tutut lastentarhaopet on kaikki sitä mieltä,

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 08:51"]

Että päivähoito-oikeus kuuluu vain työssäkäyville. Kotiäitien muksut on kuulemma hankalimpia, kun tajuavat itsekin, että voisivat olla kotonakin.

Otos ei ole kovin laaja, mutta toisaalta nämä tutut eivät tunne toisiaan ja puhuvat silti kuin samasta suusta.

Eli ei ihme, jos SINUA katsotaan nenänvartta pitkin.

[/quote]

Näin minunkin tutut lastentarhanopettajat (kaksi sukulaistani on jopa päiväkodin johtajaa) ja päiväkodeissa työskentelevät lähihoitajat.

Mutta hys hys, ei tätä saa ääneen sanoa. Pikkuäidit masentuvat heti ja joutuvat kaivamaan seronilpurkkinsa esiin, jos heiltä odotetaan sitä, että joutuvat ihan itse hoitamaan jopa kaksi lastaan

Totta kai kotiäitien lapset ovat usein hankalampia, koska kotiäideillä on huonommat elämänhallinnan taidot noin keskimäärin kuin työssäkäyvillä. Siis _keskimäärin_ näin. Vuorokausirytmissä voi olla parantamisen varaa. Lapsi ei siis välttämättä nuku tarpeeksi. Ruoka voi olla vähän semmoista ja tämmöistä kun ei ole varaa tai motivaatiota kokata kunnollista ruokaa. Rahattomuus, virikkeettömyys, tylsistyminen, masennus ja näköalattomuus ovat keskimäärin yleisempiä kotona olevilla. Sosiaaliset, taloudelliset ym. ongelmat pakkaavat nykyään kasaantumaan. Tämä kaikki näkyy lapsissa levottomuutena ja silloin lasten on vain hyvä päästä päiväkodin päivärytmiin, vakaiden aikuisten seuraan ja varhaiskasvatuksen piiriin. Niin he eivät niin paljon jo pienestä pitäen ala erottua ja jäämään sosiaalisilta ym. taidoiltaan jälkeen muista lapsista.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 09:15"]

Ei ollut hankala lapsi vaikka veinkin päiväkotiin työttömänä. Lapsi oli jo lähes 4 vee, ainokaiseni. Paljon pidin vapaata. Kävin vielä seurakunnan kerhossa kerran viikossa jolloin hain lapseni ennen yhtä päiväkodista. Ei vienyt kokopaikkaa.

[/quote]

Puolipäiväiset/ osa-aikaiset hoitolapset vaativat todella paljon ryhmältä, vaikka eivät paperilla kokonaista paikkaa viekään. Heillekin tehdään vasut sun muut ja heidänkin kanssaan tehdään askartelut ja suunnitellaan toiminta niin, että hekin pääsevät joskus jumpalle jne. Käytännössä ryhmässä voi siis olla yhteenlaskettuna 21 "kokonaista" lasta, mutta todellisuudessa lapsia on 27. Puhumattakaan niistä päivistä, jolloin nämä kaikki 27 lasta ovat yhtäaikaa paikalla, kyllä silloin toivoisi niiden työttömien ja hoitovapaalaisten edes hakevan lapsensa ennen kuin aamuvuorolainen lähtee kotiin.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 09:08"][quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 08:58"][quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 08:55"]

Vai niin. Minä saan tylyjä katseita naapureilta ja muila äideiltä, kun heitän muksun tarhaan ja kävelen takas kotiin tekeen TÖITÄ, siis teen töitä kotoa käsin. Ja kukaan ei oikein tajua sitä.

[/quote]

Liittyi tähän aloitukseen miten?

[/quote]

Ei mitenkään. Vituttaa vaan ne paheksuvat mulkoilut, seuraavan kerran näytän keskaria ja vedän turpaan saatana läskit

[/quote]

Mäkin teen etänä töitä. Mua ei kukaan katso paheksuvasti, koska kaikki naapurit tietää tämän. Pitäisiköhän sunkin?

