Lue keskustelun säännöt.
Kysymys äideille, jotka eivät välitä (?) lastensa oireilusta?
06.04.2014 |
Täälläkin kun lukee näitä keskusteluita, niin herää kysymys venhemmista, lähinnä äideistä jotka ummistavat silmänsä lastensa ongelmilta, häiriökäyttäytymiseltä, psyykkiseltä oireilulta jne. Mitä päässänne liikkuu? Olen itse äiti ja ehkä vanhanaikaisesti ajattelen äidin olevan kuitenkin se joka perinteisesti on enemmän lapsen huolehtija, ei tietenkään aina näin ole. Isienkin vastaukset toki kiinnostaa. Esimerkiksi toisaalla olevan keskustelun merkittävän lihavan lapsen äiti loukkaantui kun th asiasti huomautti? Kiusaajan äiti jossain ketjussa on raivona koululle? Olen psyk sh ja silloin tällöin hoitoon tulee nuoria aikuisia, josita näkee jo otsaluulla, että ovat vakavasti psyykkisesti sairaita ja vanhemmat ovat hautoneet näitä täysi-ikäisiä lapsia kotona monta vuotta. Eivätkä tajua, näe, halua hyväksyä? Nykyään tosi tavallista, että parikymppinen kundi viettänyt lähes 24/7 aikaansa koneella, pelaten yöt ja nukkuen päivät, äiti kantaa ruokaa huoneeseen ja pesee pyykit. Kun sitten jotain tapahtuu ja kundi toimitetaan hoitoon, on ihan päivänselvää, että sairastaa skitsofreniaa.
Niin miksi ?
Kommentit (68)
Teidän ammattilaisten pitäisi myös huolestua siitä, että lasta tai nuorta yritetään väkisin vääntää erityislapseksi. Me olemme joutuneet tällaisen kohteeksi päiväkodissa ja tilanne on ollut varsin stressaava koko perheelle. On käyty puheterapeutilla, fysioterapeutilla ja viimeksi psykologilla. Kaikki kunnossa heidän mukaan, mutta ei päiväkodin mielestä. Miten kauan vanhempien pitää mielestäsi tällaista pelleilyä katsoa? Missä vaiheessa tällainen "diagnoosittaminen" alkaa mielestäsi vahingoittaa lapsen omaa käsitystä itsestään ihmisenä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä _tiesin_ ettei lapsessa ole mitään vikaa, kun neuvolasta meidät lähetettiin toimintaterapeutille. Käytiinpä silti, ja todettiin lapsi normaaliksi.
Eipä se iso rasti ollut, mutta eipä ne ulkopuoliset aina ole oikeassa.
Mutta te justiinsa välitätte :) todella turhauttavaa ja harmillista, mutta olette siis toimineet yhteistyössä ja käyttäneet lasta tutkimuksissa. Jos tutkimuksissa ei mitään hälyttävää löydy, täytyy päiväkodin vaan hyväksyä asia. On myös mahdollista, että tutkimuksissa ei ongelma näy, mutta pk:ssa näkyy. Esim. keskittymisvaikeudet/levottomuus ei tule imi kahden kesken psykologin kanssa, mutta 20 lapsen ryhmässä tilanne on erilainen.
ap
Neuvolatyössä turhauttaa vanhemmat, joilla kestää vuosia hyväksyä että lapsi ei kehity normaaliin tahtiin. Tapaamiset yli 2v lapsilla ovat kuitenkin vain vuosittain, tai voi olla että jotain kontrollia sovitaan puolen vuoden päähän mutta yleensä vanhemmilla on se vastuu varata aika. Usein seuraavassa vuositarkastuksessa huomataan, että kontrolli on jäänyt väliin. Lapsi saatetaan ohjata esim. perheneuvolaan tai toiminta- tai puheterapeutin arvioon, ja kun aika on saatu, se perutaan edellisenä iltana "kun ei meidän Lasse nyt enää tarvitsekaan sitä aikaa". Vanhemmilla on liian suuri valta vitkutella avun vastaanottamisen kanssa.
