IL: 2v. Pyry hylättiin bussipysäkille

OKSETTAA.

tällä palstalla te siunailette jonkun lapsen turhaa kuolemaa ja ette kuitenkaan auttaisi pientä lasta, jos yksin näkisitte. pyry olisi aivan hyvin voinut kuolla ja sitten tällä palstalla olisi nyyhkytetty pienen pyryn perään. oli niin turha kuolema.

Toivottavasti saat joskus oman lapsesi kautta tuta miltä tuntuu, kun kukaan ei välitä SINUN lapsestasi. Vaikka tuskin sittenkään tajuaisit.

Vierailija:

Kävelin yksin kävelytietä kotiani kohti. Edelläni juoksi 3 lasta, yksi vähän isompi ja kaksi pienempää. Olivat olleet varmaan leikkikentällä. Lapset kääntyivät menemään tien yli suojatietä samasta paikasta johon itse olin menossa. Kaksi isompaa juoksi tien yli, vaikka auto oli tulossa mutkan takaa. Autossa oli nainen, joka heti lapset nähtyään hiljensi vauhtiaan.

Tämä pienin lapsi jäi tien reunaan oikeaoppisesti odottamaan, mutta heilui siinä jo valmiina ylittämään tien. Autoilija pysäytti ja tuijotti minua vihaisesti kun en huolehdi siinä keikkuvasta (tuntemattomasta) lapsesta. En ala vieraille lapsille sanomaan mitään. Tulee vielä vihaiset vanhemmat perään kotiin haukkumaan, että lapselle on tullut traumoja komentelevista vieraista naisista.

Takaa tuli autolla joku mies, joka ei varmaan olisi pysähtynyt tätä lasta tien yli päästämään. Silloin olisin kyllä yrittänyt napata ylittämään lähtevän lapsen kiinni, jos ei se olisi pysähtynyt tien laitaan. En tiedä olisinko ylettänyt, mutta olisin ainakin yrittänyt. Mutta sen olen oppinut, ettei vieraiden lasten tekemisiin pidä puuttua jos ei itselleen hankaluuksi a halua.

Sekö on kaikkien muiden eksyneiden lasten vika, jos yhdellä on idiootit vanhemmat? Tai auttaisiko se mitään, että ehkä sille LAPSELLE oli iso lohtu, kun joku aikuinen välitti, vaikka äitinsä käyttäytyi kuin idiootti?

Mä en tajua mistä näitä sikiää, jotka yhden huonon kokemuksen perusteella sanoutuu irti täysin vastuusta pienen lapsen ollessa hädissään.

Vierailija:

Kysyin mikä hätänä ja missä äiti tai isi on. Niin eikös siihen porhalla raivostunut mamma, joka solvaa minua ja julistaa, että kyllä hän osaa lapsistaan huolta pitää. Selvä. Toiste en auta.

ps. en muuten yhtään ihmettele, että se Anton hukkui. Kuka viitsii auttaa, kun saa hirveät raivarit palkaksi. Ja minulla ei ole mikään hätänä.

28

Lapsi oli rattaissa ja istuin vieressä, pidin rattaista kiinni. Kuski teki kamalan äkkijarrutuksen punaisiin valoihin. Jarrutus oli niin kova, että kiinnipitämisestä huolimatta rattaat kaatuivat kovalla ryminällä ja minäkin valahdin penkiltä alas. Lapsen pää kolahti lattiaan ja hän alkoi kovalla äänellä itkeä. Mitäpä kuski? Ei minkäänlaista reaktiota, vaikka bussi oli melkein tyhjä.



Olenko jotenkin outo, kun itse olisin ainakin vastaavassa tilanteessa kysynyt, kävikö pahasti ja pahoitellut asiaa? Onko jotenkin nykyaikaista vain antaa asian olla? Tämä ei tapahtunut Helsingissä.

Ja voihan olla että äiti oikeasti pelästyi jos epämääräisen näköinen ihminen pitää lasta kädestä ja on sen näköinen että meinaa lähteä hiihtämään sen kanssa jonnekin.