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 10:07"]

Minun tuntemani ammattitaitoiset LTO:t kyllä suosittelevat hyvin monelle lapselle päivähoidossa jatkamista kun vauva syntyy.

Kun perheitä näkee toisesta näkökulmasta, kuten minä lastenneuvolassa teen, ymmärtää että kaikilla ei todellakaan ole asiat niin hyvin kuin niillä, joiden mielestä on helppoa hankkia lapsille virikkeitä ja ikäseuraa kotoa käsin. On masennusta, syrjäytymistä, sosiaalisten tilanteiden pelkoa, välinpitämättömyyttä, väsymystä, tukiverkkojen puutetta, kuljetusongelmia, sopivan kerhon puutetta (kyllä, joillain paikkakunnilla ei ole kuin se ruppainen seurakunnan kerho jossa ei välttämättä ole koulutettua henkilökuntaa ja perheen vakaumuskin voi estää sinne viemisen!) ym. ym., minkä vuoksi lapsen ei ole hyvä olla kotihoidossa. Mutta kun sitä asiaa katsoo vain siitä omasta, hyvin kapeasta näkövinkkelistä, voi ymmärtää että kaikki eivät jaksa/pysty/ymmärrä järjestää leikki-ikäiselle lapselle riittävästi ikätasoista tekemistä ja ennen kaikkea ikätoverien leikkiseuraa. Säännöllisestä päivärytmistä, ulkoilusta ja laadukkaasta ruoasta puhumattakaan.

Yrittäkään ymmärtää, että hyvin monessa perheessä on asiat toisella tavalla. Tietysti jos älykkyys ei riitä tähän, se on toinen juttu. Yleensä asioita ymmärtää kun hiukan yrittää ajatella ja miettiä eri näkökulmia.

[/quote]

Nämä ongelmaperheet on tietysti asia erikseen, mutta epäilenpä suuresti, tarvitaanko tavallisen lapsen kasvattamiseen yliopiston käynyttä lastentarhanopettajaa. Hyöty on sama kuin lääkäristä tavallisen flunssan hoidossa. terv. toinen neuvolantäti

Mun mielestä lapsen kuuluu käydä päiväkodissa tai muussa vastaavassa paikassa, missä on lapsia, jotta sosiaaliset taidot kehittyy. Ja jos on esim. kaksivuotias lapsi ja vauva kotona, äiti ei millään ehdi kumpaakin hoitamaan samanaikaisesti, enkä usko että tämän tietävät muut kuin sellainen ihminen, joka on kokenut tilanteen.

On helppoa haukkua äitiä, joka vie lapset hoitoon (niin kuin minäkin aiemmin) ja palaa kotiin, mutta kotityö on, usko tai älä, vaativampaa kuin muu työ, sillä koti on koko perheen hyvinvoinnin keskus, ja esimerkiksi siisti koti ja ruoka vaikuttaa sekä naisen, miehen että lasten hyvinvointiin. Jos äiti on väsynyt tai koti epäsiisti tms, kukaan kotona ei voi hyvin. Tämä on fakta, jota työssäkäyvät naiset eivät halua myöntää. Kotiäidit ja työssäkäyvät äidit ovat yhteiskunnalle yhtä arvokkaita, kunhan kummatkin osaavat hoitaa työnsä oikealla tavalla.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 16:11"]

Mun mielestä lapsen kuuluu käydä päiväkodissa tai muussa vastaavassa paikassa, missä on lapsia, jotta sosiaaliset taidot kehittyy. Ja jos on esim. kaksivuotias lapsi ja vauva kotona, äiti ei millään ehdi kumpaakin hoitamaan samanaikaisesti, enkä usko että tämän tietävät muut kuin sellainen ihminen, joka on kokenut tilanteen.

