tutut lastentarhaopet on kaikki sitä mieltä,

Sikses jännää, että kun mun lapset olivat sen päivän - kaksi hoidossa viikolla mun ollessani työtön, en huomannut mitään nenänvartta pitkin katsomista. Toisaalta, mua ei kyllä myöskään kiinnostanut pätkän vertaa mitä päiväkodin työntekijät ajattelivat meidän perheen ratkaisuista.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 10:07"]

Minun tuntemani ammattitaitoiset LTO:t kyllä suosittelevat hyvin monelle lapselle päivähoidossa jatkamista kun vauva syntyy.

Kun perheitä näkee toisesta näkökulmasta, kuten minä lastenneuvolassa teen, ymmärtää että kaikilla ei todellakaan ole asiat niin hyvin kuin niillä, joiden mielestä on helppoa hankkia lapsille virikkeitä ja ikäseuraa kotoa käsin. On masennusta, syrjäytymistä, sosiaalisten tilanteiden pelkoa, välinpitämättömyyttä, väsymystä, tukiverkkojen puutetta, kuljetusongelmia, sopivan kerhon puutetta (kyllä, joillain paikkakunnilla ei ole kuin se ruppainen seurakunnan kerho jossa ei välttämättä ole koulutettua henkilökuntaa ja perheen vakaumuskin voi estää sinne viemisen!) ym. ym., minkä vuoksi lapsen ei ole hyvä olla kotihoidossa. Mutta kun sitä asiaa katsoo vain siitä omasta, hyvin kapeasta näkövinkkelistä, voi ymmärtää että kaikki eivät jaksa/pysty/ymmärrä järjestää leikki-ikäiselle lapselle riittävästi ikätasoista tekemistä ja ennen kaikkea ikätoverien leikkiseuraa. Säännöllisestä päivärytmistä, ulkoilusta ja laadukkaasta ruoasta puhumattakaan.

Yrittäkään ymmärtää, että hyvin monessa perheessä on asiat toisella tavalla. Tietysti jos älykkyys ei riitä tähän, se on toinen juttu. Yleensä asioita ymmärtää kun hiukan yrittää ajatella ja miettiä eri näkökulmia.

[/quote]

Sekö sitten helpottaa masentunutta, sosiaalisia tilanteita pelkäävää äitiä että hän lukittautuu sinne kotiin yksin? Sieltäkö niitä tukiverkkoja saa? Jos ei pysty järjestämään lapselleen säännöllistä päivärytmiä, ulkoiluja ja terveellistä ruokaa niin ehkä asiaa pitäisi lähteä hoitamaan muuta kautta kuin sitä kautta että lapsi tungetaan päiväkotiin ja äiti jää kotiinsa?

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 10:50"]

Sekö sitten helpottaa masentunutta, sosiaalisia tilanteita pelkäävää äitiä että hän lukittautuu sinne kotiin yksin? Sieltäkö niitä tukiverkkoja saa? Jos ei pysty järjestämään lapselleen säännöllistä päivärytmiä, ulkoiluja ja terveellistä ruokaa niin ehkä asiaa pitäisi lähteä hoitamaan muuta kautta kuin sitä kautta että lapsi tungetaan päiväkotiin ja äiti jää kotiinsa?

[/quote]

Kyllä äidillekin tukea tarjotaan ja kannustetaan lähtemään ihmisten ilmoille, mutta ei leikki-ikäisen lapsen kustannuksella. Lapsi ei ole äitinsä terapeutti.

Niin, mites se on äidin mielenterveysongelmien hoitamista, että jätetään äiti hoitamatta? Eihän se lapsi ole niiden äidin ongelmien syy, eikä lapsen poistaminen kuvioista päivähoitoon niitä ratkaise.

