Mitä jäit exästä kaipaamaan?

Ainoa hyvä mitä exällä oli, oli loistava seurustelukumppani.

Hyvää seksiä, rehellisyyttä ja muuta. Vituttaa.

Minulla on monta exää. Nyt kun tätä kysytään, pystyn nimeämään heiltä (kaikilta paitsi yhteltä) kivoja ominaisuuksia joita periaatteessa voisi kaivata. Huomaan, etten kuitenkaan kaipaa. Ehkä siinä on aika tehnyt tehtävänsä, plus ihana aviomies :-). Sitten on vielä yksi poikkeus exieni kelpo sarjassa - viimeiseksi jäänyt exä, joka on niin ala-arvoinen ihminen että kaipaan lähinnä niitä ihania elämäni vuosia kun en vielä ollut häntä tavannut, enkä vielä tiennyt miten alhainen ihminen voi mies olla.

Musiikkia.

En mitään.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 17:03"]

Isoa munaa!

[/quote]

Tarkkuutta vastauksiin. Kokovartalokyrpää, johon kulli oli kiinnitettynä vaiko pelkästään sitä kullia? 

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 21:11"]En mitään.

[/quote]

Kai niissä exissäkin jotain hyvää on ollu kun olette joskus yhdessä ollut?

Venettä :)

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 17:34"]

Älykkyyttä (nykyään lääkäri) mutta siihen yhdistettyä pehmeää herkkyyttä ja taiteellisuutta. Iloisuutta. Tietynlaista ujoutta ja pidättäytyväisyyttä joka sopivasti houkuteltuna muutti hänet suoranaiseksi nymfomaaniksi.

Ja minä menin pettämään häntä, kun en tajunnut mikä kultakimpale tuo nainen oli.
Tuollaiselle tapauksele on ottajia, joten eipä hänen tarvinnut minua sen pidemmälle katsella.

[/quote]

Auts :( teitpä tyhmästi. Olitteko naimisissa? 

No, kaikkea. Reilu vuosi sitten erottiin minun mokan takia. En millään meinaa päästä yli, vaikka en häntä joka päivä tai joka viikkokaan mieti, mutta silloin kun tulee mieleen niin tuntuu pisto sydämessä ja meinaa tulla itku.

no on kylla sanottava, etta en ajattele exiani usein. eka pitka suhde paattyi kuin olin 23v ja siita on kylla sanottava, etta han rakasti minua niin paljon, etta ei ehka aviomieskaan paase sille tasolle. tai no paasee kylla. mitaan en ole jaanyt kaipaamaan. olen aarimmaisen itsenainen ja vaadin paljon omaa tilaa, siksi olen ollut aina se joka lahtee suhteista. 

Hengenheimolaisuutta ja ystävyyttä. Menetin oikeastaan kaiken; uusi ja hieno koti, kaunis piha, turvallisuus. Ja vain omasta syystäni. Voisin tappaa itseni kaiken tuon menetyksen vuoksi.

Autoa :D (eikä iis mitään hienoa edes, vaan ylipäätään sitä, että pystyi autolla ajelemaan) Nyt ollaan siis opiskelijoita, eikä oel vara pitää autoa.

Isoa kullia. Mitään muuta ei ole ikävä.

Sen tietokonetta.

Jännitystä

Sydän särkyy kun lukee näitä... Niin paljon kaipausta.

Eka poikaystävän jälkeen jäin kaipaamaan hänen suutelutaitoaan. Ehkä me vain sovimme toisillemme, mutta vastaavaa en ole kokenut sen jälkeen. Ja tuosta on aikaa jo yli 20 vuotta. 

Mulokkua.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 17:13"]

Ystävyyttä :( oltiin parhaita kavereita ennen seurustelua mikä tietty kusas koko ihmissuhteen kertaheitolla. Sai aina nauramaan ja oli helppo keskustella hänen kanssaan mistä vaan, jotain "sieluntoveruutta" hänen seurassa koin.

[/quote]Ohhoh, aivan samanlainen kokemus ollut minullakin. Tosin kaikesta on jo niin kauan, etten enää häntä kaipaa, mutta aikanaan eron tuska oli aivan hirvittävä ja toipuminen kesti kauan. Rakkaussuhdettamme en niinkään ikävöinyt, sillä tajusin pian sen olleen paha virhe. Mutta se ystävyyden menetys, voi miten katkeraa.