On helppoa haukkua äitiä, joka vie lapset hoitoon (niin kuin minäkin aiemmin) ja palaa kotiin, mutta kotityö on, usko tai älä, vaativampaa kuin muu työ, sillä koti on koko perheen hyvinvoinnin keskus, ja esimerkiksi siisti koti ja ruoka vaikuttaa sekä naisen, miehen että lasten hyvinvointiin. Jos äiti on väsynyt tai koti epäsiisti tms, kukaan kotona ei voi hyvin. Tämä on fakta, jota työssäkäyvät naiset eivät halua myöntää. Kotiäidit ja työssäkäyvät äidit ovat yhteiskunnalle yhtä arvokkaita, kunhan kummatkin osaavat hoitaa työnsä oikealla tavalla.

[/quote]

Seli seli! Mä hoidan itsekin lapsia kotona eikä tulis mieleenkään viedä päiväkotiin. Ja kyllä, selviän kotitöistä ja mies auttaa minkä pystyy omien töidensä ohella. Uskomatonta kitinää. Jos yksi lapsi ja kotityöt on liikaa niin älä tee lapsia enempää kun se yksi! Sä laitat lapsen päiväkotiin jotta voit siivota ja tehdä ruokaa. Mene töihin ja laita ne lapset päikkäriin niin ei tarvii valittaa. 

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 16:15"][quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 16:11"]

Mun mielestä lapsen kuuluu käydä päiväkodissa tai muussa vastaavassa paikassa, missä on lapsia, jotta sosiaaliset taidot kehittyy. Ja jos on esim. kaksivuotias lapsi ja vauva kotona, äiti ei millään ehdi kumpaakin hoitamaan samanaikaisesti, enkä usko että tämän tietävät muut kuin sellainen ihminen, joka on kokenut tilanteen.

On helppoa haukkua äitiä, joka vie lapset hoitoon (niin kuin minäkin aiemmin) ja palaa kotiin, mutta kotityö on, usko tai älä, vaativampaa kuin muu työ, sillä koti on koko perheen hyvinvoinnin keskus, ja esimerkiksi siisti koti ja ruoka vaikuttaa sekä naisen, miehen että lasten hyvinvointiin. Jos äiti on väsynyt tai koti epäsiisti tms, kukaan kotona ei voi hyvin. Tämä on fakta, jota työssäkäyvät naiset eivät halua myöntää. Kotiäidit ja työssäkäyvät äidit ovat yhteiskunnalle yhtä arvokkaita, kunhan kummatkin osaavat hoitaa työnsä oikealla tavalla.

[/quote]

Seli seli! Mä hoidan itsekin lapsia kotona eikä tulis mieleenkään viedä päiväkotiin. Ja kyllä, selviän kotitöistä ja mies auttaa minkä pystyy omien töidensä ohella. Uskomatonta kitinää. Jos yksi lapsi ja kotityöt on liikaa niin älä tee lapsia enempää kun se yksi! Sä laitat lapsen päiväkotiin jotta voit siivota ja tehdä ruokaa. Mene töihin ja laita ne lapset päikkäriin niin ei tarvii valittaa. 

[/quote]

Mulla ei siis itsellä ole vielä lapsia, esikoinen hengaa vielä seuraavat 4kk kohdussa :)

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jokainen kasvattaa lapsensa itse, opettaa käytöstavat sun muut, mutta päiväkoti on täydellinen paikka lapselle, jotta oppisi vuorottelemaan ja jonottamaan ja niin pois päin. Tiedän, että kaikki johtuu loppujen lopuksi lapsen luonteensta, mutta luonnetta voi periaatteessa muovata, esimerkiksi kun äiti puhuu jollekin muulle ja lapsi huutaa äitiä eikä ymmärrä, että äidillä on juttu kesken, luulisin että päiväkodissa moni lapsi vinkuu hoitajan huomiota samanaikaisesti ja lapset sitten oppivat, etteivät ole yksin huomion keskipiste, kun hoitaja vuorotellen katsoo, mikä lapsella on hätänä. Mulla on jotenkin vain sellainen näkemys, että lapsi luulee olevansa maailman napa jos on yksin äitin kanssa, ja joskus lapsi luonteesta riippuen ei kestä sitä, että äitillä onkin toinen lapsi (esim vastasyntynyt) huolehdittavana.