Ja sama homma ylipainon kanssa, ei koeta tarvetta käydä ravitsemusterapeutilla eikä lasta välttämättä labraankaan viedä, vaikka lähete tehdään. Jälleen se kontrolli jätetään usein väliin, kun ei haluta hyväksyä että lapsi on todella ylipainoinen. Tai leimataan th idiootiksi, kun yrittää kauniisti puhua siinä vaiheessa kun käyrä on jyrkässä nousussa ja on "vasta" + 20%, että asialle voisi NYT tehdä jotain, ennen kuin siitä tulee ongelma, nyt riittäisivät vielä pienet muutokset elintapoihin. "Lapsi käskettiin laihdutuskuurille" sanotaan heti seuraavalle äidille, joka vastaan tulee.
Välillä ihmettelen millä kukkasten kielellä vanhemmille pitäisi puhua, jotta heidät saataisiin herätettyä, ilman veristä loukkaantumista!
Minusta tuntuu, että ongelma (jos se on sellainen) johtuu siitä, että viranomaiset puuttuvat nykyään ihan kaikkeen. Minulla on kaksi lasta, joista kumpikin on saanut erityistukea, vaikka ennen vanhaan olisivat olleet ihan normaaleja. Toinen pääsi fysioterapiaan, koska ei 5-vuotiaana osannut hyppiä 5 metriä toisella jalalla. Koulupsykologilla kävi testeissä, koska ei pidä mekaanisesta toistosta, eli ei jaksanut ekalla kirjoitella sivutolkulla samaa kirjainta kun oli sen jo oppinut, ja sitten sähläsi tunnilla. Toinen lapsi taas on käynyt vaikka missä testeissä, koska on laiha. Ja hänkin on keskustellut koulupsykologin kanssa, koska opettaja ei viitsi ilmeisesti pitää kuria tunnilla enää ollenkaan ja kaikki pojat käyvät vuorollaan keskustelemassa asioistaan psykologilla. Itse olen varma, että lapset ovat ihan normaaleja siinä mielessä, että isompia ongelmia ei ole, mitä nyt geeneissä voi olla jotain vikaa, mutta samoilla geeneillä on vanhemmatkin hankkineet akateemiset tutkinnot ja vakityöt ilman rikosrekisterimerkintöjä. Eli kyllä minusta tuntuu, että jos joku viranomainen sanoisi minulla lapsistani mitä hyvänsä (vaikka se olisi hyvinkin huolestuttavaa, esim. skitsofrenia- tai päihde-epäily) ensireaktioni olisi lähinnä jaaha, mitä paskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kukaan ei vastannut näihin kysymyksiin: Miten kauan vanhempien pitää mielestäsi tällaista pelleilyä katsoa? Missä vaiheessa tällainen "diagnoosittaminen" alkaa mielestäsi vahingoittaa lapsen omaa käsitystä itsestään ihmisenä?
22
Tuohan on vaikea kysymys. Tää on ihan mutua, mutta niin lapsi kuin aikuinen voi olla "outo", vaikkei tutkimuksissa täytä minkä häiriön tai diagnoosin kriteereitä. Esim. ADHD-oireilun skaala on todella leveä ja käsittääkseni esim. lääkekokeiluun ryhdytään jos oireilusta on haittaa esim. lapsen kehitykselle, koulussaoppimisille tms. Kaikkihan me tunnetaan erikoisia persoonia, joilla ei ole "kaikki inkkarit kanootissa", mutta hyvän tukiverkostin ja mäihän ansioista eivät koskaan saa diagnoosia eivätkä ole hoidon piirissä. Toinen samanmoinen huonommassa ympäristössä ja erilaisessa seurassa kilahtaa tai uupuu ja päätyy hoidon piiriin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Minusta tuntuu, että ongelma (jos se on sellainen) johtuu siitä, että viranomaiset puuttuvat nykyään ihan kaikkeen. Minulla on kaksi lasta, joista kumpikin on saanut erityistukea, vaikka ennen vanhaan olisivat olleet ihan normaaleja."
Juuri näin. Minä en ainakaan ole huolinut tarjottua apua, koska olen katsonut sen täysin tarpeettomaksi hössöttämiseksi, joka olisi sekä lapselle itselleen että koko perheelle haitallista.