Joskus kannattaisi muistaa ettei se toinen näe tilannetta sinun silmilläsi.



Silti kannattaa auttaa.

Asuin siis lapsena Helsingissä ja olimme metroasemalla juuri tulleet pois metrosta ja kävelemässä kauheassa ryysiksessä liukuportaita kohden. Metrolaiturilla makasi vanha mies puku päällä, jäykkänä ja elottomana ja ihan harmaana. Kukaan ei pysähtynyt edes katsomaan ja minä nyin äitiä hihasta, että mikä tuolla miehellä on ja muistan kun se hyssytteli ja suutahti ja mentiin eteenpäin. (Äidiltäni tämä ei mikään ihme, mutta se on jo toinen tarina)



Muistan kun katsoin pitkään taakse ja kukaan ei pysähtynyt miehen luo vaan kaikki kiirehti ohi.



Muitakin muistoja minulla on helsinkiläisten uskomattomasta välinpitämättättömyydestä, onneksi en asu siellä päinkään enää!

Ja mun mies siis on sellaisessa vartijana joten se kuuluu työhön vahtia myös ettei niille lapsille käy mitään. Voin vain kuvitella millaista kohtelua siviilivaatteissa oleva mies saa av-mammoilta jos irroittaa lahkeestaan leikkiessä kiinni jääneen kaksivuotiaan liukuportaista...

Kuinka kukaan ei nähnyt, että 2-v. jäi yksin bussiin ja huutanut kuskia pysähtymään?

kuski pysähtynyt seuraavalle pysäkälle , avannut ovet ja Pyry astellut ulos? Aika uskomatonta tosin

saakeli sekin akka joka jäi bussiin vaunujensa kanssa! Jos luet tämän niin olet täysin urpo!!!!

Kun olen lasten kanssa liikenteessä, olen aina se viimeinen, joka menee bussista ulos. Luulen, että näin tekee useimmat lasten kanssa liikkuvat vanhemmat. Luulen myös, että bussikuskit ovat tähän tottuneet, joten tämä bussikuski ei osannut arvioida, että lapsi oli autossa, koska näki äidin olevan jo ulkona bussista.



Sen sijaan, kun vahinko tapahtui, niin ihmettelen sitä, että kukaan matkustaja ei kiljunut kuljettajalle, että nyt on lapsi jäänyt kyytiin. Se mielestäni olisi ollut kohtuullista tässä tilanteessa.

ONKO se todellakin pienn lapsen syy, jos omat vanhempansa raivoavat sinulle????? Ja mistä voit tietää, raivoaisiko juuri nämä ihmiset, koska eihän yleistäminen ole kovin viisasta? Minä en nimittäin taatusti raivoaisi, jos lastani tai läheistäni autettaisiin.



Empatian puutettako vai tyhmyyttä vaiko ajattelemattomuutta?

Vierailija:

kuski pysähtynyt seuraavalle pysäkälle , avannut ovet ja Pyry astellut ulos? Aika uskomatonta tosin

Luultavasti selvästi äidin näkömatkan päähän kuljettaja olisi pysähtynyt.

no suurin osahan pääkaupunkiseudulla asuvista on kotoisin jostain muualta kuin pääkaupunkiseudulta. Eli turha on ruveta sanomaan, että johtuu asuinpaikkakunnasta. Vai muuttuuko ihminen samana päivänä, kun kirjat muutetaan eri kaupunkiin?



Pääkaupunkiseudulla vain asuu ihan älyttömän paljon enemmän porukkaa kuin esim Lahdessa tai Kajaanissa, joten totta hemmetissä mukaan mahtuu monenmoista, ja kaikkea ei aina edes huomaa. Pikkukaupungissa tapahtuu joku asia kerran kuussa, ja täällä päivittäin yms..

Kamala olo tulee kun ajattelee tuon pienen pojan paniikkia, kun äiti ei ollutkaan siinä ja paikka ihan vieras.