Saanko minä, terveenä ja tavallisena äitinä, nyt olla vähän loukkaantunut siitä, kuinka avuttomana ja heikkona minut mediassa esitetään? Etten muka osaisi itse perustaa kerhoa, jos sitä ei paikkakunnalla ole, etten kykenisi keittämään pottuja ja juttelemaan lapselle yhtäaikaa, etten osaisi ylipäänsä yhtään mitään kun olen omassa kodissani hoitamassa omia lapsiani? Mutta kun kotiäitiaika loppuu, olen taas oikein kykeneväinen hoitamaan ne lapseni päivätyön ja kodin LISÄKSI?

Totta kai pienten lasten hoito on työlästä, ja siksi siihen pitää suhtautua kuin tärkeään ja arvokkaaseen työhön, jos tosiaan on niin etuoikeutettu (kuten useimmat äidit ovat) että elää parisuhteessa, on psyykkisesti ja fyysisesti terve ja lapset ovat terveitä.  Siitähän se hyvä itsetunto ja hyvä fiilis äitinä tulee, että osaa ratkoa niitä ongelmia mitä eteen tulee, ja tulee tunne että tässä minä pärjään, ja teen tämän homman kunnolla vaikka väsyttäiskin ja joskus harmittaisi.

Ja siis, jokainen saa laittaa lapsensa hoitoon ihan siten miten itsestä tuntuu, mutta sitä en hyväksy että sitä perustellaan reppanakortilla niiden kohdalla, jotka eivät erityistä huolenpitoa tarvitse. Yhteiskunnan tuki ja apu on varattu niille, joilla on elämässä ihan oikeita ongelmia ja vastonkäymisiä, ja terveiden lasten hoitaminen tavallisessa elämässä ei ole kumpikaan.

Viesti 26 on täynnä asiaa. Muistakaa tosiaan, että osalla lapsista kotiasiat ovat huonosti ja päiväkoti voi olla se pelastus, joka estää lasta eritiytymästä jo varhain ikäluokastaan. Omat vanhempani olivat mielenterveysongelmaisia, eikä heillä ollut ystäviä. Vietin koko varhaislapsuuteni ennen kouluikää kotona ja näin ikäisiäni lapsia hyvin harvoin. Sanomattakin lienee selvää, että siitä seurasi monenlaisia ongelmia.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 14:09"]

Kyllähän ne ongelmatapaukset sen päivähoitopaikan saa mutta jos terve äiti ei pysty itse järjestämään aktiviteettia yms.lapselleen niin lapsi olisi kannattanut jättää tekemättä. Erittäin naurettava perustelu laittaa lapsi päiväkotiin vaan siksi ettei kuulu kirkkoon tai kerho on kaukana. Kyllä lapselle pystyy järjestämään ohjelmaa ja sosiaalisia suhteita muutenkin kun päiväkodin avulla. 

[/quote]

Millaisen byrokraattisen järjestelmän haluat kasaan, jotta saataisiin eroteltua kenellä on "ongelmaperhe" ja kenen perhe ei virikepaikkaa tarvitse? Juuri siksi päivähoito on matalan kynnyksen tukea, koska sinne ei tarvitse erityisiä päätöksiä tai perusteluita, eikä sinne vieminen leimaa ketään vaikka toinen vanhemmista olisikin kotona. Jos tähän tulee jokin valintaporras väliin, niin moni päivähoitopaikkaa tarvitseva lapsi jäisi ilman paikkaansa.

