Lue keskustelun säännöt.
Tuntuuko sosiaalisen varoitusmerkin näkeminen joltain?
27.11.2020 |
Siis jos näkee toisessa ihmisessä jonkinlaisen varoitusmerkin, siis ns Red Flagin. Näkee että hetkinen, tuo henkilö saattaa olla pahaksi minulle, hänellä saattaa olla pahat mielessä, onpas siinä tosi epäilyttävä henkilö, täytyy ehkä pitää etäisyyttä häneen ettei minulle kävisi pahasti.
Kun näet tuollaisia merkkejä ihmisissä: tunnetko jotain? Liittyykö tuohon jokin tunne? Minkälainen tunne? Tuntuuko vatsassa? Vai mitä täh?
Kysyn koska minulta tuollainen varoitusmerkkitunne puuttuu kokonaan.
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Punaiseksi värjätty tukka, feministisangat. Asusteessa sateenkaarielementti. Voima-lehti takataskussa. Hesarin kestotilaus. Siinä joitain.
Rastat siihen lisättynä.
Yksi yleinen alamaailman pelottavin taito on kääriä voimalehti tai hesari nyrkin ympäri ja paukuttaa sillä.
Ei jää ruhjeita ja ei jää todistusmateriaalia. On vaan kömpelö poika joka törmäilee baarin seiniin.
Kun vassaripimu sitten näyttää siloisia kirjailijan kätösiään, niin kuin silkkiä ois.
Ei kukaan usko että sai pataan voimalehteen kääritystä vassaripimun nyrkistä.
Kaikki näkee mielissään kun hassu kalju törmäili itse humalassa rapuissa tai seinään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei varsinaisesti tunne vaan epäröinti.
Sosiaalinen varotusmerkki on ainakin kääntäjien fb-sivustolla hyvin kehuttu termi.
Sai todella paljon yläpeukkuja ja sitä nyt kaikki käyttääkin käännöksissään.
Hieno juttu.
Mitä tulee sitten itse sosiaalisiin varoitusmerkkiin, niin ainakin lapsena sitä tunnisti omista vanhemmista ja opettajista, jos oli hermot kireänä ja kannatta pysytellä kauempana.
Näin myös jos oli varastanut jonkun naisen poikaystävän, niin ilmeestä näki ja perusolemuksesta että voi kohta lentää tuoppia.
Pitää vain asettaa itsensä siten että poikaystävä on edessä.
Marketissa unohdin turvavälit, niin yksi mies mulkaisi niin pelottavasti ja läpi sielun. Minä vallan säikähdin ja sydämestä otti. Olin varma että tuossa oli kovimman luokan spykopaatti. Hän katsoi sillä tavoin, että melkein suojauduin käsin. Ei lyönyt mutta kädet meinasi nousta vaistomaisesti.Mies sitten poistui paikalta ostosten kanssa hymyillen mielihyvästä.
Kun puhuu paljon ja kertoo vaikka huonoja vitsejä, niin saatetaan katsoa murhaavasti ja hymy hyytyy.
Tarkoittaako ap tätä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä ei tule vahvaa tunnetta. Pitää vähitellen kuulostella ihmistä.
Erään ihmisen seurassa mulla oli toistuvasti vaikea olo, vaikka hän oli hauska ja viihdyttävää seuraa. Olin varuillaan, hiukan jännittynyt, vatsan pohjassa tuntui pientä muljahtelua. Ei mennyt kauaakaan kun huomasin että tää mies harrasti piiloilkeilyä, komentelua, nolaamista ja pientä kontrollointia. Oli työkavereitani. Olin iloinen, etten päästänyt häntä kovin lähelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Intuitioon kannatta luottaa. Ei ole koskaan ollut väärässä. Jos jostain tulee olo, että varo tuota ihmistä, niin silloin varon.
Ehkä normaali ihminen ei nyt yleensäkään oitis kapsahda uusien tuttavuuksien kaulaan.