Mitä helvettiä nämä ihmiset ovat ajatelleet. " Ei ole minun asiani?"

Onneksi pyry löytyi. En uskalla edes kuvitella pyryn ja äidin hätää ja mitä olisi voinut tapahtua jos.. :(

Mutta sellainenkin tapaus on tullut vastaan, että vanhempi huutaa sille eksyneelle, paniikissa olevalle lapselleen! Kerran näin rautatieasemalla noin kahdeksanvuotiaan tytön, joka itki ja oli ihan paniikissa eksyttyään vanhemmista. Rauhoittelin tyttöä ja vakuutin, että vanhemmat löytyvät kyllä. Lähdettiin sitten yhdessä etsimään heitä. Isä löytyikin aika pian. " Normaali" isä olisi mielestäni halannut tai taputtanut lastaan ja rauhoitellut, tai jotenkin muuten osoittanut myötätuntoa ja välittämistä, mutta tämäpä alkoi naama punaisena huutaa tytölleen, että missä sä olit, nyt on kiire, mennään jo! Tuli tosi paha mieli pelästyneen pienen tytön puolesta.



Kerran sain itselleni huudot. Olin kaksikerroksisen Mäkkärin rappusten yläpäässä pois lähdössä. Just kävelemään oppinut tenava meinasi kaatua päistikkaa portaisiin pää edellä. Nappasin lasta hupparista ja estin putoamisen. Silloin paikalle syöksyy kiukkuinen äiti, joka tempaisee tenavan syliinsä mulkoillen ja sättien mua... Just joo, mähän olin tosi paha kun estin lasta loukkaamasta itseään.



Välillä ajattelen, että pidetäänköhän mua jonain nais-pedofiilina, kun rauhoitan eksynyttä lasta olkapäälle taputtamalla tms. Tuntuu vaan, että jos lapsi on oikein kovasti hätääntynyt, niin kosketus " tavoittaa" ja rauhoittaa paremmin kuin sanat. Usein eksynyt lapsi haluaa myös ottaa kädestä kiinni. Ehkä lapset tällä tavoin varmistavat, että eivät eksy auttajastakin. Tosin naisena on helpompi auttaa eksyneitä lapsia, jostain kumman syystä lapsia auttavia miehiä eli kilttejä, lämminsydämisiä miehiä pidetään pedofiileinä :-(

kun ärsyttää suunnattomasti se, että tästäkin ketjusta saatiin helsinkiläisten haukkumisketju.. Koittakaa nyt ihmiset rakkaat tajuta, että Helsinki on (Suomen mittakaavassa) iso kaupunki ja tänne mahtuu kaikenlaista. Kaupunginosiakin on monenlaisia ja valitettava fakta on se, että tietynlaiset ihmiset kasaantuvat tiettyihin paikkoihin. Tämän surullisen jutun tapahtumapaikkana mainitut Malmi ja Itäkeskus ovat nimenomaan niitä vähän huonomaineisempia paikkoja, joten en ihmettele, että siellä on tällaista päässyt käymään. Monessa muussa paikassa Helsingissä ei taatusti olisi käynyt samoin: esim. meidän vähän " paremmassa" kotikaupuginosassamme ei tuollaisesta väliinpitämättömyydestä ole tietoakaan. Joka ainoa kerta kun lapseni on vaikkapa puistossa kaatunut tai ollut menossa keinujen alle tms. onnettomuusaltista, lähimpänä ollut aikuinen on mennyt apuun, jos itse olen ollut vähän kauempana enkä ole ehtinyt ensimmäisenä hätiin. Puhumattakaan siitä, että olisi sattumassa jotain vakavampaa.

lukeekin vaan niissä on pari porrasta.

Olen asunut pk-seudulla nyt yli 10 v ja olen yllätyksekseni huomannut että täällä on myös paljon inhimillisyyttä ja avuliaisuutta, meitä vaan on moneen junaan.