Jännä juttu, kun lastentarhanopettajista koostuva asiantuntijaryhmä kuitenkin eduskunnassa puolusti subjektiivista päivähoito-oikeutta ja esitti, että sitä ei pitäisi rajata.

Ja meillä päiväkodissa kannustettiin sopimuspäiviin tai lyhennettyyn hoitopäivään, kun lapsi sai pikkusisaruksen (sekä päiväkodin johtaja sanoi näin että hoitajat). Kukaan ei puhunut kokonaan kotiin jäämisestä mitään.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 10:04"]

Jännä juttu, kun lastentarhanopettajista koostuva asiantuntijaryhmä kuitenkin eduskunnassa puolusti subjektiivista päivähoito-oikeutta ja esitti, että sitä ei pitäisi rajata.

Usein se MULKOILIJA on huono omatunto!

Ja meillä päiväkodissa kannustettiin sopimuspäiviin tai lyhennettyyn hoitopäivään, kun lapsi sai pikkusisaruksen (sekä päiväkodin johtaja sanoi näin että hoitajat). Kukaan ei puhunut kokonaan kotiin jäämisestä mitään.

[/quote]

Minun tuntemani ammattitaitoiset LTO:t kyllä suosittelevat hyvin monelle lapselle päivähoidossa jatkamista kun vauva syntyy.

Kun perheitä näkee toisesta näkökulmasta, kuten minä lastenneuvolassa teen, ymmärtää että kaikilla ei todellakaan ole asiat niin hyvin kuin niillä, joiden mielestä on helppoa hankkia lapsille virikkeitä ja ikäseuraa kotoa käsin. On masennusta, syrjäytymistä, sosiaalisten tilanteiden pelkoa, välinpitämättömyyttä, väsymystä, tukiverkkojen puutetta, kuljetusongelmia, sopivan kerhon puutetta (kyllä, joillain paikkakunnilla ei ole kuin se ruppainen seurakunnan kerho jossa ei välttämättä ole koulutettua henkilökuntaa ja perheen vakaumuskin voi estää sinne viemisen!) ym. ym., minkä vuoksi lapsen ei ole hyvä olla kotihoidossa. Mutta kun sitä asiaa katsoo vain siitä omasta, hyvin kapeasta näkövinkkelistä, voi ymmärtää että kaikki eivät jaksa/pysty/ymmärrä järjestää leikki-ikäiselle lapselle riittävästi ikätasoista tekemistä ja ennen kaikkea ikätoverien leikkiseuraa. Säännöllisestä päivärytmistä, ulkoilusta ja laadukkaasta ruoasta puhumattakaan.

Yrittäkään ymmärtää, että hyvin monessa perheessä on asiat toisella tavalla. Tietysti jos älykkyys ei riitä tähän, se on toinen juttu. Yleensä asioita ymmärtää kun hiukan yrittää ajatella ja miettiä eri näkökulmia.

Viestin 20 kirjoittajalla fiksuja ajatuksia. Itse lto:na olen sitä mieltä, että jos toinen vanhemmista on kotona työttömyyden tai kotiäitiyden vuoksi (ei koske kotona työtään tekeviä/opiskelevia), yli kolmevuotias lapsi voisi olla päiväkodissa osapäiväisenä, painottuen aamupäivään, jolloin on eniten ohjattua toimintaa ja "opetusta".

Alle kolmevuotiaiden soisin olevan kotona niin pitkään kuin mahdollista, toki tiedostan että ei ole kaikille taloudellisesti mahdollista (tuskin itsellenikään, jos tulevaisuudessa teen lapsia). Alle kolmevuotiaiden ryhmien kokoa pitäisikin pienentää reilusti, esim. ehdoton maksimimäärä 10 lasta, ja jos joukossa vauvoja, niin vielä pienempi ryhmäkoko.

