Lue keskustelun säännöt.
Romahtaisitko, jos puolisosi jättäisi sinut?
Kommentit (47)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 18:19"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 18:13"]
Olisi katastrofi. Jäisin aivan tyhjän päälle. Olen kotiäitinä, ei työtä. Vaikka löytäisin työn niin ei olisi varaa maksaa yksin vuokraa, laskuja, pitää autoa, maksaa lasten harrastuksia, päiväkotia, koulua jne.
[/quote]
Kaikesta tuosta huolimatta en romahtanut, pitkään kantoi pelkkä viha, miten ihminen joka oli vuosia väittänyt rakastavansa voi tehdä niin pahoin toiselle, minun arvomaailmassani ei niin kamalasti loukata edes pahinta vihamiestä. Loukkaus ei siis ollut pelkkä jättäminen ja pettäminen vaan myös koko yhteisen elämän mitätöinti.
[/quote]
Miten selvisit? Miten järjestit lasten hoidon ja koulun, asunnon jne. jos niihin ei yksin ollut varaa?
Mie kyllä romahtaisin! menisi pohja koko elämältä. En varmaan ottais enää uutta ukkoa kun siitä selviäisin, elelisin vaan lasten kanssa ja saisivat välillä mennä isälleen. On pari vakavempaa suhdetta kariutunut ennen tätä, ja olihan se suuri pettymys, tuli niin luuserifiilis. Nyt kun on avioliitossa ja pari lasta niin todellakin tekisin kaikkeni että saatais olla vielä elällkeelläkin yhdessä ja hoidella lastenlapsia yhdessä.
Äiti 36v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan alkuun romahtaisin. Minun tapani käsitellä menetyksiä yms. on tuntea ja panikoida ja kärsiä alkuun todella voimakkaasti mutta sillä tavalla pääsen myös nopeasti eteenpäin. Pariin viikkoon en varmaan nousisi sängystä, sitten rupeaisin käsittelemään käytännön asioita ja järjestää uusia tuulia. Vuoden päästä olisin varmaan jo aika hyvässä kunnossa. Kamala asia olisi mutta ei maailman loppu.
Testasin sen aikoinani ja toden totta, en romahtanut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin romahtaisin. Mieheni pettäminen oli kova kolaus, koska en ollut uskonut hänen voivan tehdä sellaista. Jatkoimme suhdetta pettämisen jälkeen ja nykyisin meillä menee hyvin ja olemme onnellisia yhdessä. Pettämisen yhteydessä jouduin kuitenkin pohtimaan suhteen loppumistakin, joten olen jo tietyllä tavalla käsitellyt asian ja siksi jättäminen ei varmaankaan enää minua romahduttaisi.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 18:13"]
Olisi katastrofi. Jäisin aivan tyhjän päälle. Olen kotiäitinä, ei työtä. Vaikka löytäisin työn niin ei olisi varaa maksaa yksin vuokraa, laskuja, pitää autoa, maksaa lasten harrastuksia, päiväkotia, koulua jne.
[/quote]
Vaikea ymmärtää, kuinka nykyaikana kukaan uskaltaa jättäytyä tilanteeseen, missä ei selviytyisi, kun puolet avioliitoista päättyy eroon ja muutenkin elämässä voi tapahtua ihan mitä tahansa. Ammatti ja työ, johon voi palata, on hyvä vakuutus ihan kaiken varalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä varmaan romahtaisin, ainakin lasten puolesta. Mieheni on pojillemme aivan kaikki kaikessa, enkä uskoisi, että kykenisimme "eroamaan ystävinä".
En usko ,että romahtaisin. Voisin surra sitä asiaa ,mutta uskoisin selviytyväni.
Romahtaisiko Ap?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumppanin kuolemasta on helpompi selvitä kuin jättämisestä.
Kuollutta saa surra julkisesti ja kaikki tutut tulevat lohduttamaan ja auttamaan. Jättäjää pitää läheisten mielestä halveksia ja lopettaa rakastamasta sillä kellonlyömällä, kun totuus tulee julki. Jokainen tietää, että tunteita ei voi kääntää on-off.
