Perheen elättäminen yksin

Meillä vaimo maksaa omistaan kaikki ja kuukauden lopussa ilmoittaa summan josta laitan puolet hänen tilille. Kyse siis pakolisista menoista, ei hän minun moottoripyörä/kelkka ja veneharrastusta maksa ikävä kyllä.. :)

-Janne 29v-

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 07:06"]Kiinostaisi tietää miten muiden perheiden talous ja velvollisudet jakaantuu perheessä, että meneekö asiat tasan vai jääkö epätasapaino painamaan mieltä.

Itsestäni vähän:

Eli perheen ainoa töissä käyvä  ja palkka aikalailla vakio 1500€ käteen kuussa, josta tässä kuussa jäi käteen noin 300€ vuokran, vakuutuksien omat/ auton ja nettilaskujen jälkeen. Loput menee ruokakuluihin ja muihin yllätyksiin.(1 kalja viikossa, en polta)

Vaimo kotona 1v 8kk lapsen kanssa auto käytettävissä jokapäivä ja maksan osan bensoistakin koska tarvitsen joskus itsekkin autoa.

"pyörällä töihin kun on PA"

arki on lähinnä 6.30 töihin ja joskus 15 viimesitään kotia. Jos sattuu tuuri on lapsi nukkuu vielä hetken, sen jälkeen vietetään aikaa likan kanssa joko ulkoilua tai kylässä käyntiä. Pari kertaa viikossa teen ruokaa ja siivoamisen hoidamme vuorotellen ja omat roskat siivoten välillä toisenkin. Pyykkiä harvemmin pesen.

Harrastuksia on piirtämine ja lukeminen jos on jaksamista yleensä 21-23 aikaan. Vaimolla näköjään TVn katsominen kun tuli tallentava digiboxi ostettua jonka tallennuksi en itse ehdi katsomaan saatika koko TV:tä.

Ei mitään havaintoa mitä tukia ja kuinka paljon vaimo saa lapsesta, pitkäaikais työtön ja kuntoutuja kumminkin. lisäksi hänellä on toinen lapsi aikasemmasta suhteesta joka ei asu meillä mutta tulee aina välillä kylään ja näköjään joudun verottamaan omaa aikaani siihenkin.

Mutta joo tällainen asetelma piestä loppuun palamisesta, kun ei asiat etene mihinkään vaikka kuinka kiltti aviomies koitan ollakin tuolle vertaimevälle frigidille. Varmaan tulisi paljon muutakin asiaa mutta nyt en jaksa enää.

Mitenkäs muilla?

V tuut taa

 Minä elätän perhettä ja on 2 pientä lasta sekä mies. Olen vieläpä kotihoidon tuella toistaiseksi. : ( Miehellä ei ole tuloja lainkaan. Maksan asumisen, ruuat, ja käytännössä kaiken. Omat, miehen ja lastenvaatteet ostan. Viinakset, biletykset, lahjat tms. On velkaa mulle jo 2000e kaikenlisäksi. Pitää tässä uskoa parempaan tulevaan kuitenkin. Mutta tiedän kertoa että veetuttaa joskus.

[/quote]

Voi kun voisin auttaa mut olen vielä huonompi ihmissuhteissa. Omalla miesystävälläni on oma asunto jossa hän viettää 99% ajasta. Käy mun luona lähinnä vonkaamassa seksiä kun lapset jo nukkuu. Sanomattakin selvä että ei käytä mua missään, jos käyttää niin saan itse maksaa kaiken ja parhaimmillaan hänenkin ruoan ja leffalipun. En ymmärrä mikä mua tässä suhteessa vielä pitää, varmaan se kun olen niin yksinäinen, ei ole kavereita yms. Olen kotiäiti niin istun yksin kotona joka päivä ja joka ilta kun lapset nukkuu. Itku pääsee kun näkee onnellisen parin jossa mieskin osallistuu ja vaikuttaa kiinnostuneelle muutenkin :(

