Omistusasunnossahan on turvallisempaa ja joustavampaa

Niinpä.

No näinhän se periaatteessa on. Itseäni tosin mietityttää se, että mitä jos se tiukka paikka sitten tulee ja kämppä olisi pakko myydä. Niin mitä jos se ei menekään kaupaksi. Siinä sitä sitten kusessa ollaan. Vuokrakämpästä pääsee helpommin eroon.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 10:05"] 

Lisäksi tosiaankin omistusasumisessa siinä koko ajan säästää itselle. Esim. meillä on alle 200t lainaa jäljellä (ollut yht. parhaimmillaan ehkä joku n. 250t), ja ei meillä korkoihin mene kuin varmaan jotain 100-200 eur väliltä/kk, luulisin. Korko+lyhennys yht. n. 1500, siihen päälle kuluja n. 350eur/kk keskimäärin (omakotitalossa, sis. siis kaikki lämmitys, vesi, kiint.vero, nuohous jne. jne.)

[/quote]

Noinhan se on, mutta jos vuokralla asuminen on erityisen halpaa verrattuna omistamiseen (kuten Helsingissä), niin voi olla tuottavampaa asua vuokralla ja sijoittaa kuukausittain osakkeisiin. Kaikkea ei toki pidä laskea rahassa; oma tupa - oma lupa.

Tuo 3:sen pointti on totta, jos on ostettu varsinkin esim. joku kallis asunto / huonolta sijainnilta / kallis talo jonka myyntiajat pitkiä.

Joku kohtuuhintainen asunto-osake hyvältä tai normaalilta sijainnilta kyllä yleensä menee kaupaksi.

Tosin meillä okt, ja kaupungin kalleimpia alueita, eli esim. meillä tämä nyt ei olisi niin nopeasti realisoitavissa, mutta tietsti hintaa pudottamalla varmaan menisi...

Tärkeää asuntoa hankkiessa on että koko summa ei ole lainarahaa, vaan osa edes on säästöillä maksettua, eli jos joutuisi äkisti myymään, ei jäisi velkaa.

Ja just että vähän myös perehtyy minkä ostaa.

ap

Niin, osakesijoittaminen toki yksi mahdollisuus, mutta sekään ei sovi kaikille, esim. itse en jaksaisi perehtyä.

Ja monelle se oman kodin laitto ja sisustaminen on osa sitä omaa elämäntapaa / elämän tyyliä; ikäänkuin harrastus, eli on tärkeää saada tapetoida ja remontoida ja laittaa sitä kotia; vuokra-asunnoissa näihin on yleensä rajoituksia.

ap

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 10:15"]

Noinhan se on, mutta jos vuokralla asuminen on erityisen halpaa verrattuna omistamiseen (kuten Helsingissä), niin voi olla tuottavampaa asua vuokralla ja sijoittaa kuukausittain osakkeisiin. Kaikkea ei toki pidä laskea rahassa; oma tupa - oma lupa.

[/quote]

Missä päin Helsinkiä sulla on vuokralla asuminen erityisen halpaa? Ihan mielenkiinnosta kysyn, että voin itsekin muuttaa sinne! 

Kolmonen jatkaa vielä:

Olen itse ehkä tällä hetkellä vähän liiankin skeptinen tuon kämpän omistamisen suhteen. Tällä hetkellä koko Suomen tulevaisuus näyttää vaan niin epävarmalta, että ihan oikeasti mietityttää, että pääsekö kämpästä eroon ns. hyvältäkään alueelta josku 5-10 vuoden päästä. Meillä olisi oman kämpän ostaminen edessä jostakin pk-seudun kehyskunnasta, mutta ollaan kovasti mietitty että a) onko miehellä (on diplomi-insinööri) töitä vuoden parin päästä ja b) onko suomen teollisuus niin työllistävä kohta enää että ostokykyisiä ihmisiä on enemmän kuin niitä myynnissä olevia kämppiä. Olemme tosissamme miettineet töiden perässä ulkomaille muuttamista emmekä varmasti ole ainoita :( Ehkä tämä näkökulma on liian synkeä tähän jo kuusi vuotta kestäneeseen taantumaan, ne jotka ovat kokeneet 90-luvun laman ja Suomen nousun, osaavat ehkä suhtautua enemmän sillä asioilla on tapana järjestyä -mentaliteetilla. Luulen, että monet ostavat asunnon paljon huolettomammin, varsinkin ne joita viimeaikiset yt-neuvottelut yms ei ole koskettanut.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 10:19"]