Tiedän työttömien lapsia, joiden lasten hoitopäivät parhaimmillaan jopa 10 tuntia. :/ kenen etu se on? Toki lastensuojelutapaukset poissulkien.

26; no niin, tämähän se juuri onkin ongelma. Tuntuu hyvin vaikealta alkaa nähdä nämä ulospäin hyvin reippaat, hyvin toimeentulevien perheiden äiditä (ja isät) salaa masentuneina reppanoina, jotka sinnittelevät näyttääkseen normaalilta sen ajan kun tuovat isomman hoitoon. Että siinä koko perhe horjuu nyt katastrofin partaalla siihen asti, kun se äiti jotenkin toikkaroi takaisin töihin vaikka selvästikään ei ole työkuntoinen ja saa paniikkikohtausta paniikkikohtauksen perään, kun pitää nähdä siellä töissä joka päivä ihmisiä. Ja kun näkee näitä äitejä sen vauvan kanssa istumassa kahviloissa ja shoppailemassa, niin pitäisi olla iloinen heidän puolestaan, että onneksi jaksoivat nyt raahautua tänne ostoskeskukseen viimeisillä voimillaan juomaan lattea. Voihan sekin olla sen masentuneen äitiparan ainoa lämmin ateria sille päivälle. Ja sitten kun näitä näkee taas töissä vetämässä noin miljoonan euron projekteja, ei saa salaa mielessään miettiä, että mites sulta tämä onnistuu vaikka ei onnistunut se että olisit järjestänyt lapsellesi ulkoiluhetken tai, herranjumala, kysynyt joltakin niistä noin tuhannesta fb-kaverista että onko jonkun muunkin lapsi ehkä vailla leikkiseuraa. Kun ulospäin ei näytä siltä, että vanhemmilla olisi suuria elämänhallinnan tai mielenterveyden ongelmia, niin sitä on vaikea vaan alkaa olettamaan niin.

Että tässä nyt on kaksoisstandardi.  Ei saa sanoa että joku vaan olisi ehkä sittenkin pikkuisen laiska, vaan pitää alkaa miettimään että siellä taustalla on niin isoja ongelmia, että sen isomman lapsen ei ole turvallista olla äitinsä kanssa noin kehityksensä vuoksi. Mut silti sille äidille on jätetty se pienempi sisarus, vaikka tällä logiikalla hänen paikkansa nyt varsinkaan ei olisi kaksistaan noin huonosti voivan vanhemman kanssa.

Että voitko syyttää jos tää herättää ihmisissä nyt vähän hämmennystä.

Eikös tarpeeksi vähävaraiset perheet saa päivähoidon ilmaiseksi tai ainakin hyvin pienin maksuin? Silloinhan voi olla ihan taloudellinen syy viedä lapset hoitoon, kun saavat siellä aamupalan, ruuan ja välipalan, mikä on kaikki säästöä perheen ruokamenoista. Oikaiskaa, jos olen väärässä.

Itse otin vanhemmat lapset pois hoidosta, kun vauva syntyi, ja tämä oli se ratkaisu, johon päiväkodissa selkeästi kannustettiin. Mitään muuta ei edes ehdotettu. Todettiin, että lapsia on jonossa tulossa heti, kun paikat vapautuvat. Yksi päiväkodin  johtajan perustelu oli, että on tärkeää, että perheyhteys vahvistuu kaikkien lasten ollessa kotona.