Varhaiskasvatuksen ammattilaiset puolustavat subjektiivista päivähoito-oikeutta osin siksi, että se on ammattiylpeyden kannalta järkevää. Toisaalta puolustaminen on perusteltua myös siksi, että mikäli päivähoito.oikedesta tulisi harkinnanvarainen, voitaisiin helposti palata 80-luvun tilanteeseen, jolloin kunnissa ei ollut tarpeeksi päivähoitopaikkoja ja läheskään kaikki niitä tarvitsevat eivät niitä saaneet. Nykyisen lain mukaan kaikille on se paikka löydyttävä.

Toinen asia on sitten se, että en tiedä yhtään kasvatusalan ammattilaista, joka on sitä mieltä, että lähtökohtaisesti jokaisen lapsen olisi parempi olla päiväkodissa kuin kotihoidossa. Kun lapsella tai perheellä on erityistarpeita, päiväkoti on usein lapsen iästä riippumatta paras hoitopaikka. Tällöinkin hoitoaika on yleensä järkevää rajata max. 8 tuntiin. Monen vanhemman käsitys siitä, että subjektiivinen päivähoito-oikeus on vanhemman oikeus viedä lapsi hoitoon ja vieläpä haluamansa pituiseksi päiväksi, on se varsinainen ongelma.

Itselle on aina ollut itsestään selvää, että lapsi viedään hoitoon työn tai opiskelun ajaksi. Vanhemman loma on myös lapsen loma. Hoitopäivä pyritään pitämään mahdollisimman lyhyenä. Näin ajattelee edelleenkin suurin osa vanhemmista. Kuitenkin yllättävän moni ajattelee päviähoitopaikan "kivana leikkipaikkana", jossa lapsi leikkii päivät pitkät onnellisena ja saa lisäksi ruokaa, ulkoilua ja kasvatuksen. Ryhmässä olo on kuitenkin lapselle täyttä työtä. Siksi lapsen työpäivää ei tulisi pitkittää.

Lto (en enää siinä työssä)

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 09:14"]

Ihan varmasti pitää paikkansa että juuri adhd-tapaukset tai muuten hyvin vilkkaat/vaativat lapset on ennemmin päiväkodissa kuin ns. helpot ja rauhalliset.

Meillä esim. isosisko oli enemmän avuksi kuin vaivaksi koska tykkäsi viihdyttää vauvaa ja minullakin oli mukavampaa kun oli juttuseuraa 4-vuotiaasta.

Naapurissa taas isosisarus mätki vauvaa, karkaili ja keksi vaikka mitä temppuja. Ymmärsin hyvin kun äiti lopulta päätti laittaa tämän isomman lapsen puolipäiväiseksi päiväkotiin.

[/quote]

Eli poissa silmistä niin oli helpompaa äipällä. Oliskohan pitänyt äitinä puuttua OMAN LAPSENSA käytösongelmiin?

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 10:04"]

Jännä juttu, kun lastentarhanopettajista koostuva asiantuntijaryhmä kuitenkin eduskunnassa puolusti subjektiivista päivähoito-oikeutta ja esitti, että sitä ei pitäisi rajata.

Ja meillä päiväkodissa kannustettiin sopimuspäiviin tai lyhennettyyn hoitopäivään, kun lapsi sai pikkusisaruksen (sekä päiväkodin johtaja sanoi näin että hoitajat). Kukaan ei puhunut kokonaan kotiin jäämisestä mitään.

[/quote]

Työpaikkojaanhan ne vain petaavat.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 10:33"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 10:23"]

