Kaksi uraihmistä ja perhe
Onko täällä paikalla vanhempia, joilla molemmilla on todella haastava työ ja samalla myös pieniä lapsia? Kaipaisin kokemuksia siitä, miten saatte paletin toimimaan...Itselläni ja puolisolla on molemmilla todella paljon aikaa vievät ja vastuuta sisältävät positiot. Välillä tuntuu, että aikaa kahdelle pienelle lapselle jää ihan liian vähän. Nykypäivän työrytmi on tappava, ja suurempi vastuu näkyy suoraan työtunneissa. Olemme milleniaaleja. Töitä ja opintoja on tehty kovasti hyvien asemien eteen, mutta harmittaa, että onko nykyään todellakin vieläkin niin, että toisen pitäisi luopua hyvästä urasta perheen takia...
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Jos on oikeasti hyvässä asemassa, on varaa keskittyä lapsiinsa muutama vuosi ja viettää aikaa heidän kanssaan. Rakkaus lapseen saa ihmisen yleensä keskittymään lapseen, huolimatta siitä kuinka paljon rakastaisi muita intohimojaan lapsettomana ja kuinka mahdotonta on kuvitella rakastavansa jotain vielä vähintään yhtä paljon.
Pyrkyriasemassa ei voi vähentää työaikaa, se kai teillä sitten on. Ikävää jos lapset on tehty siihen tilanteeseen ja ahneudella ei ole rajaa. Muutama vuosi ei ole paljon pois saavutuksistanne, jos teillä on paljon annettavaa. Lapselta se on paljon pois koska lapsi on lapsi vain vähän aikaa.
Suomi on täynnä tapauksia, missä rakkaus lapseen ei todellakaan ole vienyt mielenkiintoa muita asioita kohtaan, eikä edes ylittänyt niitä muita mielenkiintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on oikeasti hyvässä asemassa, on varaa keskittyä lapsiinsa muutama vuosi ja viettää aikaa heidän kanssaan. Rakkaus lapseen saa ihmisen yleensä keskittymään lapseen, huolimatta siitä kuinka paljon rakastaisi muita intohimojaan lapsettomana ja kuinka mahdotonta on kuvitella rakastavansa jotain vielä vähintään yhtä paljon.
Pyrkyriasemassa ei voi vähentää työaikaa, se kai teillä sitten on. Ikävää jos lapset on tehty siihen tilanteeseen ja ahneudella ei ole rajaa. Muutama vuosi ei ole paljon pois saavutuksistanne, jos teillä on paljon annettavaa. Lapselta se on paljon pois koska lapsi on lapsi vain vähän aikaa.
Suomi on täynnä tapauksia, missä rakkaus lapseen ei todellakaan ole vienyt mielenkiintoa muita asioita kohtaan, eikä edes ylittänyt niitä muita mielenkiintoja.
Osa hankkii lapsen vaikkei heistä ole vanhemmiksi, sehän on selvä. Toivottavasti nyt ei ole käymässä niin. Jos ihminen on todella hyvässä asemassa, hänellä on vaihtoehtoja, joista valita. Lasta ei tarvitse jättää heitteille maanisen pätemisen takia.
Missä välissä teitte ne lapset? Ei kai ne eteiseen itsekseen tupsahtaneet.
Vaikeaa on. Meillä eteen varmaan tulee tilanne, että joudun itse luopumaan isoimmista urahaaveista, sillä mies ei oman uran alasajoon ikinä suostuisi. Mutta itse halusin kaksi lasta ja edelleen pidän lapsia tärkeimpänä asiana elämässä. Harmittaa vaan, että tämä katkeruus puolison joustamattomuuden vuoksi koituu varmaan lopulta parisuhteemme kohtaloksi, kunhan lapset kasvavat.
Vierailija kirjoitti:
Vaikeaa on. Meillä eteen varmaan tulee tilanne, että joudun itse luopumaan isoimmista urahaaveista, sillä mies ei oman uran alasajoon ikinä suostuisi. Mutta itse halusin kaksi lasta ja edelleen pidän lapsia tärkeimpänä asiana elämässä. Harmittaa vaan, että tämä katkeruus puolison joustamattomuuden vuoksi koituu varmaan lopulta parisuhteemme kohtaloksi, kunhan lapset kasvavat.
Minä jätin tuollaisen miehen omilleen ja ajatusmaailma muuttui. Nyt unelmiaan toteuttava mies tekee 30-tuntista työviikkoa pienten lasten isänä ja elämä on tasapainossa, uusia ovia on avautunut, yhdessä. Jos ajattelu ei olisi muuttunut niin.. voihan paska olisin todennut. En luovu omista unelmistani miehen vuoksi, parisuhteessa täytyy olla mahdollisuus toteuttaa itseään molemmilla ja myös yhteiset arvot ja unelmat. Meillä on kolme lasta ja poikien tahdon rakastavan kumppaneitaan, eivät pitävän muusinaan, ja tytön tahdon pitävän puolensa rakkaudessa ja tässä maailmassa.
Taidatte ap olla ns. rajattomia töiden suhteen.