Alisuoriutuminen kokeissa

Samaa sukupuolta ovat ja todella erilaiset, ja no vaikkei saisi sanoa niin ehkä vähän rakkaampi on tämä jolla näitä vaikeuksia on. Kunpa tietäisin mitä tehdä hänen hyväkseen.

Jos ne asiat on kuitenkin hanskassa niin kai se on yks hailee mikä numero kokeesta tulee joskus neljännellä luokalla. Jos samaa vikaa on vielä yläasteellakin niin on ehkä syytä perehtyä asiaan kun on mestat hyviin lukioihin jaossa.

Voisitko puhua opettajan kanssa asiasta? Ehkä lapsellasi on jonkinlaista vahvaa koejännitystä. Miten koulunkäynti muuten sujuu? Jos tuollaista käy usein, voisi olla hyvä selvittää, mistä se johtuu. Ehkä lapsesi ei osaa keskittyä jännittävässä tilanteessa, jolloin hutaisee hädissään tehtävät, tai sitten on oikeasti kyse jonkinlaisesta hahmotushäiriöstä. Voihan kyse olla vain siitä, että lapsellasi on heikko itsetunto ja sitä kautta liian pieni luottamus omiin taitoihinsa. Vai onko kyse ehkä luetun ymmärtämisen ongelmasta?

Ei ole valittamista. Toki harmittaa pari kasia todistuksessa mutta eiköhän ne muutu ysiksi.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 22:41"]

Voisitko puhua opettajan kanssa asiasta? Ehkä lapsellasi on jonkinlaista vahvaa koejännitystä. Miten koulunkäynti muuten sujuu? Jos tuollaista käy usein, voisi olla hyvä selvittää, mistä se johtuu. Ehkä lapsesi ei osaa keskittyä jännittävässä tilanteessa, jolloin hutaisee hädissään tehtävät, tai sitten on oikeasti kyse jonkinlaisesta hahmotushäiriöstä. Voihan kyse olla vain siitä, että lapsellasi on heikko itsetunto ja sitä kautta liian pieni luottamus omiin taitoihinsa. Vai onko kyse ehkä luetun ymmärtämisen ongelmasta?

[/quote] täällä kotona kun harjoitellaan on itsellä monesti sellainen olo, että nyt menee koe kyllä varmasti nappiin ja sitten kun se palautuu niin sitä ollaan aika ihmeessä kun ei ole huomannut tehdä kaikkea tai mitä milloinkin sähläilee

Jos olis esim. hahmotushäiriö, niin mitä asian hyväksi voi tehdä. Täällä kotona on kuulemma ihan erilaista tehdä tehtäviä kuin koulussa, muttei sano suorastaan jännittävänsäkään. pitää välillä taukoja ja tykkää siitä, et istun vieressä vaikken neuvokaan.  

Koulun koetilanne on kuitenkin aika erilainen kuin kodin kertaustilanne. Harjoitustilanteessa olet mukana sinä, tuttu aikuinen, mutta koulussa ja kokeessa suoriutuminen on vain pojan itsensä vastuulla, kukaan ei ole lukemassa kokeiden kysymyksiä ääneen ja selittämässä niitä. Varmaankin poikaa olisi hyvä neuvoa tarkistamaan kokeensa vielä ennen kuin palauttaa sen, lukemaan kertaalleen kaikki tehtävänannot uudestaan jne. Kannattaa myös sanoa, että esimerkiksi englannin sanakokeessa kannattaa mieluummin yrittää vastata jotakin kuin jättää kokonaan vastaamatta.

Opettajalta voit aivan hyvin kysyä, osaako hän sanoa, mistä tällainen huolimattomuus hänen mielestään voisi johtua. Hän kuitenkin näkee poikasi niissä koetilanteissa ja osaa siten ehkä jotenkin arvioida mielentilaa ja muuta.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 23:00"]

Koulun koetilanne on kuitenkin aika erilainen kuin kodin kertaustilanne. Harjoitustilanteessa olet mukana sinä, tuttu aikuinen, mutta koulussa ja kokeessa suoriutuminen on vain pojan itsensä vastuulla, kukaan ei ole lukemassa kokeiden kysymyksiä ääneen ja selittämässä niitä. Varmaankin poikaa olisi hyvä neuvoa tarkistamaan kokeensa vielä ennen kuin palauttaa sen, lukemaan kertaalleen kaikki tehtävänannot uudestaan jne. Kannattaa myös sanoa, että esimerkiksi englannin sanakokeessa kannattaa mieluummin yrittää vastata jotakin kuin jättää kokonaan vastaamatta.

Opettajalta voit aivan hyvin kysyä, osaako hän sanoa, mistä tällainen huolimattomuus hänen mielestään voisi johtua. Hän kuitenkin näkee poikasi niissä koetilanteissa ja osaa siten ehkä jotenkin arvioida mielentilaa ja muuta.

