Pitkin hampain kummiksi?

Itseasiassa minulle sattui kummikyselyissä tämmöisiä pitkin hampain -tyyppejä kohdalle. Serkkujani, enkä osannut sitten vetää kummiksi pyyntöä poiskaan. Yksi kieltäytyi, veljeni vaimo. Hän ei halunnut äpärän kummitädiksi. 

Ap

Omalla kummikokemuksellani pidän kummiutta evankelis-luterilaisen kirkon jäänteenä. Ikävä kyllä omat kummikokemukseni ovat aika huonoja kahden kummilapsen suhteen (kummilapsia on yhteensä kolme).

Tuttavapiirissäni on ihmisiä, jotka ovat monen lapsen kummeja. Eräällä on jopa kahdeksan kummilasta. Jokainen heistä on kertonut, että kummius on ollut ongelmallista. Yleisimpänä syynä on ollut se, että kummi on nähty lahja-automaattina ja kummisuhde on ollut yksipuolista lapsen "muistamista". Joillakin ei ole ollut mitään muuta yhteydenpitoa kuin lahjojen tai lahjarahojen lähettämiset vuodesta toiseen. 

Harmi, ettei kirkko ole voinut sitä vertaa uudistua, että jättäisi tämän kummihömpötyksen pois. Ennemminkin siinä on välit huonontuneet kuin parantuneet kummiuden myötä.

6, joo mietin juuri tänään, miten paljon helpompaa on kun nuorimmaisilla lapsilla ei ykainkertaisesti ole kummeja, koska emme kuulu kirkkoonkaan. Jo silloin aikanaan mietin tuota vauvakaste ja kummijuttua. Ne tuntuivat vähän pakanallisilta, mutta vanhempieni painostuksesta silloin "nuorena" annoin periksi...

Näin jälkikäteen mietittynä en keksi yhtäkään hyvää asiaa kummiuksista koituneen. Tuntuu, että ne ovat korkeintaan huonontaneet muuten asiallisina olleita välejä.

Ap

Mielummin kieltäytyä,kun olla kummina pitkin hampain..Mun pojalla on rasittava kummi..enkä nyt tarkoita sitä,että Pitäis koko ajan olla tekemisissä tai ostella kalliita lahjoja Ym..jonkinlainen läsnäolo muutaman kerran vuodessa riittäis,mutta ei sitäkään..lahja tuodaan jouluna postilaatikkoon ja syntymäpäivänä kysytään,että mitäs Se poika nyt täyttikään!? Poika kärsii ja minä myös..olis aikoinaan kieltäytynyt..eikä ole kyse siitä,että meillä olis huonot välit tai muuta..kummia vaan ei kiinnosta..

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 22:54"]

6, joo mietin juuri tänään, miten paljon helpompaa on kun nuorimmaisilla lapsilla ei ykainkertaisesti ole kummeja, koska emme kuulu kirkkoonkaan. Jo silloin aikanaan mietin tuota vauvakaste ja kummijuttua. Ne tuntuivat vähän pakanallisilta, mutta vanhempieni painostuksesta silloin "nuorena" annoin periksi...

Näin jälkikäteen mietittynä en keksi yhtäkään hyvää asiaa kummiuksista koituneen. Tuntuu, että ne ovat korkeintaan huonontaneet muuten asiallisina olleita välejä.

Ap

[/quote]

Samoin uskon, että olisin paremmissa väleissä näihin pariin tuttuuni, joiden lasten kummiksi suostuin. Toisaalta kaveruus olisi voinut hiipua korrektisti pois näiden vuosien aikana. Nyt roikun jonkinlaisessa kummilasten pakkomuistamisessa, vaikka rehellisyyden nimissä olisin jättänyt nämä ihmissuhteet jo taakseni. 

Kummiuteen voisi laittaa sellaisen lisäpykälän, että jos osapuolet eivät ole tavanneet livenä esimerkiksi kolmeen vuoteen, kummius raukeaa. Eihän avioliitossakaan ketään roikoteta, mikäli puoliso on "kadonnut". Kyllähän se kuvastaa kummin tärkeyttä, mikäli yhteydenpito liittyy vain lahjojen saamiseen

(6)

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 23:05"]

Mielummin kieltäytyä,kun olla kummina pitkin hampain..Mun pojalla on rasittava kummi..enkä nyt tarkoita sitä,että Pitäis koko ajan olla tekemisissä tai ostella kalliita lahjoja Ym..jonkinlainen läsnäolo muutaman kerran vuodessa riittäis,mutta ei sitäkään..lahja tuodaan jouluna postilaatikkoon ja syntymäpäivänä kysytään,että mitäs Se poika nyt täyttikään!? Poika kärsii ja minä myös..olis aikoinaan kieltäytynyt..eikä ole kyse siitä,että meillä olis huonot välit tai muuta..kummia vaan ei kiinnosta..