Terveyshössötys on ikävää siksi, että se tarttuu enimmäkseen aivan tavallisiin ja ongelmattomiin lapsiin, kun taas vakavasti oireilevat lapset ja nuoret eivät saa tarpeeksi apua. Resurssit kohdistuvat tehottomasti. Tämä johtuu tietenkin siitä, että vakavista ongelmista kärsii hyvin pieni osa lapsista ja nuorista, mutta hoitoarmeija on rakennettu sillä oletuksella, että kaikkia on pakko kyylätä ja tutkia, jotta löydetään ne tosiongelmaiset. Niinpä koko psykologisointisektorin uskottavuus ns. normaaliperheiden piirissä laskee kuin lehmän häntä, mutta valitettavasti myös tosiongelmaiset kokevat saavansa huonoa palvelua.
Psykologi- ja kuraattoriarmeija löytää ehkä kerran vuodessa jonkun, joka on todella avun tarpeessa, mutta pakkohan heidän on keksiä itselleen tekemistä muuksikin ajaksi, joten kohteiksi valikoituu sitten hieman valtavirrasta poikkeavat lapset, jotka pahimmassa tapauksessa leimautuvat viranomaispyörityksessä loppuiäkseen ilman mitään todellista syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa vanhemmista ei välitä, koska heillä ei ole minkäänlaista kykyä siihen. He eivät oikeasti huomaa lapsensa vaikeuksia, vaikka esim. neuvolasta ja koulusta sellaista viestiä annettaisiinkin. Ehkä nämä vanhemmat ajattelevat, että lapsen käytös on normaalia tai sitten ajan mittaan lapsi "paranee".
Välillä sitä koulussa miettii, että kuinka hankalaksi lapsen tilanne pitää mennä, ennen kuin vanhempi suostuu ottamaan apua vastaan. Tuntuu turhauttavalta soittaa kotiin ja ehdottaa esim. lapsen tutkimista tai hoitoon ohjaamista, kun vanhempi ei reagoi puheluihin tai palavereihin tai mihinkään mitenkään.
Osalla tuntemista lapsista oireilu on niin vakavaa, että itse olisin jo pelkästä huolesta sairas. Useimmilla oireilu on alkanut ennen kouluikää, ja toivottavaa olisi, että ainakin alakouluaikana lapsi saisi apua. Jos ollaan jo siinä tilanteessa, että lapsi eristäytyy ja oireet voimistuvat, peli on menetetty.
Monesti olen pohtinut, mikä nykymenossa on vikana. Usein tuntuu siltä, että oma lapsi on vanhemmalle rasite ja riippakivi, jota hoidetaan juuri sen verran kuin on ihan pakko. Vanhempi ei haluaisi itse ponnistella lapsen hyvinvoinnin eteen millään lailla. Tietenkään tätä ei voi yleistää, koska suurin osa lapsista voi hyvin. Surettaa ne lapset, jotka jäävät vaille vanhempansa rakkautta, hoivaa ja huolenpitoa.
No koska tuntuu, että noita diagnooseja on joka toisella, niin ei kait niihin sitten kiinnitä huomiota. Mun maalaisjärjellä nähden ihan normaaleja lapsia on passitettu ties mihin tutkimuksiin, vaikka lapsissa ei ole mitään vikaa.
Yhenkin ystävän mies totesi, että muilla on käyty, mutta eläinlääkäri on vielä käymättä. Ja poika sosiaalinen, urheilullinen, reipas, kiltti yms. kielen kehitys oli normaalia hiukan hitaampaan.
Oma poika sai neuvolassa maininnan, että hienomotoriikassa on puutteita. Ei osannut nelivuotiaana leikata viivaa suoraan, vaan meni sentin sivuun. Nyt 5-vuotisneuvolassa on varattu aikaa 1/2 enemmän kuin normaalisti, koska "hienomotoriikassa on puutteita". Sanoi vielä, että voisimme etukäteen harjoitella ympyrän leikkamista 5-vuotisneuvolaan. (Meillä on myös pienempi lapsi, joten sakset eivät olleet 4- ja 2-vuotiailla päivittäisessä käytössä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän siellä taustalla ole vanhempien omia käsittelemättömä ongelmia ja mielenterveyden häiriöitä, joiden vuoksi oman lapsenkaan oireilua ei pystytä kohtaamaan. Tuskin kukaan mieleltään terve vanhempi toimii kuvaamallasi tavalla.