26; no niin, tämähän se juuri onkin ongelma. Tuntuu hyvin vaikealta alkaa nähdä nämä ulospäin hyvin reippaat, hyvin toimeentulevien perheiden äiditä (ja isät) salaa masentuneina reppanoina, jotka sinnittelevät näyttääkseen normaalilta sen ajan kun tuovat isomman hoitoon. Että siinä koko perhe horjuu nyt katastrofin partaalla siihen asti, kun se äiti jotenkin toikkaroi takaisin töihin vaikka selvästikään ei ole työkuntoinen ja saa paniikkikohtausta paniikkikohtauksen perään, kun pitää nähdä siellä töissä joka päivä ihmisiä. Ja kun näkee näitä äitejä sen vauvan kanssa istumassa kahviloissa ja shoppailemassa, niin pitäisi olla iloinen heidän puolestaan, että onneksi jaksoivat nyt raahautua tänne ostoskeskukseen viimeisillä voimillaan juomaan lattea. Voihan sekin olla sen masentuneen äitiparan ainoa lämmin ateria sille päivälle. Ja sitten kun näitä näkee taas töissä vetämässä noin miljoonan euron projekteja, ei saa salaa mielessään miettiä, että mites sulta tämä onnistuu vaikka ei onnistunut se että olisit järjestänyt lapsellesi ulkoiluhetken tai, herranjumala, kysynyt joltakin niistä noin tuhannesta fb-kaverista että onko jonkun muunkin lapsi ehkä vailla leikkiseuraa. Kun ulospäin ei näytä siltä, että vanhemmilla olisi suuria elämänhallinnan tai mielenterveyden ongelmia, niin sitä on vaikea vaan alkaa olettamaan niin.

Että tässä nyt on kaksoisstandardi.  Ei saa sanoa että joku vaan olisi ehkä sittenkin pikkuisen laiska, vaan pitää alkaa miettimään että siellä taustalla on niin isoja ongelmia, että sen isomman lapsen ei ole turvallista olla äitinsä kanssa noin kehityksensä vuoksi. Mut silti sille äidille on jätetty se pienempi sisarus, vaikka tällä logiikalla hänen paikkansa nyt varsinkaan ei olisi kaksistaan noin huonosti voivan vanhemman kanssa.

Että voitko syyttää jos tää herättää ihmisissä nyt vähän hämmennystä.

[/quote]

Ihan turhaan kärjistit. Ne huonosti voivat tosin eivät ole ostarilla juomassa lattea, mutta sinähän et sitten voi käsittää että heitä on, vaikket sinä heitä näe. Ja jos tämä ihminen on töissä niitä projektejaan vetämässä, niin oletettavasti lapsi on päivähoidossa ja mennyt sinne vieläpä hyvin varhaisessa vaiheessa, koska uraohjukset harvemmin kotona pitkään viihtyvät. Näissäkin perheissä muuten on usein pahoinvointia ihan sen vuoksi, että kouluikäisille yritetään korvata läsnäolo rahalla.

Lastenneuvolassa minä näen koko lapsiperheiden kirjon, sinä tarkastelit tätä asiaa "ostari-minäsi" näkökulmasta.

Päivähoito on yksi ennaltaehkäisevän tuen muoto. Jos kotonaolevaa vanhempaa autetaan jaksamaan sillä, että isompi lapsi on päiväkodissa, sillä saatetaan säästyä lastensuojelun mukaantulolta tai peräti huostaanotolta, jos tilanne kärjistyy äärimmilleen. Onneksi Suomessa on olemassa tällainen matalan kynnyksen tuki kuin oikeus päivähoitoon, niin säästytään rankemmilta toimenpiteiltä.

[/quote]

Niin, siksi olenkin hämmentynyt koska en tunne näitä masentuneita äitejä. Tiedän vain tämän oman asuinalueeni todellisuuden. Joka on siis sitä, että isompi viedään aamulla hoitoon ja äiti lähtee vauvan kanssa harrastuksiin. Joskus on ollut tilanteita, että äiti on vienyt lapsen ensin hoitajalle, tullut sitten vauvan kanssa kerhoilemaan ja hetken päästä sinne on tullut tämä hoitaja hoitolapsiensa kanssa siihen samaan kerhoon hakemaan vähän vaihtelua hoitopäiviin. Siinä sitten äiti huolehtii vauvasta ja hoitaja siitä isommasta samassa tilassa ja se näyttää ulkopuolisen silmin ihan vähäsen vaan absurdilta tilanteelta.