Niin, osakesijoittaminen toki yksi mahdollisuus, mutta sekään ei sovi kaikille, esim. itse en jaksaisi perehtyä.

Ja monelle se oman kodin laitto ja sisustaminen on osa sitä omaa elämäntapaa / elämän tyyliä; ikäänkuin harrastus, eli on tärkeää saada tapetoida ja remontoida ja laittaa sitä kotia; vuokra-asunnoissa näihin on yleensä rajoituksia.

ap

[/quote]

Täytyy vaan vuokrakämppää etsiessä kysyä ennen sopimuksen solmimista, että kuinka joustava vuokranantaja on. Etsii sellaisen kämpän ja vuokranantajan, kuka on joustava ja fiksu. Tähän mennessä kaikissa vuokra-asunnoissa olen saanut remontoida mieleni mukaan, vuokranantajan rahoilla. Eli olen tehnyt kauppalistan, että miten ois noi tapetit, tuo maali ja tämä laminaatti tuon muovimaton tilalle, niin vuokranantaja on tuonut materiaalit kotiin ja minä olen tehnyt remontointityön. Olen saanut näköiseni kämpän ja vuokra-asunnon arvo on noussut ja seuraavan vuokralaisen kohdalla vuokranantaja hyötyy.

Laskelmieni mukaan vuokra-asuminen on tullut paljon halvemmaksi. Putkirempat ja julkisivusaneeraukset eivät kukkarossa ole tuntuneet, remontointi on tehty vuokranantajan laskuun, vuokrani on paljon alhaisempi kuin alueen muiden asuntojen lainalyhennys+vastike+korot, lisäksi työpaikan takia olen kahdesti jo muuttanut toiseen kaupunkiin. Vuokralla kun asuu, niin ei myöskään tarvitse muuttaa ennakoivasti liian isoon asuntoon. Kaksiosta aloitettiin kahdestaan, sitten kolmioon ensimmäisen lapsen kohdalla ja 4h+k toisen lapsen kohdalla.

Niin. Siihen vuokrakämppään saa muuten asumistukea, jos aivan köyhäksi menee elämä. Sen voi myös vaihtaa muutamassa viikossa halvempaan tai pienempään (=halvempaan) jos elämäntilanne muuttuu. 

Jokainen saa asua miten haluaa, ja tietenkin, jos ajatellaan että asuminen maksaa vain sen lainanlyhennyksen verran (eikä vastikkeita, remontteja, veroja, lämmitysmaksuja tms. lasketa siihen mukaan), niin onhan se sillä lailla myös edullisempaa. Minä sekä omistan asunnon että asun vuokralla, enkä ymmärrä tätä jatkuvaa kinastelua siitä että omistusasuminen on se autuaaksi tekevä asia ja ainoa oikea älyllinen valinta. On paljon meitä, joiden on voitava reagoida nopeasti elämäntilanteen (työtilanteen) muutoksiin, ja se perusturvallisuuden tunne on haettava jostain muusta kuin asumismuodosta. 

puolensa ja puolensa... yleensä se tiukka paikka tulee silloin kun muillakin ihmisillä on tiukka paikka (lama, korkea työttömyys, paikkakunnan tärkein työllistäjä lopettaa jne...) jolloin asuntoa ei todella noin vain myydä eikä ainakaan hyvällä hinnalla... 

koti on koti ja onhan sillä tunnearvo, sitä en kiistä.