Mutta missä on ongelma ja häiriö, jos yritetään terveestä ja normaalista vääntää väkisin epänormaalia ja sairasta? Ja miten vanhemman tulisi suojella lasta tällaisessa tilanteessa? En ole saanut tyydyttävää vastausta kysymykseeni.
22
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 19:51"]
Mutta missä on ongelma ja häiriö, jos yritetään terveestä ja normaalista vääntää väkisin epänormaalia ja sairasta? Ja miten vanhemman tulisi suojella lasta tällaisessa tilanteessa? En ole saanut tyydyttävää vastausta kysymykseeni.
22
[/quote]
Kuten joku jo taisikin mainita, päiväkodissa nähdään kuinka lapsi toimii ryhmässä. Ongelmat eivät välttämättä tule esiin kun tutkimuksia tehdään kahden kesken aikuisen kanssa. Mutta kun ryhmässä toimimisessa on ongelmia, ongelmat eivät katoa sillä että painat pääsi puskaan. Ne ongelmat tulevat vaikuttamaan lapsen pärjäämiseen koulussa, jossa on vähemmän aikuisia lasta kohden kuin päiväkodissa. Jos asenteesi on tuo, olet juuri ap:n kuvailema äiti.
Kyllä minä välitän, olen aina välittänyt, mutta syystä ja toisesta ei sitä apua saa niin helposti kuin ap väittää!
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 19:57"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 19:51"]
Mutta missä on ongelma ja häiriö, jos yritetään terveestä ja normaalista vääntää väkisin epänormaalia ja sairasta? Ja miten vanhemman tulisi suojella lasta tällaisessa tilanteessa? En ole saanut tyydyttävää vastausta kysymykseeni.
22
[/quote]
Kuten joku jo taisikin mainita, päiväkodissa nähdään kuinka lapsi toimii ryhmässä. Ongelmat eivät välttämättä tule esiin kun tutkimuksia tehdään kahden kesken aikuisen kanssa. Mutta kun ryhmässä toimimisessa on ongelmia, ongelmat eivät katoa sillä että painat pääsi puskaan. Ne ongelmat tulevat vaikuttamaan lapsen pärjäämiseen koulussa, jossa on vähemmän aikuisia lasta kohden kuin päiväkodissa. Jos asenteesi on tuo, olet juuri ap:n kuvailema äiti.
[/quote]
Väitätkö, että psykologi ei saisi esiin ryhmätoiminnan ongelmia? En usko.
Sinä et täällä toisten asenteista päätä.
22
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 20:00"]
Väitätkö, että psykologi ei saisi esiin ryhmätoiminnan ongelmia? En usko.
Sinä et täällä toisten asenteista päätä.
22
[/quote]
Jos psykologi ei ole käynyt päiväkodissa seuraamassa lapsen toimintaa ryhmässä, niin paha sen psykologin on vastaanotollaan lapsiryhmäksi muuttua.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 20:02"]
Jos psykologi ei ole käynyt päiväkodissa seuraamassa lapsen toimintaa ryhmässä, niin paha sen psykologin on vastaanotollaan lapsiryhmäksi muuttua.
[/quote]
No niin. Eli älä tule pätemään asioista, joista et tiedä mitään.
22
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 20:03"]
No niin. Eli älä tule pätemään asioista, joista et tiedä mitään.
22
[/quote]
??? Kyllä näkee että on defenssit pystyssä, kun ei tahdota ymmärtää että lapsi ei pärjää :D Ehkä se opettajan antama palaute aikanaan sitten palauttaa sinutkin muistelemaan tätä keskustelua.
Se on ihan mahdollista myös, että se vanhempi on oikeassa. Yleensä, huom yleensä se vanhempi tunteekin lapsensa parhaiten,
Joskus on tietenkin tilanteita joissa vanhemmat eivät halua nähdä oireita oikeina, mutta eiköhän useimmiten kuitenkin niin ole että ne oireet selvitetään.