Lue keskustelun säännöt.
En rakasta miestäni enää
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Niin käy joskus🤷 sinun elämäsi, sinun valinta.
Niin, no yhdessä on oltava yhteisen toimeentulon, velkojen ja lapsen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama tilanne mulla, paitsi lapsia ei ole. Ehkä siksi tämä korona-aikakin tuntuu raskaammalta, kun kotona on jotenkin teennäinen ja etäinen ilmapiiri.
Haiskahtaa vahvasti ammattivalittajalta.
Vierailija kirjoitti:
Haiskahtaa vahvasti ammattivalittajalta.
Juu, ei voi erehtyä. Lähtiköhän sen ukko mökille dokaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö aikonut erota kun lapsi isompi?
Miksi ihmeessä kuvittelet , asiasi meitä muita kiinnostavan ? Omapahan on ongelmasi , vali , vali , vali !!!Kerroppa se miehellesi , niin saat vastauksen ongelmallesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika monille käy näin lopulta. Ellei jopa enemmistölle.
Tunteita tulee ja menee, en minä ainakaan voisi niille avioliittoa perustaa. 14 vuotta on oltu yhdessä ja on ollut aikoja jolloin on tuntunut että mitään rakkautta en mieheen tunne. Joskus siihen on ollut selvät ulkopuoliset syyt kuten työstressi tai lievä masennus, joskus ei. Mutta kun on vaan ollut yhdessä kun on kerran niin luvattu niin rakkauden tunteetkin on tullut uudestaan syvempänä takaisin myöhemmin.
Toisaalta kyllä silloinkin kun en ole tuntunut erityistä rakkautta, olen tarkkaan ajatellen rakastanut. Sen näkee vaikka siitä, että jos ajattleen että mies olisi silloin vaikka sairastunut tai loukkaantunut vakavasti, tai kuollut. Kyllä olisi ollut hätä hänen puolesta, eli olisin kuitenkin välittänyt paljon, vaikka eri syistä pintatietoisuudessa pyöri että en tunne mitään rakkautta tai mies jopa ärsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anne-maj kirjoitti:
Miksi ihmeessä kuvittelet , asiasi meitä muita kiinnostavan ? Omapahan on ongelmasi , vali , vali , vali !!!Kerroppa se miehellesi , niin saat vastauksen ongelmallesi.
Miksi olet noin vihainen? Minua kiinnostaa tämä keskustelu, koska olen samassa tilanteessa. Kiitos ap aloituksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin käy joskus🤷 sinun elämäsi, sinun valinta.
Niin, no yhdessä on oltava yhteisen toimeentulon, velkojen ja lapsen takia.
Silti se on sinun valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä. Näin on tainnut käydä minullekin. Vaikea tietää mitä pitäisi tehdä. Lasten takia ei viitsisi erotakaan. Kai vielä yritän jotain liekkiä löytää puoliväkisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin käy joskus🤷 sinun elämäsi, sinun valinta.
Niin, no yhdessä on oltava yhteisen toimeentulon, velkojen ja lapsen takia.
I feel you sister! Tämän asian kanssa olen myös itse paininut jo vuosia. Mihin sinun rakkautesi kuoli, muuttuiko mies vai sinä itse? Oletko ajatellut erota kun lapset ovat vanhempia?
Itse painin näiden asioiden kanssa. Lapset ansaitsevat turvallisen ja hyvän perheen, mutta itse ansaitsen mielestäni jotakin parempaa ja näen että sen aika on sitten myöhemmin. Sinne kitkutellaan tällä rakkauden rauniolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tutkitustihan se rakkauden ensihuuma kestää noin pari vuotta, sen jälkeen pitäs tulla joku yhteenkuuluvuuden tunne ja yhteinen juttu, siis jos kaikki menee hyvin.
Elämä voi olla silti ihan hyvää vaikka ei nyt niin sanottua rakkauden tunnetta tuntisikaan.
Jos on hyvä kaveruus niin sekin riittää. Rakastumisen tunnetta jos haet sellaista kuin se parhaimmillaan aikanaan on ollut, niin sehän kestää vain pari kolme vuotta. Eli jatkuvasti saat olla uuden rakkauden etsinnässä jos vain sitä haet.
Jos pois haluaa päästä parisuhteesta niin lapset ja velat on tekosyy. Niistä selviää, Suomessa on avioeroja ollut iät ja ajat, lapsia on eroperheissä tai yksinhuoltajilla ja velat voi järjestellä tilanteen mukaan.
Jos asunnosta, niin asunto myyntiin ja velat hoidetaan ajallaan.
Jos parisuhde on huono, niin irti siitä ja äkkiä, koska elämässä on toivottavasti tulevia vuosia jotka voisivat olla hyviä.
Vierailija kirjoitti:
Elämä voi olla silti ihan hyvää vaikka ei nyt niin sanottua rakkauden tunnetta tuntisikaan.
Jos on hyvä kaveruus niin sekin riittää. Rakastumisen tunnetta jos haet sellaista kuin se parhaimmillaan aikanaan on ollut, niin sehän kestää vain pari kolme vuotta. Eli jatkuvasti saat olla uuden rakkauden etsinnässä jos vain sitä haet.
Jos pois haluaa päästä parisuhteesta niin lapset ja velat on tekosyy. Niistä selviää, Suomessa on avioeroja ollut iät ja ajat, lapsia on eroperheissä tai yksinhuoltajilla ja velat voi järjestellä tilanteen mukaan.
Jos asunnosta, niin asunto myyntiin ja velat hoidetaan ajallaan.
Jos parisuhde on huono, niin irti siitä ja äkkiä, koska elämässä on toivottavasti tulevia vuosia jotka voisivat olla hyviä.
Eipä täällä maaseudulla vanhat kämpät mene kaupaksi millään hintaa.
Sulla on tasan kaksi vaihtoehtoa 1) jatkat 2) et jatka. Jos jatkat, niin sitten tyydyt osaksi. Jos et jatka, niin joko muutat asennettasi tai toimit.
Emmäkään rakasta mun vaimoa enää. Mutta lapset on pieniä, asuntovelka jn4. Mitäpäs teet?
Samat tuntemukset vaimostani. Pojilleni teen aikanaan selväksi, etteivät ikinä erehdy naimisiin. Terveisin: aviomies
Niin käy joskus🤷 sinun elämäsi, sinun valinta.