Mikä piirre sinua ärsyttää omassa itsessäsi?

Kaikki.

Pelkään kaikkea.

Suht alhainen itsetunto, jäädyn jos pitäisi puolustaa itseäni, en osaa markkinoida itseäni ja olen liian epävarma työnhaussa, en osaa olla jämäkkä

Olen liian herkkä. Aina kun miehen kanssa riidellään, mulla pääsee lopulta itku. Joka ikinen kerta. Se on oikeasti raivostuttavaa.

Itsekurin puute. Olisin ollut jo vuosia hoikempi, jos itsekuri olisi ollut parempi.

Huono itsetunto, ihme jäykistelijä, en osaa olla rennosti ja luontevasti.

En hallitse kasvojeni ilmeitä. Ei minkäänlaista pokerinaamaa siis. Myös silmäni kuuluvat pakettiin, joten jos suutun niin olen kuulema pelottava.

En myöskään tahtoisi inhota nykymaailmaa niin paljon. En koskaan uskonut muuttuvani kääkäksi, joka näkee muut ihmiset jotenkin erilaisina kuin itsensä. Tulee välillä hieman liian itserakas olo kun halveksii jotain. En koe olevani parempi, mutta miksi sitten alitajuisesti halveksin jos olen muka samanarvoinen. Maailmakin on parempi paikka ku silloin joskus, joten miksi inhoan sitä. Eihän nyky ongelmilla ole mitään vaikutusta minuun ja miksi uhrata ajatustakaan jollekin mihin ei voi edes vaikuttaa.

Yli kaiken inhoan kuitenkin himoani naisiin. Elämä olisi paljon helpompaa jos ei olisi kokoajan juoksu päällä. Etenkin kun elää parisuhteessa ja toinen on normaali. Todella rasittavaa ja vaatii paljon energiaa, joka valuu täysin hukkaan. Miksi en saa käännettyä tuota vaikka himoksi kirjoittaa. Syntyisi sentään jotain.

Aikaansaamattomuus, laihaläski vartalo, ruma nenä, huonot sosiaaliset taidot

hengittäminen

Vierailija kirjoitti:

Olen liian herkkä. Aina kun miehen kanssa riidellään, mulla pääsee lopulta itku. Joka ikinen kerta. Se on oikeasti raivostuttavaa.

Toiset reagoi vihan/suuttumuksen tunteeseen itkemällä ja toiset raivoamalla. Minä myös olen itkijä. Pidäpä siinä sitten puolisosi, kun toinen luulee, että olet surullinen, vaikka oikeasti olet järkyttävän vihainen...

Vierailija kirjoitti:

Aikaansaamattomuus, laihaläski vartalo, ruma nenä, huonot sosiaaliset taidot

Mulla sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen liian herkkä. Aina kun miehen kanssa riidellään, mulla pääsee lopulta itku. Joka ikinen kerta. Se on oikeasti raivostuttavaa.

Toiset reagoi vihan/suuttumuksen tunteeseen itkemällä ja toiset raivoamalla. Minä myös olen itkijä. Pidäpä siinä sitten puolisosi, kun toinen luulee, että olet surullinen, vaikka oikeasti olet järkyttävän vihainen...

*Puoliasi eikä puolisosi

Mussa on lukematon määrä ärsttäviä ja rumia piirteitä, mutta silti aika moni mies on ollut minuun ihastunut. En ymmärrä.

Ärsyttää vain se,että osallistun tällaiseen tyhmään roskakeskusteluun.

Laiskuus

Se, että yritän ymmärtää ja sovitella loputtomiin kunnes yks kaks lopulta räjähdän päin vastapuolen naamaa.

Se "hyvä" puoli tässä on, että tuolla taktiikalla saa aika monet k-päätkin hiljenemään ja miettimään omaa käytöstään. Huono puoli taas on se, että olen seurauksena polttanut siltoja ihan turhaan, puhumattakaan aiheuttamastani hämmennyksestä ja mielipahasta. Opettelen parhaillani rajojen asettamista aikaisemmassa vaiheessa, jotta tilanteet eivät enää eskaloituisi näin pahoiksi.

Arkuus hyvännäköisten naisten kanssa. Menee aina kaameaksi takelteluksi, kun hyvännäköinen nainen tulee tekemään tuttavuutta. Rumien ja/tai lihavien kanssa juttu luistaa kuin vettä vaan ja heidän kanssaan aina päädynkin yhteen.

Moni on kysynyt miksi noin mukava, hauska ja komea mies on sen ja sen näköisen naisen kanssa. Siksi.

Negatiivisuus ja ainainen valittaminen. Luulen, että kaikki sanomiseni tulevat ulos jotenkin kielteisessä muodossa. 

Olen muuttunut viime vuosina aika paljon. Ennen olin arempi ja alistuvaisempi, nykyään puolestaan hyökkäävämpi. Olen koko ajan vähän puolustuskannalla ja valmiina hyökkäämään. Sekä alistuvuus että hyökkäävyys ovat varmaan peräisin samasta lähteestä, huonosta itsetunnosta.

Vierailija kirjoitti:

Se, että yritän ymmärtää ja sovitella loputtomiin kunnes yks kaks lopulta räjähdän päin vastapuolen naamaa.

Se "hyvä" puoli tässä on, että tuolla taktiikalla saa aika monet k-päätkin hiljenemään ja miettimään omaa käytöstään. Huono puoli taas on se, että olen seurauksena polttanut siltoja ihan turhaan, puhumattakaan aiheuttamastani hämmennyksestä ja mielipahasta. Opettelen parhaillani rajojen asettamista aikaisemmassa vaiheessa, jotta tilanteet eivät enää eskaloituisi näin pahoiksi.

Minulla taitaa olla vähän samaa! Useimmiten tilanne menee niin, että menen lukkoon ja olen hiljaa ja jossain vaiheessa räjähdän.

En pärjää työelämässä (kokemusta usealta eri alalta). Olen epävarma, en uskalla tarttua toimeen ja aina en edes oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Olen väsynyt ja ahdistunut, enkä saa nukuttua. Jännitän jokaista työpäivää kuin se olisi elämäni ensimmäinen.

Nyt olen opiskellut monta vuotta, koska en vain enää jaksanut pinnistellä työelämässä. En usko, että enää ikinä päädyn töihin.