Niin makaa kuin petaa ja ei se tyhmä ole joka pyytää, vaan se joka maksaa. Sitä saa mitä tilaa jne. Eli ihan itse olet kuoppasi kaivanut, asia on täysin oma syysi, miksi edes lähdit tuollaista riesaa elättämään, olisit valkannut vähän tarkemmin. Miksi lähdit tekemään lapsen hänen kanssaan? Kumpi pää siitä asiasta päätti, ylä- vai alapää? Tiedät varmasti hyvin mitä vaihtoehtoja sinulla on, joten lopeta ruikutus ja ole kerrankin aikunen mies.

No jaa, muualla maailmassa on ihan tavallista että mies elättää perheen jos vaimo hoitaa kodin ja lapset, eikä siellä edes maksella mitään lapsilisiä ja kotihoidontukia. Yhteinen lapsihan se on teille, eikö? Säästätte ainakin päivähoitomaksut. Mitäs menit lisääntymään.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 07:39"]

No jaa, muualla maailmassa on ihan tavallista että mies elättää perheen jos vaimo hoitaa kodin ja lapset.

[/quote]

No jaa, jossain maailmassa koirakin on samassa asemassa kun nainen, joten puhutaan nyt vain suomesta.

Meillä taas menee niin, että minä itse äitinä maksan kaiken. Ollaan erottu, ja huoltajuus on minulla. Saan kelan kautta kolmesta pojasta tuet, mutta siihen 150e/ppika se sitten jääkin. Maksan ihan kaikki, vaatteista ruokaan, koulukuviin (jotka menee myös isälle), mopojen vakuutukset, vaatteet, tapaturmavakuutukset jne...

On kuulkaa oikeasti aika tiukkaa välillä. Jos isältä kysyn, katotaan jääkö mulle palkasta mitään. eikä ole tähän päivään mennessä jäänyt. Uusi miesystävä on talossa, hoitaa kyllä osuutensa vuokrasta, ja ostaa sillointällöin ruokaa. menetin tietetenkin tätämyötä yksinhuoltajakorotukset ja asumistuen. mutta halusin elää rehellisesti. ja siitä körsin.

Kaiken rahanmenon lisäksi olen tietenkin hoitanut kaiken muunkin.. koulut,harrastukset,lomat, ihan kaikki elämän opetukset. Eipä kauheasti tule keltään kiitosta,  isän puolen suku härkkii ja yrittää minun opit ja elämänviisaukset heittää kaivoon, ja mollaavat minua. mutta koetappa olla päästämättä lapsia isälleen.. siinä minä olen lasten mielestä sitten kamala äiti.  Ei voi ottaa sossuun yhteyttä, siellä istuvat ihmiset jotka vain käskevät myydät mopot pois ja muuttaa edullisempaan asuntoon. minä elin lapsuuteni konkurssi-kodissa, enkä voinut nauttia toisten lasten tavoin hienoista harrastuksista,mopoista tms. sitä en halua omille lapsilleni- he ovat omilla säästöillään ostaneet mopot

Burnout meinaa tulla kun miettii tätä kaikkea.. Puun ja kuoren välissä ollaan niin lujaa että ei jaksa edes ajatella miltä tuntuisi elää kun molemmat vanhemmat huolehtii.

Ap, sun kannattais ottaa naisesta mallia: MINÄ oleN hankkinut ammatin, josssa en ole p.a., vaikka elätänkin perheeni (lapseni ja mieheni) yksin. Mies vielä "yrittäjä" joten mitään tukiakaan ei saa.

Olen nainen ja perheen pääasiallinen elättäjä. Miehellä ei ole vakitöitä ja silloin kun on, ne on usein osa-aikaisia huonopalkkaisia töitä. Mutta ei tämä minua mitään haittaa, onneksi minulla on melko suuret tulot (brutto 5200 kuussa), joten pärjätään hyvin näin. 