Totta kai on olemassa se todellisuus, jossa päivähoito on hyvin tärkeä palvelu. Mutta on olemassa myös tämä toinen todellisuus. Kyllä siitäkin pitäisi saaa puhua. Että joskus vanhempien käsitykset siitä vanhemmuudesta ovat epärealistiset, ja käsitys lapsen tarpeista myös epärealistinen. 

29

En ikinä jaksaisi tehdä päiväkodinhoitajan töitä vakituisesti. Lyhyitä keikkoja olen tehnyt mutta parin päivän jälkeen alkaa on pää täynnä ja homma on raskasta mielestäni siksi että on samaan aikaan raskasta sekä tylsää enkä jaksaisi lapsia joka päivä 8h. Onneksi on niitä jotka haluavat ja tykkäävät tehdä tuota hommaa.

Niin ja mitä tulee siis tuohon "lorvijoiden" subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamiseen. Niin hyvä että jotain rajausta tulee jotta räikeät ylilyönnit vähenevät (tarkoitan tilanteita joissa kotonaoleva vanhempi pitää lasta päivähoidossa 5 päivää viikossa ja 10h päivä) mutta sinänsä subjektiivinen päivähoito-oikeus on hyvä olla olemassa kaikkia lapsia varten ehkä n. 5h päivä. Tosin alle 3-vuotiaalta subjektiivisen oikeuden voisi poistaa kokonaan koska tämän ikäiselle päiväkoti ei tarjoa mitään varhaiskasvatuksellista hyötyä vaan tällöin päiväkoti palvelee lähinnä vain vanhempia ja heidän tarpeitaan tai jaksamistaan. Tosin joskus näissäkin tapauksissa se päivähoito-oikeus on tarpeellista juuri esim. äidin jaksamisen kannalta.

Yli 3-vuotiailta ei subjektiivista päivähoito-oikeutta saa missään nimessä poistaa olkoon lasten vanhempien tilanne mikä tahansa sillä yli 3-vuotiaaan ollessa kyseessä voidaan jo puhua lapsen omasta tarpeesta kodin ulkopuoliseen toimintaan ja varhaiskasvatukseen.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 10:50"]

Sekö sitten helpottaa masentunutta, sosiaalisia tilanteita pelkäävää äitiä että hän lukittautuu sinne kotiin yksin? Sieltäkö niitä tukiverkkoja saa? Jos ei pysty järjestämään lapselleen säännöllistä päivärytmiä, ulkoiluja ja terveellistä ruokaa niin ehkä asiaa pitäisi lähteä hoitamaan muuta kautta kuin sitä kautta että lapsi tungetaan päiväkotiin ja äiti jää kotiinsa?

[/quote]

Jos tilanne on tuollainen, asia ei ratkea sillä että terveydenhoitaja käskee ryhdistäytymään ja lähtemään ihmisten ilmoille. Omassa työskentelykunnassani on sentään ennaltaehkäiseviä perhetyöntekijöitä, mutta heidänkään työpanoksensa ei riitä mihinkään terapiaan ja jokapäiväiseen apuun. Monesti tuki on sitä, että ohjataan äiti/isä hakemaan lapselleen päivähoitopaikka, ja sekin vaatii usein tukea jos vanhempi on masentunut: käydään yhdessä viemässä se hakemus. Sitten se vanhemman kuntoutus ja päivärytmin löytäminen on sitä, että herätään aamulla ajoissa, viedään lapsi päiväkotiin sovitusti, lapsi saa siellä ruoan ja virikkeitä ja iltapäivällä taas haetaan sovitusti. Tämäkin on monelle jo iso askel! Sosiaalisia kontakteja tulee ihan siitä, että tapaa hoitajat kahdesti päivässä. Ja lapsi on päivähoidossa silmän alla, jotta pystytään seuraamaan että isoja laiminlyöntejä ei kotona tapahdu.

