Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lastani kiusataan koulussa. Ei enää suostu menemään kouluun. Apua
26.11.2020 |
Minulla on siis 12-vuotias tyttö, jota on kiusattu koulussa jo ainakin kaksi vuotta. Satunnaisesti pidempäänkin. Tyttärellä on siis pakkoliikkeitä, joita muut matkivat. Kuulema myös nauravat ja nimittelevät. Lapsi käy koulupsykologilla säännöllisesti ja itsekin olen usein mukana. Opettaja myös tietää tilanteesta, mutta ei saa sitä kuriin. Tytön mukaan sitä ei nimittäin tapahdu tunneilla vaan välitunneilla ja käytävässä.
Enää tyttö ei kuitenkaan suostu menemään kouluun. Joka ilta alkaa järjetön ahdistus ja itku. Olen kuunnellut ja neuvonut olemaan välittämättä. Tiedän kuitenkin että tytöllä on tosi paha mieli asian takia -eikä syyttä. Lievä masennus on tytölle diagnosoitu keväällä ja siihen saa lääkettä. Millä motivoida lapsi kouluun/tukea lasta? Olen niin vihainen ja surullinen tyttäreni puolesta
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kannatan kotiopetusta ja sosiaalinen kanssakäyminen harrastusten yms. kautta. Tärkeää olisi löytää lapselle jostakin kavereita tai ainakin yksi kaveri, jotta kokisi olevansa hyväksytty muuallakin kuin kotona. Vaikka jonkin ystävätoiminnan kautta?
Stressi ja murheet lisäävät pakkoliikkeitä ja muita pakko-oireita. Tiedän tämän omasta kokemuksesta. Minullakaan ei ole diagnoosia, mutta kärsin stressaantuneena pakko-oireista ja ne helpottavat tai katoavat kun elämä helpottaa.
Tästä oli kans suuresti hyötyä! Harrastusta tytöllä ei ole kun ei uskalla mennä mihinkään. Olisi kyllä ihan äärettömän hyvä joku. Meidän alueen ystävätoimintaan pitää tutustua. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin arvostan suuresti, että välität ja huolehdit lapsestasi. Kuitenkin itse koulukiusattuna korvaan särähti pari asiaa. Jos lapsi pakotetaan menemään kouluun ja sanotaan "älä välitä" (vaikka varmasti hyvää sillä tarkoitat), kun häntä kohtaan harjoitetaan henkistä väkivaltaa, siinä herkästi tullaan ohitetuksi se lapsen tuska. Kun minua kiusattiin, itse tarvitsin sitä, että oli vanhempi, joka a) teki kaikkensa järjestelläkseen asioita niin kauan, että kiusaaminen loppuu ja b) teki selväksi, että se on absoluuttisen väärin, eikä vika ole minussa vaan heissä.
Kiusaaminen on traumatisoivaa, ja itse sairastuin psyykkisesti pitkälti sen seurauksena. Pelkään sosiaalisia tilanteita vielä aikuisenakin. Lapselle olisi parasta, että hän saa kouluympäristön, jossa ei kiusata tai jos se ei ole mahdollista, kotikoulukin on vaihtoehto, jos se on mahdollista teidän järjestää. Jaksamista teille!
Jos kotikoulu ei järjesty, ota yhteyttä lastensuojeluun. Saat sieltä tukea tilanteeseen, jos koulu on voimaton. Tosi hyviä ja viisaita neuvoja olet saanut.
Et pistä tyttöä sinne. Annat olla rauhassa kotona. Etäkoulua nyt. Etkä kirjoita nimeä mihinkään papereihin, ette mene "kokouksiin", kierrätte huolitädit, vetoat koronaan ja nagasakiin, hommaat oikeusavustajan, teet opetushallitukseen reklan jossa maininta ihmisoikeuksista.
Voi myös vienosti mainita että ope ei sovi tehtäväänsä jos antanut kiusan jatkua.
Mutta jos pystyt, muuta. Ääliöt saa lottovoiton, TOISENSA😀
Lämmin halaus ja pelko pois. Ole viisas johtaja, keskustele, anna aikaa ja tilaa. Ole tässä hetkessä ja teidän elämän asiantuntija.
Helli ja paijaa lasta äläkä unohda itseäsi.
Tappelet asiat hyviksi. Viisaudella.
Vierailija kirjoitti:
Jos kotikoulu ei järjesty, ota yhteyttä lastensuojeluun. Saat sieltä tukea tilanteeseen, jos koulu on voimaton. Tosi hyviä ja viisaita neuvoja olet saanut.
Missä paikkakunnalla lasusta saa noin hyvää apua?
Täällä kys pulju kantsii kiertää. Kuulitko, KIERTÄÄ!!!!
Alue: Aihe vapaa
Kyllä kannatan kotiopetusta ja sosiaalinen kanssakäyminen harrastusten yms. kautta. Tärkeää olisi löytää lapselle jostakin kavereita tai ainakin yksi kaveri, jotta kokisi olevansa hyväksytty muuallakin kuin kotona. Vaikka jonkin ystävätoiminnan kautta?
Stressi ja murheet lisäävät pakkoliikkeitä ja muita pakko-oireita. Tiedän tämän omasta kokemuksesta. Minullakaan ei ole diagnoosia, mutta kärsin stressaantuneena pakko-oireista ja ne helpottavat tai katoavat kun elämä helpottaa.