityksellistetään viitteeksi transsukupuolisuudesta."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Normaaliin kasvuun kuuluu, että lapsi ja nuori vähän hakee identiteettiään. On mielestäni vähän vaarallista jos liian helposti halutaan laittaa lapsi johonkin muottiin, ja tarjotaan vähemmistöjen roolia kuin tarjottimella.
Todellakin siihen sisältyy minusta riskejä. On vaarallista antaa ymmärtää nuorille ihmisille esim. että sukupuolensa voi vaihtaa hormoneja syömällä ja erilaisilla leikkauksilla. On suuri riski masentua sitten kun huomataan, että ei se sukupuoli vaihtunutkaan kuin taika-iskusta. Surullista että lainsäädäntö mahdollistaa tällaisen harhaanjohtamisen.
Vierailija kirjoitti:
Normaaliin kasvuun kuuluu, että lapsi ja nuori vähän hakee identiteettiään. On mielestäni vähän vaarallista jos liian helposti halutaan laittaa lapsi johonkin muottiin, ja tarjotaan vähemmistöjen roolia kuin tarjottimella.
Teille seksuaaliahdistujille on liikaa, että erilaisuuden kerrotaan olevan olemassa. Vaientamisyrityksenne heijastuvat suoraan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten korkeissa itsemurhaluvuissa.
On todellinen asia, että kaikki ihmiset eivät tunne kuuluvansa biologiseen sukupuoleensa ja tunne siitä on olemassa jo lapsena, aina sitä ei vain osaa sanoittaa. Kuitenkaan kyseessä ei ole niin yleinen ilmiö, että kaikkien niiden nuorten tyttöjen kohdalla jotka nykyään sanovat olevansa transsukupuolisia, voisi olla kyse siitä. Huomattavaa on, että tämä on nykyään näin yleistä juuri tytöillä. Itse näkisin asian niin, että tämä on reaktio naisen rooliin yliseksuaalisessa, pornoistuneessa ja äärimmäisen ulkonäkökeskeisessä yhteiskunnassa. Nuori, ja jo aivan lapsi, voi kokea, että tyttönä oleminen ja naiseksi kasvaminen on niin hirveää, että ratkaisu siihen on olla poika. Kyse ei ole silloin siitä, että tuntisi olevansa poika, vaan siitä, että ei halua sitä elämää minkä kokee olevan naisena väistämättä edessä.
Ja sanon tämän biologisena naisena, joka itse kokee olevansa oikeastaan sukupuoleton, siis sitä, mitä kutsutaan muunsukupuolisuudeksi. Olen tuntenut näin koko elämäni, minun nuoruudessani sille ei vain ollut sanoja. Mutta tämä ihan hirveän yleistä ole kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Ketjun aloittanutta voisi kiinnostaa oheinen blogipostaus:
Translapsista, sukupuolistereotypioista ja sterilisaatiosta
https://radikaalifeministi.wordpress.com/2019/10/02/translapsista-sukup…
"Ei ole mikään ihme, että sukupuoliroolitettu kulttuuri yhdistettynä genderideologian oppeihin synnyttää ”translapsia”. Mitä konservatiivisemmat sukupuoliroolinäkemykset genderideologiaan uskovilla vanhemmilla on, sitä todennäköisemmin oman lapsen poikkeavuus sukupuolirooleista merkityksellistetään viitteeksi transsukupuolisuudesta."
Olen kyllä samaa mieltä blogikirjoittajan kanssa, minusta tämä on huolestuttavaa lasten kannalta. Olisi todella surullista jos alaikäisille aletaan tekemään sterilisoivia toimenpiteitä.
No tuossa iässä olisi sitten kuitenkin normaalia olla ihastunut vastakkaiseen sukupuoleen jne? Voi tosiaan tulla yllätyksenä, mutta kyllä lapsetkin ihastuvat ja lapsillakin on seksuaalisuus, eivätkä kaikki ole heteroita.
Minulla oli lapsuudessa ja nuoruudessa muutama kaveri, joka oli kiinnostunut samasta sukupuolesta. Nyt melkein jokainen lapseni kavereista sanoo, ettei ole hetero. Vähän huvittavalta se kieltämättä kuulostaa, mutta mietin myös mistä he ovat sen ajatuksen päähänsä saaneet. Olen myös nähnyt mediassa kyselyjä tai gallupeja, joiden mukaan bi-seksuaalisuus on nuorilla yleistynyt. Epäilen vaan että kyse on enemmän jostain muoti-ilmiöstä, kuin todellisesta muutoksesta.
Kun se some ei ole lasten paikka, pitäkää poissa siihen asti että oma minäkuva on muodostunut, lapsi saa identiteetti kriisin helposti, kun annetaan kuva siitä mitä pitää olla...