Pieni drama queen - koulukiusaajan esiaste?

Voi luoja. 2,5-vuotiaan lapseni hoitoryhmässä on 5-vuotias tyttö, joka on järjettömän rasittava tapaus, varsinainen drama queen. En muista yksiäkään synttäreitä, joulujuhlia tai muita tilanteita, jossa on muita lapsia, jossa tämä typy ei olisi vaatinut oikeuksiaan, pitänyt pikkuvanhaa saarnaa muille lapsille ja lopulta pärähtänyt itkuun.

Ihan fine muuten, mutta luulen, että tytön käytös stressaa poikaani kun kuitenkin viettävät hoitopäivät samassa ryhmässä. Olen seurannut tilannetta vähän sivusta. Tyttö kuluttaa kaiken aikanasa siihen, että juoksee luonani valittamassa poikani käytöksestä - ties mistä milloinkin. Ja huomaan, että suuri osa valituksesta on aiheetonta.
Juuri viimeksi tyttö oli kääntänyt muut isommat lapset poikaani vastaan, ja he kaikki joukolla syyttelivät poikaani siitä, että hän on juossut ja riehunut (kaikki tekivät samaa) ja että poikani näyttää huonoa esimerkkiä.

Tyttö paasaa kuin ruuneberi tai vähintäänkin kuin töölöläismummo Stockan asiakaspalvelussa. Suoraan sanottuna hän on järjetön nipo, jolla elämäniloa on nolla. Ihmettelen, mistä hän on oppinut noin lahjakkaasti pikkuvanhan tavan paasata. Jälleen viime kerralla jouduimme lähtemään, kun tyttö omilla synttäreillään ryhtyi harmista parkumaan. Ja tämä tapahtuu joka kerta kun olen tytön nähnyt. Mietin, että minkälaista pojallani on hoidossa, jos tyttö on näin lahjakas manipuloimaan ja kantelemaan. Kamala ajatus, että lapsi saa ehkä vielä useamman vuoden ajan olla syntipukkina ties mistä. Minä en pojassani tällaista "pahuutta" ole nähnyt, enkä haluaisi, että poikani tällaista tunnetta joutuisi koko ajan kokemaan. Myöskään hoitaja ei ole puhunut lapseni käytöksestä mitään negatiivista. Joskus on maininnut, että kahdella isommalla tytöllä on tapana kannella, vaikkei syytä pojassani olisikaan. Nyt tajuan tilanteen vakavuuden. Vai ylireagoinko? Poika on joskus kotona kysyttäessä myötänyt, että joku kiusaa. Ja hoitopäivien jälkeen on kotona tavallista itkuisempi ja kiukkuisempi. Ryhmässä hän ei kiukuttele,mutta ehkä stressi purkautuu näin.

Mitä tehdä? Hoitaja ilmeisesti ei näe tätä ongelmaksi, kun ei ole asiaan puuttunut. Ja tytön vanhemmille en osaa puhua suoraan. Ja mitä sanoisin? Tyttäresi on kamala drama queen ja hänen pitäisi reipastua, ettei jää koulussa ilman kavereita käytöksensä vuoksi?

Onko hoitopaikan vaihtaminen ainoa vaihtoehto? Ehkä se olisi helpointa? Perhepäivähoito oli lapsen ollessa 1-vuotias paras vaihtoehto, mutta nyt eri-ikäisten lapsien ryhmädynamiikka vähän mietityttää. Olisiko poikani parempi olla ikäryhmässään, jossa kenenkään ei tarvitse jäädä isomman mielivallan alle jatkuvasti? Onko näkemyksiä eri-ikäisistä koostuvan ryhmän hyvistä ja huonoista puolista? Syksy olisi aika hyvä aika siirtyä tavalliseen päiväkotiin perhepäivähoidosta, joten sikäli ajankohtainen pohdinta.