Jos kotiäitinä satut kysymään neuvoa tai pyytämään apua johonkin ongelmaan lapsen kanssa, neuvo on "laita päiväkotiin". Näin ainakin meilläpäin.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 09:55"]

Totta kai kotiäitien lapset ovat usein hankalampia, koska kotiäideillä on huonommat elämänhallinnan taidot noin keskimäärin kuin työssäkäyvillä. Siis _keskimäärin_ näin. Vuorokausirytmissä voi olla parantamisen varaa. Lapsi ei siis välttämättä nuku tarpeeksi. Ruoka voi olla vähän semmoista ja tämmöistä kun ei ole varaa tai motivaatiota kokata kunnollista ruokaa. Rahattomuus, virikkeettömyys, tylsistyminen, masennus ja näköalattomuus ovat keskimäärin yleisempiä kotona olevilla. Sosiaaliset, taloudelliset ym. ongelmat pakkaavat nykyään kasaantumaan. Tämä kaikki näkyy lapsissa levottomuutena ja silloin lasten on vain hyvä päästä päiväkodin päivärytmiin, vakaiden aikuisten seuraan ja varhaiskasvatuksen piiriin. Niin he eivät niin paljon jo pienestä pitäen ala erottua ja jäämään sosiaalisilta ym. taidoiltaan jälkeen muista lapsista.

[/quote]Meilläkin oli välillä rytmi aivan sekaisin koska mieheni työ painottui iltaan. Joka päivä käytiin ulkona, ensiksi vaunujen kanssa, sitten raittailla, kävin leikkipuistoissa ja olin työtön ja vein lapseni päiväkotiin saamaan sosiaalisia suhteita, oppimaan olemaan jonossa jne. Virikkeitä kyllä tarjosin roppakaupalla. Ainoa lapsi, oli puolipäiväinen, välillä pidin vapaapäiviä päiväkodista, välillä vein vasta lähellä kymmentä. Katsoin ikkunasta , jaa nyt sataa ja soitin että pidetään ommoo lommoo. Jatkoin nukkumista ja lapsikin saatoi vielä nukkua jos oli mennyt myöhään nukkumaan. Eskarissa sama homma, en aina vienyt. Koulussa ei ole ollut häirikkö, rauhallinen luonteeltaan, menestyy koulussa todella hyvin.

Mun tuntemat lto:t kyllä pitävät omat lapsensa kotona, jos ovat itse kotona vauvan kanssa. Mutta ymmärtävät, että jossain tilanteessa osapäiväinen hoito voi kyllä olla koko perheen kannalta parempi ratkaisu, kuin ottaa lapsi kokonaan kotiin.

Kun nyt otetaan huomioon nykyinen taloudellinen tilanne, niin kyllä minustakin on oikein, että subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen tehdään rajoituksia. Minusta esim. osapäiväistä hoitoa ei tarvitsisi tarjota kuin kahtena tai kolmena päivänä viikossa ja max esim. se seitsemän tuntia päivässä. Ja vielä niin, ettei päiviä välttämättä saisi valita itse. Esim. oma lapseni on kerhossa Helsingissä, ja kerhoista sai toivoa, että haluaako kerhoon, joka on ma ja ke vai kerhoon, joka on ti, to ja pe. Minusta tämä oli hyvä systeemi. Silloin puolipäiväiset lapset voisivat vuorotella ryhmässä niin, että ryhmän lapsimäärä olisi vakio. Tai perustaa puolipäivälapsille omia ryhmiä.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 13:57"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 09:55"]

