G: Uskonasiat.Luokittele itsesi.

20 jatkaa vielä. olen vilpittömästi iloinen niiden ihmistan puolesta jotka pystyvät uskomaan elämään kuoleman jälkeen. Oma lapseni on kuollut ja hän elää enää koiranputkina ja muistoissa.

Tähän ehkä liittyy jotenkin myös se, vaikka voisin periaatteessa olla bi tai lesbo, niiin en kuitenkaan ole. Anteeksi tosi ohi aiheen, yritin vain jotenkin konkretisoida, että vaikka haluaisin olla jotain, mutta kun en ole, niin en ole. ymmärsikä kukaan?

Ev.lut. Uskon Jeesukseen, usko tuo paljon turvaa ja pysyvyyttä elämään. Kuuntelen ja laulan usein hengellistä musiikkia, luetaan iltarukous ja lauletaan lastenlauluja lasten kanssa, rukoilen ja kiitän Jumalaa kaikesta hyvästä mitä olen saanut. En usko että ulkopuolisen silmissä näytän kovinkaan uskovaiselta, lukuunottamatta ristiä kaulassa. Juon alkoholiakin jos siltä tuntuu tai jos juhlistamme jotain, mutten pidä humaltumisesta. Mieheni ei ole uskossa, mutta ehkä kuitenkin jollain tasolla, ainakin toivon.

 Perheeni ei ollut mitenkään uskonnollinen ja esim. teini-ikäisenä koinnolevani agnostikko, kyseenalaistin kaiken ja rippikoulukin tuntui pakkopulllalta. Parikymppisenä aloin kaivata Jumalan läheisyyttä. Olen käynyt välillä myös vapaiden suuntien tilaisuuksissa ja niistäkin olen saanut tosi paljon. Ev.lut kirkko on kuitenkin hengellinen kotini ja pidän siitä ettei siellä puututa yksityiselämään, eikä usko ole niin lakihenkistä kuten monissa vapaiden suuntien seurakunnissa.

Usko on minulle positiivinen asia, joka antaa elämälle syvemmän merkityksen, ilman sitä olisin vain puolikas.

Jotain A.n ja B:n väliltä. En ihan täysi ateisti mutta en kyllä uskokkaan.

Nuorena oli paljon mahdollisuuksia (ja ehkä jopa joskus yritinkin) löytää sitä uskoa mutta ei sitä koskaan löytynyt.

A. Uskonnot estävät humanismin ja aiheuttavat sotia ja kärsimystä. Ei minua tosin haittaa jos joku muu uskoo, kunhan ei perustele uskomuksillaan omia mielipiteitään ja arvojaan. Arvojen tulisi nimittäin pohjautu tietoon eikä mutuun.

d) sekulaarihumanisti

Koska en ole katsantokannaltani mitään noista edellä mainituista.

Periaatteessa pakana tai tiedeuskovainen.

Ihailen muinaisia luonnonuskontoja, esim. auringonpalvontaa, koska niissä todella on jotain järkeä ja yhteyttä luontoon ja sen kiertokulkuun. Esim. rituaalitanssit luonnon helmassa auringonnousun aikaan ovat varmasti olleet melkoinen kokemus.

Näistä uudemmista uskonnoista en piittaa lainkaan, kristinuskoa ja islamilaisuutta suorastaan vihaan. Mieskeskeistä ja nais/lapsi/homovihamielistä soopaa.

Joku muu = lapsena kastettu, rippikoulun käynyt tapakristityn perheen lapsi joka ei ole vaan saanut aikaiseksi miettiä, miksi ihmeessä enää kuuluu kirkkoon. Muuta syytä en keksi kuin että "on tapana" ja se on todella huono syy.

Ateisti ja agnostikko.

Joku muu. Jeesuksen sovitustyöhön uskova eli kristitty, mutta en ole sitoutunut mihinkään uskontoon sinänsä. Evl-kirkkoon kuulun edelleen varmaan tavan vuoksi, mutta en ole sitä mieltä että vain minä ja minun kaverit ollaan oikeassa. En juurikaan käy kirkossa enkä muussa toiminnassa. Rukoilen itsekseni ja laulelen gospelia. Raamatun päällä on pölykerros... Olen jokun sortin humanistikristitty. Kunnioitan muiden uskoa tai uskomattomuutta, mitään enkä ketään en uskon takia vihaa. Vääryyttä en siedä, en kritinuskon enkä minkään muunkaan taholta.

En ehkä lukisi itseäni mihinkään noista ryhmistä. Olen lähinnä sitä mieltä, että uskolla, jumalilla, uskonnoilla ei ole elämässäni minkäänlaista merkitystä. Olen niistä kiinnostunut samalla tavalla kuin olen kiinnostunut muutenkin tarinoista ja ideologioista, mutta en näe niille omassa elämässäni minkäänlaista käyttöä. Uskosta ei ikinä saada minkäänlaisia todisteita, uskonnot ovat maantieteellisestikin selkeästi kulttuurin tuotteita, eikä minulla ole ikinä ollut millään lailla uskonnolliseksi määriteltäviä kokemuksia. Kaikki uskonnot tuntuvat minusta aivan järjettömiltä ja tarkastelen niitä täysin ulkopuolisin fiiliksin. Olen siis ehkä uskontojen suhteen lähinnä välinpitämätön.