Mikä piirre sinua ärsyttää omassa itsessäsi?
Toisteletko "niinku", vaikka yrität välttää sitä? Oletko impulsiivinen? Mikä piirre sinua ärsyttää omassa itsessäsi?
Kommentit (30)
Kun eksyn välillä tänne lukemaan näitä idioottijuttuja. Joskus jopa kommentoin. Silloin tällöin juutun lukemaan useampaa lankaa. Niin karsittava piirre josta haluaisin pois.
Olen katkera ja kateellinen. Viivyttelen kaikissa, pienissäkin, päätöksissä järjettömän pitkään. Puhun liikaa itsestäni (tai oikeastaan siitä, mitä minä olen nähnyt, kuullut jne kun joku kertoo jostain asiasta). Saamaton isommissa kotitöissä. Ulkonäöstä nyt puhumattakaan - se on aivan hirveä! :( Roikkuvaa nahkaa ja olemattomat riippistissit, hyi itselleni.
Se, että tunnen häpeää siitä, että pidän puoleni! Siis asioissa, joissa ylitseni yritetään kävellä!! Olen siis hyvin ajan tasalla asioista ja toki pidån puoleni. En tiedä hävettääkö minua kuitenkin niiden vedätysyrittäjien puolesta?! Nuorena en osannut pitää puoliani jämäkästi, nyt osaan. Mutta loppupäivä on pilalla, kun koen epäreiluuden niin vääränä. 😩😩
Huomasitteko?
Aivan upeaa, että syntyi parin sivun ketju, jonka aikana alapeukutettiin ainoastaan yhden kerran. Wau.
Ollaan kaik söpön viallisia ja ketään ei haittaa.
Kun innostun niin puhun välillä muiden päälle ja skippaan niitten puheet. Että hävettää oma käytös. Sen jälkeen tulee aina oltua aika nöyrää naista.
Silti osaan kuunnella ihmisiä, kun on sen aika. Ja otan muiden murheet vastuulleni. Rajattomuus vaivaa.
Olen yleensä positiivisesti asioihin suhtautuva (ja annan sellaisen kuvan ulospäin), mutta siitä huolimatta minulla on taipumusta myös itsesäälissä kieriskelyyn, negatiivisen ajattelun noidankehään ja muuhun angstailuun. Huono itsetunto ja ylikiltteys.
Se että oon liian kiltti ja sen takia pilannut kaiken. Siis ihan kaikki parisuhteet ja ystävyyssuhteetkin. Oon vaan pyrkinyt aina miellyttämään muita, mikä on oikeastaan ollut vain esittämistä, jopa suoraa valehtelua.
En enää edes yhtään ihmettele miksei ihmiset tykkää kilteistä ihmisistä koska en ole koskaan ollut oma itseni. Oon vetänyt jotain täydellisen moraalinvartijan roolia. Ilmankos jäin yksin.
En kuitenkaan ole osannut muuttuakaan, olen vaan omaksunut elämäni yksinäisenä haahuilijana. En uskalla tutustua enää ihmisiin koska en usko osaavani pitää puoliani sen paremmin kuin silloin aiemminkaan.
Joitakin edistysaskelia on ollut kyllä..
Minulla ei ole tunteita. Olisi mukava välittää esimerkiksi jostakin, mutta minä vaan ajattelen mitä tuokin kuluttava paskapää tossa sönköttää ja tuhlaa mun aikaani.