Varallisuuden varsinaisena kartuttamisena mikä tahansa asunto ei kuitenkaan toimi. Monilla on vanhana sitten se 40-50 vuotta sitten hankittu talo/rivarinpätkä/kerrostalo-osake, jonka parhaat vuodet ovat takana päin. Valtavaa remppaa vailla, kenties homeessa tai yhtiössä tulossa isot putkisaneeraukset ja talo pitäisi paaluttaa... sen lisäksi että huoneiston kaikki pinnat pitäisi laittaa uusiksi... tällainen "sijoitus" ei nyt varsinaisesti ole mitenkään tuottoisa eikä siitä esim. kahden tai kolmen perillisen kesken paljon jaeta... Sen lisäksi sitä on usein sydänverellä maksettu ja sitten huomataan, että seuraava sukupolvi joutuu kuitenkin taas aloittamaan käytännössä nollasta. 

ylihintaisia asuntoja ostetaan tunteella, ei järjellä. toki vuokralla asuminenkin on kallista ja samoin siinäkään jää mitään käteen, jollei samalla pysty säästämään osakkeisiin tms.

Asuminen on liian kallista molemmilla tavoilla, rakennusteollisuutta tuetaan liikaa muiden alojen kustannuksella,  sekä pankkeja, lainojen koroista kertyy järjettömät voitot... Veikkaan että tämä "asuntokupla" on yksi syy, miksi talous yskii niin pahasti, yhteiskunnan dynamiikka kärsii, kun asumiseen menee niin helvetisti rahaa, ettei ole muuta varaa kuluttaa, kaikki kiristää vaan kukkaron nyörejään, jotta saa lainat+korot pankille maksettua....

Kivahan se olisi, jos se olisi noin yksinkertaista. Kannattavuuden voi laskea usein kuitenkin vasta jälkikäteen.

Minun mielestäni omistusasuminen tulee vuokralla asumista halvemmaksi seuraavissa tapauksissa:

- aikajänne on pitkä, noin 20-30 vuotta (tästä on ihan tutkimuksiakin)

- pienissä asunnoissa kuten yksiöissä ja kaksioissa

- muuttovoittoalueilla

- pienipalkkasilla, joilla ei ole varaa säästää/sijoittaa vuokran ohella

vuokra-asuminen tulee taas halvemmaksi

- isommissa perheasunnoissa pääkaupunkiseudulla

- muuttotappioalueilla, joissa asunnon arvo saattaa muuttua olemattomaksi esim. isojen remonttien myötä

- jos asuntoon tulee isoja remontteja / homevaurioita

- jos joku muu maksaa vuokran (yhteiskunta, firma)

- niillä, joilla on varaa sijoittaa vuokran jälkeenkin

- niillä, jotka muuttavat tiuhaan

Jos siis taloudellista kannattavuutta katsotaan, niin suurin osa ihmisistä tekee "väärinpäin" eli asuvat niissä yksiöissä ja kaksioissa vuokralla ja sitten ostavat ne isommat asunnot taas omat. Taloudellisesti kannattaisi ennemmin vaikka ostaa se eka yksiö omaksi ja kun tarvitsee isompaa asuntoa, niin muuttaa vuokralle ja laittaa se entinen oma yksiö vuokralle.

Vuokralla asuminen on kyllä siinä mielessä turvallisempaa kuin omistusasuminen, että jos omistusasunnossa hajoaa jotain tai tulee ilmi joku rempantarve, siihen joutuu ihan itse repimään rahat jostain. Lisäksi joutuu etsimään työn tekijät ja remppamiehet ja toivomaan, että ne ei kuseta. Kulut ja työmäärä voi siis nousta aivan yllättäen. Vuokra-asunnossa taas riittää kun soittaa vuokraisännälle, että tarvis korjata, ja vuokaisäntä maksaa ja hoitaa ja järjestää. Kulut ja työmäärä on tasan sama kuukaudesta toiseen. On tässä turvallisuutta.