Rakkaus ja kaipaus on ja pysyy, vaikka pettymys onkin valtava. Lopulta joutuu kohtaamaan rakkaansa jonkun toisen ihmisen kanssa, joka on nyt hänelle rakkain. Tuo kaikki on yhtä helvettiä. Kuolleen muisto on kaunis.
Sanon tämän molemmat kokeneena.
En kuitenkaan romahtanut kummallakaan kerralla. Tottakai suru oli musertava, mutta elämän oli pakko jatkua. Nykyisin pelkään joskus miehelleni sattuneenn jotain, kun hän ei tule läheskään ajoissa töistä tms. kotiin. Jos hän ei vastaa puhelimeen, ensin tulee paniikki, mutta sitten otan järjen käteen ja ajattelen, että selviän mistä vaan. Mutta kamalaa se on silti.
En ole varma kuinka pahasti romahtaisin kun ennen en ole eronnut ja nyt on yhteinen lapsikin tulossa.. Ollaan toistemme varsinaisesti ensimmäiset :) toivottavasti myös viimeiset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 18:13"]
Olisi katastrofi. Jäisin aivan tyhjän päälle. Olen kotiäitinä, ei työtä. Vaikka löytäisin työn niin ei olisi varaa maksaa yksin vuokraa, laskuja, pitää autoa, maksaa lasten harrastuksia, päiväkotia, koulua jne.
[/quote]voi voi, naisen ei pitäisi päästää itseään noin avuttomaan tilaan. Saisit asumistukea, mieheltä elarit, lapsilisät, ilmoittaudu työttömäksi tai mene töihin
Tämän lukiessani vasta ymmärrän, miksi suomalaiset naiset niin kovasti ihmettelevät kotiäitiyttä.
Olen naimisissa ulkomailla ja eron sattuessa lapset, talo, toinen auto ja puolet yhteisestä omaisuudesta jäisivät automaattisesti minulle. Lisäksi mieheni joutuisi maksamaan lapsille ja minulle jatkossakin sairasvakuutukset, elatusmaksut, opinnot lapsille ja myöhemmin jopa eläkkeeni (vaikka en sitä edes vaatisi).
Näin ei tietenkään ole jokaisessa mionikulttuurisessa perheessä, mutta ainakin sellaisissa, joissa vaimo on jäänyt kotiin miehen uran ja perheen takia ja miehellä on riittävästi omaisuutta.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 18:13"]
Olisi katastrofi. Jäisin aivan tyhjän päälle. Olen kotiäitinä, ei työtä. Vaikka löytäisin työn niin ei olisi varaa maksaa yksin vuokraa, laskuja, pitää autoa, maksaa lasten harrastuksia, päiväkotia, koulua jne.
[/quote]
No en. Saattaisi tuo nössykkä romahtaa ensin. =)
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 19:30"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 18:13"]
Olisi katastrofi. Jäisin aivan tyhjän päälle. Olen kotiäitinä, ei työtä. Vaikka löytäisin työn niin ei olisi varaa maksaa yksin vuokraa, laskuja, pitää autoa, maksaa lasten harrastuksia, päiväkotia, koulua jne.
[/quote]
Vaikea ymmärtää, kuinka nykyaikana kukaan uskaltaa jättäytyä tilanteeseen, missä ei selviytyisi, kun puolet avioliitoista päättyy eroon ja muutenkin elämässä voi tapahtua ihan mitä tahansa. Ammatti ja työ, johon voi palata, on hyvä vakuutus ihan kaiken varalle.
[/quote]
Ammatti löytyy kyllä. Mies sai hyvän työpaikan ulkomailta ja muutimme 2v sitten tänne. Minä olen kotiäitinä. Lapsista kaksi käy koulua (4v,7v) ja kuopus on kotihoidossa. Jos mies jättäisi niin ei auttaisi kuin palata suomeen. Se olisi keino jolla saisin asiat raiteilleen. Ei täällä yhden ihmisen tuloilla makseta kolmen lapsen kuluja ja asumista+elämistä ja vieläpä ilman tukiverkkoa.
Romahtaisin. Rakastan miestäni todella paljon. En voisi uskoa, että hän jättäisi minut.
En romahtaisi mutta olisihan se nöyryyttävää ja vaikutusta myös ystäväpiiriin.
No en romahtaisi, helpotushan tuo olisi, kun ei minua ja lapsia tästä päästä lähtemään.