Totta kai kotiäitien lapset ovat usein hankalampia, koska kotiäideillä on huonommat elämänhallinnan taidot noin keskimäärin kuin työssäkäyvillä. Siis _keskimäärin_ näin. Vuorokausirytmissä voi olla parantamisen varaa. Lapsi ei siis välttämättä nuku tarpeeksi. Ruoka voi olla vähän semmoista ja tämmöistä kun ei ole varaa tai motivaatiota kokata kunnollista ruokaa. Rahattomuus, virikkeettömyys, tylsistyminen, masennus ja näköalattomuus ovat keskimäärin yleisempiä kotona olevilla. Sosiaaliset, taloudelliset ym. ongelmat pakkaavat nykyään kasaantumaan. Tämä kaikki näkyy lapsissa levottomuutena ja silloin lasten on vain hyvä päästä päiväkodin päivärytmiin, vakaiden aikuisten seuraan ja varhaiskasvatuksen piiriin. Niin he eivät niin paljon jo pienestä pitäen ala erottua ja jäämään sosiaalisilta ym. taidoiltaan jälkeen muista lapsista.

[/quote]Meilläkin oli välillä rytmi aivan sekaisin koska mieheni työ painottui iltaan. Joka päivä käytiin ulkona, ensiksi vaunujen kanssa, sitten raittailla, kävin leikkipuistoissa ja olin työtön ja vein lapseni päiväkotiin saamaan sosiaalisia suhteita, oppimaan olemaan jonossa jne. Virikkeitä kyllä tarjosin roppakaupalla. Ainoa lapsi, oli puolipäiväinen, välillä pidin vapaapäiviä päiväkodista, välillä vein vasta lähellä kymmentä. Katsoin ikkunasta , jaa nyt sataa ja soitin että pidetään ommoo lommoo. Jatkoin nukkumista ja lapsikin saatoi vielä nukkua jos oli mennyt myöhään nukkumaan. Eskarissa sama homma, en aina vienyt. Koulussa ei ole ollut häirikkö, rauhallinen luonteeltaan, menestyy koulussa todella hyvin.

[/quote]en ole enää työtön vaan töissä

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 10:07"]

Minun tuntemani ammattitaitoiset LTO:t kyllä suosittelevat hyvin monelle lapselle päivähoidossa jatkamista kun vauva syntyy.

Kun perheitä näkee toisesta näkökulmasta, kuten minä lastenneuvolassa teen, ymmärtää että kaikilla ei todellakaan ole asiat niin hyvin kuin niillä, joiden mielestä on helppoa hankkia lapsille virikkeitä ja ikäseuraa kotoa käsin. On masennusta, syrjäytymistä, sosiaalisten tilanteiden pelkoa, välinpitämättömyyttä, väsymystä, tukiverkkojen puutetta, kuljetusongelmia, sopivan kerhon puutetta (kyllä, joillain paikkakunnilla ei ole kuin se ruppainen seurakunnan kerho jossa ei välttämättä ole koulutettua henkilökuntaa ja perheen vakaumuskin voi estää sinne viemisen!) ym. ym., minkä vuoksi lapsen ei ole hyvä olla kotihoidossa. Mutta kun sitä asiaa katsoo vain siitä omasta, hyvin kapeasta näkövinkkelistä, voi ymmärtää että kaikki eivät jaksa/pysty/ymmärrä järjestää leikki-ikäiselle lapselle riittävästi ikätasoista tekemistä ja ennen kaikkea ikätoverien leikkiseuraa. Säännöllisestä päivärytmistä, ulkoilusta ja laadukkaasta ruoasta puhumattakaan.

Yrittäkään ymmärtää, että hyvin monessa perheessä on asiat toisella tavalla. Tietysti jos älykkyys ei riitä tähän, se on toinen juttu. Yleensä asioita ymmärtää kun hiukan yrittää ajatella ja miettiä eri näkökulmia.

[/quote]

Kyllähän ne ongelmatapaukset sen päivähoitopaikan saa mutta jos terve äiti ei pysty itse järjestämään aktiviteettia yms.lapselleen niin lapsi olisi kannattanut jättää tekemättä. Erittäin naurettava perustelu laittaa lapsi päiväkotiin vaan siksi ettei kuulu kirkkoon tai kerho on kaukana. Kyllä lapselle pystyy järjestämään ohjelmaa ja sosiaalisia suhteita muutenkin kun päiväkodin avulla.