[/quote]

Kuinka paljon itseäsi kiinnostaa lapsesi kummin elämä? 

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 08:56"]

joo,puolituttu pyysi. olen nähnyt lapsen nyt vuoden aikana kahdesti, kumpikaan ei omasta aloitteestani. ei kiinnosta,en osta lahjoja enkä ymmärrä miksi minut haluttiin kummiksi kun en vanhempiakaan juuri tunne ja ei kuulu kirkkoon, eli se on vaan nimitys.

[/quote]

Mielestäni hyvä ratkaisu, ettet lahjoja ostele kun mitään yhteyttä ei juurikaan ole. Eihän kummin edes pitäisi mikään lahjojen ostelija ollakaan! Vaikea on  puolituttujen ihmisten suhteen ajatella olevansa "lapselle luotettu aikuinen", kuten jossain on kummius määritelty.

Minua hiersi se narina, millä kummiksi suostuttiin.

Alettiin valittaa siitä, miten hirveästi on jo ennestään kummilapsia tai sitten laukesi syvä hiljaisuus, jonka päätteeksi todetiin jotenkin kyllästyneesti, että "no onhan se toki kunniakin". Minun olisi pitänyt pystyä jotenkin reagoimaan, että "kiitos vaan mutta sittenkin ei kiitos sittenkään" tms. Mutta pää vaan löi sillä hetkellä tyhjää. Lampaana vaan otin kummeiksi kysymäni ihmisiä, jotka eivät todellisuudessa halunneet. Lievästi kunnian päälle käyvää.

Luulen, että jo tuossa vaiheessa kummisuhteen rakennus alkoi mennä vikaan. 

En ollut ajatellut kummisuhdetta minään lahja-automaattijuttuna, vaan eräänlaisena ihmissuhteen solmimisena. Aika kamalaksi ne väkinäiset tapaamiset lopulta muodostuivat. Meillä kävi ihmisiä silkasta velvollisuudentunteesta, vaikka molempien osapuolten etu olisi ollut skipata koko juttu. Ihmissuhteet eivät nykyaikana muutenkaan taida olla niin kestäviä mitä joskus ammoisina aikoina. Ennemminkin epätoimivat suhteet heivataan romukoppaan, ja niin sen pitää ollakin.

Jos kummius olisi edes määräaikaista, kestoltaan kerrallaan vaikkapa 3-vuotta. Mutta ei. Ilmeisesti virallisista kummiudesta ei pääse edes eroon, vaikka haluaisi. Loppupeleissä se tietysti on vain nimet joissain kirkon papereissa, joilla ei ole kuin symbolinen merkitys. Mistä tulikin mieleen, että onkohan noita merkintöjä enää olemassa missään arkistossakaan, kun erosimme sittemmin kirkosta?

Ap

Minä ja hyvä ystäväni olemme kummitädit samalle lapselle. Lapsen äiti jaksaa häiritsevän usein muistuttaa kuinka usein tämä toinen kummitäti tuo lapselle kalliita lahjoja. Silti minä olen se jota pyydetään lapsenvahdiksi, työtön kun tällä hetkellä olen... Anteeksi, meni aiheen vierestä :)

Sano reilusti ei. Ehtivät etsiä lapselle kummin joka on kiinnostunut tehtävästä. Ruveta kummiksi sen takia että ei osaa sanoa ei, on todella julmaa lapselle.

Suostuin aikoinaan mieluusti kummiksi - mutta 18 vuotta lahjanjakoautomaattina jota ei koskaan tarvitse muistaa/kiittää riittivät. Olisi pitänyt vain kieltäytyä kummiudesta.

joo,puolituttu pyysi. olen nähnyt lapsen nyt vuoden aikana kahdesti, kumpikaan ei omasta aloitteestani. ei kiinnosta,en osta lahjoja enkä ymmärrä miksi minut haluttiin kummiksi kun en vanhempiakaan juuri tunne ja ei kuulu kirkkoon, eli se on vaan nimitys.

En keksi sellaista tilannetta, jossa en voisi kieltäytyä kummiudesta.

Tosin minulle on muutenkin elämässä tärkeää elää omien arvojeni mukaisesti.