Meillä on täysin yhteiset rahat, eikä minua kiinnosta mitkään tasapuolisuudet pätkääkään. Pääasia, että meillä perheenä on riittävästi rahaa elämiseen, ja sitä on, silloinkin kun miehellä ei ole töitä. 

Kannattaa selvittää mahdollisuus asumistukeen ainakin. Kannattaa myös harkita, josko vaimon kotihoidontuki ohjattaisiin yhteiselle tilille, jotta se menisi varmasti ruokaan yms hyödylliseen. Palkkasi on nimittäin sen verran pieni, että kyllä vaimon pitäisi myös omalla pienellä panoksellaan osallistua perheen hankintoihin.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 13:20"]

Kannattaa selvittää mahdollisuus asumistukeen ainakin. Kannattaa myös harkita, josko vaimon kotihoidontuki ohjattaisiin yhteiselle tilille, jotta se menisi varmasti ruokaan yms hyödylliseen. Palkkasi on nimittäin sen verran pieni, että kyllä vaimon pitäisi myös omalla pienellä panoksellaan osallistua perheen hankintoihin.

[/quote]

Lisään vielä, että meillä on itsellämme tilanne, jossa mies käytännössä elättää perheen, mutta minä kyllä käytän kaikki pienet tukipennoseni joita saan ruokaan ja laskuihin, en mihinkään omiin juttuihin. Vähintäänkin reilua mielestäni.

Mies elättää. Tulot hänellä 2500 käteen + 1000-1500 verottomia kuussa. On osake ja auto. Osake liian pieni meille ja auto vanhan puoleinen. Ei haittaa, ompahan katto pään päällä. Pitkäaikaistyötön olen ja välillä äitiyslomalla, kuten nytkin kolmannesta lapsesta. Tukeni (n650/kk) maksetaan miehen tilille, jota käytän kuin omaani. Kotitöistä mies tekee raskaimmat, koska olen selkäsairas. Rakastan ja arvostan miestäni ja kerron sen hänelle myös joka päivä. Enkä todellakaan ole frigidi, seksi maistuu. Eli miehelläni asiat edes vähän paremmin kuin aloittajalla. Ja meillä ei maksella kahdesta autosta. Jos tarvitsen joskus harvoin, vien lasten kanssa miehen töihin.

Nyt en taida ymmärtää. Mistä sinä valitat. Olet suhteessa ja kannat vastuuta perheestäsi niin kuin kuuluukin. En nää tuossa sinun tilanteessa muuta kuin että teet töitä hitsin huonolla palkalla.

Kuitenkaan en ole ihan varma olitteko naimisissa vai ette. Jos olette niin sitten on aika miettiä yhdessä tuosta rahantulosta yhteensä ja sen käytöstä. Mutta jos olette avoliitossa niin avovaimon lapsen elättäminen ei kuulu sinulle (ei naimisissakaan ollessa) ja tasan täytyy muuten mennä menot. Tulot ei kuulu toiselle.

Ensin asuimme vuosia avoliitossa, silloin jaettiin menot tasan. Mutta kummallakin oli omat tulot ja omat menot. Ei kumpikaan tienny toisensa tuloista. Sitten mentiin naimisiin ja kokeiltiin yhteistä taloutta. Mutta eihän se enään onnistunu kun oli vuosia totuttu omiin rahoihin. Eli otettiin vanha käytäntö käyttöön. Sen verran tietty muutettuna että ei ihan niin tarkkaan lasketa kumpi maksaa mitäkin. Mutta kummallakin on omat rahat. Ja jos toinen näkee tettä toisella tulee ylimääräistä menoa niin sitten jelpitään.

Teillä on aika pienet tulot. Ei ihme jos vituttaa.
Itse harkitsisin tuossa tilanteessa autosta luopumista. Sen pitäminen kuitenkin on melko kallista. Vaimokin voi kulkea pyörällä tai julkisilla.