Omistusasumisen isoin riski ei kuitenkaan ole se, että asuntoa ei saisi myytyä, jos tulee tarve, kyllä se aina ennen pitkää saa myytyä.  Todellinen ongelma on se, että myyminen säännönmukaisesti kestää jonkun aikaa - ja sinä aikana saattaa jo ajautua melkoiseen pulaan kun maksamattomia laskuja ja lainanlyhennyksiä kertyy.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 10:36"]

Asuminen on liian kallista molemmilla tavoilla, rakennusteollisuutta tuetaan liikaa muiden alojen kustannuksella,  sekä pankkeja, lainojen koroista kertyy järjettömät voitot... Veikkaan että tämä "asuntokupla" on yksi syy, miksi talous yskii niin pahasti, yhteiskunnan dynamiikka kärsii, kun asumiseen menee niin helvetisti rahaa, ettei ole muuta varaa kuluttaa, kaikki kiristää vaan kukkaron nyörejään, jotta saa lainat+korot pankille maksettua....

[/quote]

ei Suomessa tueta rakennusteollisuutta, päinvastoin. Eikä asunotojen korkeat hinnat johdu rakennusliikkeitten katteista, vaan suomalaisista rakennusmääräyksistä, jotka tekevät rakentamisesta  järjettömän kallista. Valitettava tosiasia on, että nykyhinnoilla rakennusliikkeelle ei jää myyntihinnasta edes varaa maksaa työntekijöille palkkoja - mutta kun halvemmallakaan ei saa rakentaa. Lisäksi osa määräyksistä on sellaisia, että ne aiheuttavat seuraavan 10 vuotta jatkuvaa vuosikorjaustarvetta, kun pakollisia järjestelmiä vaan ei voi saada toimimaan yhtä aikaa. Onneksi, jos firma oysyy sen 10 vuotta pystyssä, ongelma lopulta siirtyy taloyhtiöille ja asukaille.

asuahan sitä pitää jossain aina, minä valitsin omistamisen. kuten mainitsit on tämä turvallisempaa kuin asua vuokralla jos kävisi "jotain" eli työttömyyttä tms kun vuokraisäntä ei kauaa katsele jos en pysty maksaa vuokriani, pankki sensijaan ilomielin pitää minut korkoja maksamassa. riskinsä tässä tietysti on juuri nuo yllärirempat ym mutta remppa nostaisi myös vuokraa että enpä tiedä. jos aikoisin olla sossupummina vailla huolta huomisesta niin vuokrakämppä ois jees mutta minä tyhmä teen töitä - varmaan jää samanverran kuussa käteen :/

Vuokra on maksettava, mutta siihen saa asumistukea jos saa vaikka potkut töistä tai sairastuu vakavasti niin että tulot romahtavat täysin yllättäen. Monesti nuo ovat kuitenkin sillälailla väliaikaisia vastoinkäymisiä, että kynnys asunnon myymiseen (etenkin jos siitä jäisi vielä tappiolle kun pitäisi kiireesti myydä) ja muuton järkkäilyyn voi olla aika suuri.

Mun kohdaltani on ihan sama miten paljon halvemmaksi ja kätevämmäksi tulisi asua omistusasunnossa kuin vuokralla - ei mulle pienipalkkaisena pätkätyöläisenä myönnettäisi mitään sellaista lainaa, että sillä kunnon asuntoa saisi ostettua. En mä suostuisi asumaan vuokrallakaan lapsen kanssa kamalimman juoppolähiön neukkukuution 20-neliöisessä pommikunnossa olevassa yksiössä johon on tulossa pian kaikki mahdolliset remontit, mutta sen kummempaan asuntoon tuskin saisin lainaa yksin (jos edes siihen). Vuokraa pystyn maksamaan kalliimmastakin, koska tiedän että saan hätätilanteessa asumistukea siihen jos välillä tulee työttömyysjaksoja työpätkien väliin. Ilman vakityötä olevalla yksinhuoltajalla se asuntolaina ilman lyhennysvapaita kuukausiakin valtavalla laina-ajalla olisi ihan helvetinmoinen stressitekijä. Tottakai nytkin aina kuumottaa kun määräaikaisuus alkaa lähetä loppuakaan töiden löytyminen, muttei sentään noin pahasti.