Ainakin itse "varon" aluksi jokaista uutta tuttavaa. Keskustelu yleisellä tasolla, pientä testausta mistä alueelta löytyisi yhteistä huumoria, kuulostelua miten toinen puhuu ja viestii ja miten oma viestintäni tulee kuulluksi.
Jotkut sitten jäävät etäisemmiksi ja joistakin tulee läheisempiä, muutama tosiystäväkin on maailman mittaan minullekin siunaantunut.
En mä oikein tiedä millainen ihminen sitten olis semmoinen jota todella todella pitäisi varoa? Psykopaatti? Itse olen poistanut elämästäni yhden entisen ystävättäreni, joka oli kaikella tavalla läheisyyteeni tuleva ja jolta opinkin paljon asioita, mutta lopuksi hän vietteli silloisen mieheni (se oli vaan yksi kerta, mutta riitti mulle). Ja erästä professoria välttelen, tai en välttele ihmistä, mutta en halua projekteihin hänen kanssaan, koska huolimatta äärettömästä viehättävyydestään ja älykkyydestään hän saa silmittömiä raivokohtauksia joskus ja purkaa ne keneen tahansa kuka sattuu olemaan lähellä; sellaista en kaipaa. Omaan veljeenikin suhtaudun varauksella: voidaan puhua melko monesta asiasta, mutta kumpikin tiedämme, ettei meidän kannata keskustella politiikasta, kun siitä ollaan ihan eri mieltä.
En ole aikaisemmin uskonut intuiotioon, mutta minulle sattunut lyhyen ajan sisällä 3 eti tilannetta, joissa minulle tuli "gut feeling", eli että noita ihmisiä kannattaa varoa, kasvatus ei mene niin kuin pitäisi tapasin siis noi ihmisrt ekakertaa, ihan työkuvioissa....ja kaikissa nuo osoittautuivat oikeiksi, eli noista ihmisistä ja mitä ne teki/ jätti tekemättä. Sen jälkeen olen uskonut intuitioon. Eikä ole ollut koskaan väärässä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Punaiset rastat ja vihreä farkkutakki! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Punaiseksi värjätty tukka, feministisangat. Asusteessa sateenkaarielementti. Voima-lehti takataskussa. Hesarin kestotilaus. Siinä joitain.
Rastat siihen lisättynä.
Yksi yleinen alamaailman pelottavin taito on kääriä voimalehti tai hesari nyrkin ympäri ja paukuttaa sillä.
Ei jää ruhjeita ja ei jää todistusmateriaalia. On vaan kömpelö poika joka törmäilee baarin seiniin.
Kun vassaripimu sitten näyttää siloisia kirjailijan kätösiään, niin kuin silkkiä ois.
Ei kukaan usko että sai pataan voimalehteen kääritystä vassaripimun nyrkistä.
Kaikki näkee mielissään kun hassu kalju törmäili itse humalassa rapuissa tai seinään.
Punaiset kivat rastat ja vihreä farkkutakki voi hämätä.
Ei reippaasti tutoituja yleisesti ole turhaan varottu ja pidetty vaarallisina.
Alamaailmassa on tapana pienillä merkeillä ja pukeutumisella varoittaa muita että olen "tappava".
Eihän leppäpirkostakaan uskoisi että se on myrkyllinen.
Osa linnuista näkee leppäpirkon kuviosta että se on helvetin myrkyllinen otus.
Turvavälejä näihin vaan niin ei satu leukaan.
Joskus tuommoinen red flag voi ihastumisvaiheessa jäädä ihastumisen jalkoihin. Varsinkin jos on jos on edetty pikaisesti ja elämään liittyy samaan aikaan paljon myllerrystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun puhuu paljon ja kertoo vaikka huonoja vitsejä, niin saatetaan katsoa murhaavasti ja hymy hyytyy.
Tarkoittaako ap tätä?
Lähinnä tatuointeja.
Varmasti.
Tietty tyyli ja tavat kertoo paljon että on ns. alamaailman ihmisiä.
Mulla noi red flagit esiintyy sellaisena epävarmuutena ja "nakutuksena" takaraivossa :D ettei oikein jätä se tunne rauhaan.