[/quote] Niin en mä kyllä selitä, enkä lue niitä kysymyksiä kotitehtävistä tai kertausmonisteista just siks et tilanne olis mahdollisimman sama kuin kokeessa. Ehkä täällä on vaan rennompaa, ei aikataulua, voi vaikka napostella jotain samalla, pitää taukoja, lojua tuolissa/sohvalla miten haluaa...

Nostan vielä, jos vaikka joku opettaja vastaisi.

Mun lapsella on tuota samaa. Se on alunperin johtunut lukihäiriön ja keskittymisvaikeuden yhdistelmästä ja sittemmin pysynyt yllä ja pahentunut ihan siksi, että pelkää ja jännittää kokeita lähes jonkinlaiseen paniikkikohtaukseen asti - sitä kun on tullut sitten kerran toisensa jälkeen eponnistuttua kokeissa, joihin on valmistautunut ja joita ennen ja jälkeen on osannutkin. Hermostumista pahentaa se, että tietää vanhempien toivovan enemmän ja itsekin toivoisi enemmän.

Mun lapsen ongelma on valitettavasti vain pahentunut kouluajan kestäessä ja ratkaisua ei ole löytynyt. Ei niin että opettajakunta olisi hirveän halukas sitä etsimäänkään. Itse yritin opettaa lapselle sekä kkokeisiin lukemisen tekniikkaa, että koekysymysten lukemisen ja vastaamisen tekniikkaa. Ensimmäisen se oppikin, kahta jälkimmäistä ei, tai ainakin unohtaa oppimansa koetilanteessa.  Paras ratkaisu olisi, kun kokeitten sijasta tai ohella käytettäisiin jatkuvaa arviointia, että esim saisi osoittaa osaamisensa ihan normaalilla tunnilla laskemalla laskuja taululle tai vastaamalla kysymyksiin, mutta opettajat kokevat sen ongelmalliseksi dokumentoinnin takia. Joku itsenäisesti pitemmän ajan kuluessa tehteävä porfolio tai essee tms voisi myös toimia, mutta opettajat katsovat että olisi vaikea arvioida sitä suhteessa muihin, vaikka oikeasti peruskoulun opetussunnitelmassa ei pitäisi arvioida suhteessa muihin, vaan suhteessa opetussuunnitelman tavoitteisiin. Suulliset kokeet olisivat ehkä auttaneet silloin kun kyse oli vielä lukivaikeuden aiheuttamasta ongelmasta, mutta ei enää sitten kun toi paniikkikohtausjuttu tuli mukaan kuvioon.

Sen neuvon antaisin, että yritä ainakin olla luomatta sellaisia paineita, että lapsi sun takia päätyy tuonne paniikkiosastolle.

Alisuoriutuminen johtuu usein siitä ettei lapsesi luota itseensä tai jostain syystä pelkää onnistua. Voi jatkua pitkäänkin, oikeastaan koko elämän. Siitä tulee tapa ettei uskalla antaa itselleen aihetta mihinkään hyvään.

Enkä todellakaan odota mitään kiitettäviä, mutta kyllä se lapsenkin puolesta surettaa, kun olisi parempaan mahdollisuus ja sitten kotona itsekin kauhistelee, miten ei huomannut.

Kellään muulla ei siis kokemusta vastaavasta? Onkohan mun lapsi jotenkin kyvytön keskittymään? ap

Lapsi on kaksospuolikas ja toinen kaksonen on luonteeltaan paljon vahvempi ja hänellä kokeet  menevät useimmiten kiitettävästi. Mietin välillä voisiko tämä vaikuttaa.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 16:21"]

Lapsi on kaksospuolikas ja toinen kaksonen on luonteeltaan paljon vahvempi ja hänellä kokeet  menevät useimmiten kiitettävästi. Mietin välillä voisiko tämä vaikuttaa.

[/quote]

Tämä vaikuttaa aivan varmasti. Monesti toinen lapsista  rakentaa oman identiteettinsä sen varaan, mitä toinen ei ole. toisin sanoen jos toinen lapsista on hikari,  toinen on sitten se käytännöllisyyteen orientoitunut, jotta hänellä olisi oma identiteetti eikä sisarustaan jäljittelevä löllykkä. Etenkin poikalapsi haluaa usein jääräpäisesti olla jotain muuta kuin se vanhempi sisarus, etenkin jos se sattuu olemaan isosisko. Kukaan t osi miesehän ei jäljittele jotain ****:n isosiskoa.

Surullista tuo on silloin, kun se toinen lapsi olisi ihan yhtä talentti kuin se  toinen, mutta ollakseen jotain muuta kuin se toinen lapsi, alisuorittaa ja vielä usein alitajuisesti, joten ei itsekään huomaa tekevänsä niin.