Mä vein mun 2 vuotiaan tarhaan ku en jaksanu hoitaa sitä kotona ku sil oli uhma :( Sen isoveli meni kans saman ikäisenä hoitoon. Ja koulutetut hoitajat kasvattaa mun lapset. Mun lapset on hoidossa 7-17 ja oon ite kotona. Jatkuuks tää pitkään? Tein uuden vauvan et saan ite olla kotona

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 10:23"]

26; no niin, tämähän se juuri onkin ongelma. Tuntuu hyvin vaikealta alkaa nähdä nämä ulospäin hyvin reippaat, hyvin toimeentulevien perheiden äiditä (ja isät) salaa masentuneina reppanoina, jotka sinnittelevät näyttääkseen normaalilta sen ajan kun tuovat isomman hoitoon. Että siinä koko perhe horjuu nyt katastrofin partaalla siihen asti, kun se äiti jotenkin toikkaroi takaisin töihin vaikka selvästikään ei ole työkuntoinen ja saa paniikkikohtausta paniikkikohtauksen perään, kun pitää nähdä siellä töissä joka päivä ihmisiä. Ja kun näkee näitä äitejä sen vauvan kanssa istumassa kahviloissa ja shoppailemassa, niin pitäisi olla iloinen heidän puolestaan, että onneksi jaksoivat nyt raahautua tänne ostoskeskukseen viimeisillä voimillaan juomaan lattea. Voihan sekin olla sen masentuneen äitiparan ainoa lämmin ateria sille päivälle. Ja sitten kun näitä näkee taas töissä vetämässä noin miljoonan euron projekteja, ei saa salaa mielessään miettiä, että mites sulta tämä onnistuu vaikka ei onnistunut se että olisit järjestänyt lapsellesi ulkoiluhetken tai, herranjumala, kysynyt joltakin niistä noin tuhannesta fb-kaverista että onko jonkun muunkin lapsi ehkä vailla leikkiseuraa. Kun ulospäin ei näytä siltä, että vanhemmilla olisi suuria elämänhallinnan tai mielenterveyden ongelmia, niin sitä on vaikea vaan alkaa olettamaan niin.

Että tässä nyt on kaksoisstandardi.  Ei saa sanoa että joku vaan olisi ehkä sittenkin pikkuisen laiska, vaan pitää alkaa miettimään että siellä taustalla on niin isoja ongelmia, että sen isomman lapsen ei ole turvallista olla äitinsä kanssa noin kehityksensä vuoksi. Mut silti sille äidille on jätetty se pienempi sisarus, vaikka tällä logiikalla hänen paikkansa nyt varsinkaan ei olisi kaksistaan noin huonosti voivan vanhemman kanssa.

Että voitko syyttää jos tää herättää ihmisissä nyt vähän hämmennystä.

[/quote]

Ihan turhaan kärjistit. Ne huonosti voivat tosin eivät ole ostarilla juomassa lattea, mutta sinähän et sitten voi käsittää että heitä on, vaikket sinä heitä näe. Ja jos tämä ihminen on töissä niitä projektejaan vetämässä, niin oletettavasti lapsi on päivähoidossa ja mennyt sinne vieläpä hyvin varhaisessa vaiheessa, koska uraohjukset harvemmin kotona pitkään viihtyvät. Näissäkin perheissä muuten on usein pahoinvointia ihan sen vuoksi, että kouluikäisille yritetään korvata läsnäolo rahalla.

Lastenneuvolassa minä näen koko lapsiperheiden kirjon, sinä tarkastelit tätä asiaa "ostari-minäsi" näkökulmasta.

Päivähoito on yksi ennaltaehkäisevän tuen muoto. Jos kotonaolevaa vanhempaa autetaan jaksamaan sillä, että isompi lapsi on päiväkodissa, sillä saatetaan säästyä lastensuojelun mukaantulolta tai peräti huostaanotolta, jos tilanne kärjistyy äärimmilleen. Onneksi Suomessa on olemassa tällainen matalan kynnyksen tuki kuin oikeus päivähoitoon, niin säästytään rankemmilta toimenpiteiltä.

Täysin saman tekevää mitä ap:n tuttavatätsyt on mieltä. Suomessa on tällainen järjestelmä ja tätsyt on palveluammatissa. Mielipiteistä ei makseta vaan siitä mukuloiden hoitamisesta. 

Suut suppuun vain siellä tarhassa ja töitä tekemään. Koko ammattikunta on täynnä pässejä.