Olen tosi usein sivuuttanut näitä tuntemuksia ja ajatellut itse olevani vaan ahdistunut tms. Mutta niin vaan olisi kannattanut uskoa, muutamat itkut olisi jäänyt itkemättä.
Just hiljattain tapasin uuden ihmisen ja siitä jäi niin vaivaava ja outo fiilis, etten taida kauheasti pyöriä samoissa piireissä enää ellei ole ihan pakko...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pojilla kehittyy tuo kyky jo koulussa noin kolmannella luokalla.
Tärkein kyky huomata pärjääkö kyseiselle toiselle pojalle painissa hyvin.
Jos pärjää leikiten, niin ei tarvitse varoa kyseistä tyyppiä vaikka kantaisi pamppua mukanaan.
Riittää kun pitää silmällä ettei pääse yllättämään.
Jos näkee toisesta sen että pärjääkö vai ei. Se riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Semmoinen varuillaan oleva tunne, että alkaa miettiä sanomisiaan enemmän ja analysoimaan järjellä toisen käytöstä. Esimerkiksi kerran tuli selittämätön tunne olla varuillaan, en keksinyt järkisyytä mutta vastasin henkilön (normaaleihin) kysymyksiin ympäripyöreästi. Hänen lähdettyä paikalta minua tultiin varoittamaan luottamasta tuohon henkilöön ja kertomasta hänelle mitään itsestäni!
Vierailija kirjoitti:
Semmoinen varuillaan oleva tunne, että alkaa miettiä sanomisiaan enemmän ja analysoimaan järjellä toisen käytöstä. Esimerkiksi kerran tuli selittämätön tunne olla varuillaan, en keksinyt järkisyytä mutta vastasin henkilön (normaaleihin) kysymyksiin ympäripyöreästi. Hänen lähdettyä paikalta minua tultiin varoittamaan luottamasta tuohon henkilöön ja kertomasta hänelle mitään itsestäni!
Minä koen aina kyseenalaiseksi, jos joku tulee neuvomaan kuinka minun pitäisi suhtautua johonkin ihmiseen tai kertomaan hänestä selän takana asioita, mikäli en ihmistä itse tunne. Ensimmäisenä mietin että mikä tämän kertojan motiivi on. Tiedän että on ihmisiä jotka mustamaalaavat muita ihan vain omaksi ilokseen, joten mieluummin otan itse selvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Intuitioon kannatta luottaa. Ei ole koskaan ollut väärässä. Jos jostain tulee olo, että varo tuota ihmistä, niin silloin varon.
Ehkä normaali ihminen ei nyt yleensäkään oitis kapsahda uusien tuttavuuksien kaulaan.
Ainakin itse "varon" aluksi jokaista uutta tuttavaa. Keskustelu yleisellä tasolla, pientä testausta mistä alueelta löytyisi yhteistä huumoria, kuulostelua miten toinen puhuu ja viestii ja miten oma viestintäni tulee kuulluksi.
Jotkut sitten jäävät etäisemmiksi ja joistakin tulee läheisempiä, muutama tosiystäväkin on maailman mittaan minullekin siunaantunut.
En mä oikein tiedä millainen ihminen sitten olis semmoinen jota todella todella pitäisi varoa? Psykopaatti? Itse olen poistanut elämästäni yhden entisen ystävättäreni, joka oli kaikella tavalla läheisyyteeni tuleva ja jolta opinkin paljon asioita, mutta lopuksi hän vietteli silloisen mieheni (se oli vaan yksi kerta, mutta riitti mulle). Ja erästä professoria välttelen, tai en välttele ihmistä, mutta en halua projekteihin hänen kanssaan, koska huolimatta äärettömästä viehättävyydestään ja älykkyydestään hän saa silmittömiä raivokohtauksia joskus ja purkaa ne keneen tahansa kuka sattuu olemaan lähellä; sellaista en kaipaa. Omaan veljeenikin suhtaudun varauksella: voidaan puhua melko monesta asiasta, mutta kumpikin tiedämme, ettei meidän kannata keskustella politiikasta, kun siitä ollaan ihan eri mieltä.
Testailulla selvität minkälainen toinen on, onko turvallinen jne? Minulla juttu on oikeastaan päinvastoin. Tai siis: mielestäni juurikin testailijat on niitä potentiaalisesti vaarallisia ihmisiä joista pysyn kaukana, en suostu juttusille, yrittäköön testailla niin paljon kuin haluaa mutta minä en reagoi vaan heti tilaisuuden tullen poistun vain paikalta.
Eli tuo mikä on sinulle täysin normaali tapa lähestyä toista, normaali tapa tutustua toiseen - se on minulle merkki siitä että minun täytyy turvallisuuteni vuoksi pysyä sinusta kaukana. Minua ei yhtään kiinnosta ottaa osaa johonkin keinotekoiseen teatteriin missä testaillaan ja reagoidaan, missä kummallakin on rooli jonka mukaisesti pitäisi toimia, missä käyttäydytään yhteisön asettamien sosiaalisten sääntöjen mukaisesti.
Aidot, luonnolliset, turvalliset, hyväsydämiset, luotettavat, viattomat, puhtaat, hyväntahtoiset, kiltit ihmiset eivät koskaan testaile muita, se ei tulisi heille ikinä mieleenkään, he eivät ikinä harrasta minkäänlaista teatteria, he eivät käytä minkäänlaisia niksejä sosiaalisissa tilanteissa, he eivät ajattele jotain sosiaalisia taitoja, he vain ovat oma itsensä. Vain heidän seurassaan minäkin voin olla oma itseni.
Jos sosiaalinen ympäristö ei salli/hyväksy minua omana itsenäni, yksilönä, niin se ympäristö on vaarallinen. Siellä en voi itsestäni mitään paljastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Semmoinen varuillaan oleva tunne, että alkaa miettiä sanomisiaan enemmän ja analysoimaan järjellä toisen käytöstä. Esimerkiksi kerran tuli selittämätön tunne olla varuillaan, en keksinyt järkisyytä mutta vastasin henkilön (normaaleihin) kysymyksiin ympäripyöreästi. Hänen lähdettyä paikalta minua tultiin varoittamaan luottamasta tuohon henkilöön ja kertomasta hänelle mitään itsestäni!
Minä koen aina kyseenalaiseksi, jos joku tulee neuvomaan kuinka minun pitäisi suhtautua johonkin ihmiseen tai kertomaan hänestä selän takana asioita, mikäli en ihmistä itse tunne. Ensimmäisenä mietin että mikä tämän kertojan motiivi on. Tiedän että on ihmisiä jotka mustamaalaavat muita ihan vain omaksi ilokseen, joten mieluummin otan itse selvää.
Tämä on viisas lisäys. Kyseisestä tapauksesta en kerro sen tarkemmin, mutta sanon että varoitus oli tarpeen.
En usko tuollaiseen.
Jos muistelee Saksaa ja Itävaltaa 1925-1944 niin aika harva tuollaista varotusmerkkiä sai.
Pötypuhetta tuollaiset ja romantisointia.
Pelkäätte varmasti omaa mieltänne vain.
Vierailija kirjoitti:
Pelko. Pelon tuntee heti.
Ei pelko tai mikään muukaan paljastanut Neuvostoliittolaisille mitä oli kyseessä, eikä liiemmin Saksankaan tapahtumat.
Kaikki olivat vain innoissaan henkilöistä.
Toisaalta on tutkimustietoa myös siitä, että niitä omia "hytinöitä" kannattaa kuunnella. Se perustuu siihen, että pystymme lukemaan toisten ihmisten ajatusmaailmasta ja aikomuksista yllättävän paljon pelkästään katselemalla. Aivot rekisteröivät pieniä yksityiskohtia toisen kehonkielessä, jotka paljastavat erinäisiä asioita siinä hetkessä. Kaikkea ei edes suoraan tiedosteta, mutta sitten voi tulla juuri se tunne, että parempi poistua paikalta tai jotain muuta vastaavaa. Toki tämä mekanismi voi joskus antaa vääriäkin signaaleja, ei se aina ole oikeassa.