Leikki lapsen varhaisina vuosina
Leikki on toimintaa, johon lapsi luontaisesti suuntautuu. Leikkiessään lapsi tutustuu ympäristöönsä, oppii uusia asioita, luo sosiaalisia suhteita ja muodostaa merkityksiä kokemuksistaan. (Nurmi ym., 2006). Oppiminen alkaa varhaisesta vuorovaikutuksesta ja kiintymyksestä. Turvallisen kiintymyssuhteen luominen vanhempaan onkin pienen lapsen ensimmäinen oppimistehtävä. (Kronqvist, 2017). Kiintymyssuhteen kannalta ensisijalla on kosketus- ja näköhavaintoon perustuva vuorovaikutus, joka on parhaimmillaan lapsen ja vanhemman välisissä hoivatilanteissa. Kun perusturvallisuus on taattu, vauvalle jää voimavaroja ympäristön tutkimiseen, oppimiseen ja uusien taitojen harjoittamiseen. Lapsi omaksuu uusia taitoja kiinteässä vuorovaikutussuhteessa ympäristöönsä, ja eri alueiden kehityssaavutukset tukevat toisiaan. Ensimmäisten vuosien aikana lapsi hankkii tietoa maailmasta havainnoimalla ja käsittelemällä ympäristönsä esineitä ja liikkumalla aktiivisesti. (Nurmi ym. 2006). Kontakti- ja sylileikit virittävät lapsen kielen oppimista ja puheenkehitystä sekä synnyttävät identiteetin kokemuksen (Helenius & Korhonen, 2017).
Ympäristö on tärkeä asia lapsen kehityksessä. Sillä tarkoitetaan tiloja, paikkoja, yhteisöjä, käytäntöjä, välineitä ja tarvikkeita, jotka tukevat lasten kehitystä, oppimista ja vuorovaikutusta. Ympäristön tulee tukea lasten luontaista uteliaisuutta ja oppimisen halua sekä ohjata leikkiin, fyysiseen aktiivisuuteen, tutkimiseen sekä taiteelliseen ilmaisuun ja kokemiseen. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, 2018.) Vanhemman tulisi suunnitella lapsen ympäristö, esimerkiksi lastenhuone siten, että siellä olisi paljon ärsykkeitä lapselle ja lapsi pääsisi toteuttamaan itseään monella tapaa. Värikkäät seinät aktivoivat lasta tutkimaan ympäristöä tarkasti (Tainio, 2009). Vanhempien kiireinen ja suorituspainotteinen elämä on stressaavaa, ja kiire saattaa välittyä vanhempien kautta myös lasten elämään. Lapsen ympäristö tulisi olla stressivapaa, ja siihen vanhemmat pystyvät vaikuttamaan. Leikin ympäristö pitää olla turvallinen ja väkivallaton. Leikille suotuisassa ympäristössä ei ole sosiaalista syrjäytymistä, ennakkoluuloja eikä syrjintää. Vanhempien täytyy huolehtia, ettei ketään kiusata eikä jätetä leikin ulkopuolelle. (Iivonen, n.d.).
Jatkoa...
Vauvan ollessa 0 - 3 kuukauden iässä lapsen kanssa leikkiminen ei erityisesti vaadi leluja, vaan vanhemman läsnäoloa (Väestöliitto, 2018). On erityisen tärkeää olla lapsen lähellä ja antaa lapsen tutkia kasvoja, ilmeitä ja erilaisia ääniä, sillä näin hän kehittyy ja oppii (Väestöliitto, 2018). Lapselle voi tarjota mahdollisia leluja, jos huomaa lapsen olevan kiinnostunut niistä, mutta pääosin lapsen mielenkiinto on vanhemmassa ja, mitä hänen ympärillään tapahtuu (Väestöliitto, 2018). Lapsen kasvaessa aina yhteen vuoteen asti laulelut, loruttelut ja sylittelyt ovat todella hyviä keinoja vuorovaikuttaa vauvan kanssa (Väestöliitto, 2018). Pienen lapsen lelujen kanssa pitää myös muistaa turvallisuus, sillä lapset tutkivat suullaan ja käsillään ympäristöään. Motoriikkaa ja liikkumista voi vauvan kanssa harjoitella esimerkiksi laittamalla lattialle tyynyjä, joiden päälle vauva saa ryömiä ja harjoitella kiipeilemistä ja alastuloa. Myös hienomotoriikkaa voi harjoittaa esimerkiksi tekemällä motoriikkalaatikon, jossa vauva työntää palloja aukkoihin ja ottaa niitä sieltä pois näin kehittäen taitojaan. Vauvalle voi antaa erilaisia kyniä, liituja ja tusseja ja antaa hänen tutkia ja kokeilla niitä erilaisiin papereihin ja pintoihin. Myös kirjat ovat erinomaisia pienenkin lapsen kehityksen edistämiseen, mutta myös tärkeitä vanhemman ja lapsen suhteen syventämiseen. Pienille lapsille on olemassa monenlaisia kirjoja, kuten ääninappikirjoja, luukkukirjoja, tunnustelukirjoja, kuvakirjoja, satukirjoja ja äänikirjoja. (Leikki leikkinä, 2020.)
Pienet lapset tarvitsevat paljon esitettäviä leluja, ja esineelliset toiminnot ovat todella tärkeitä kasvun ja kehityksen kannalta. Esineet houkuttavat lasta liikkeelle tutkimaan ympäristöä. (Helenius & Korhonen, 2017). Esineleikki on symbolileikkiä, jossa leluihin ja materiaaleihin yhdistetään esineeseen kohdistuvia mielikuvia. Mielikuvat voivat myös olla jonkun tietyn ajatuksen soveltamista toisessa yhteydessä, esimerkiksi narusta voi tulla lapsen leikissä käärme. (Reunamo, 2019). Esineleikkien osuus vähenee sitä mukaan, kun lapsi kasvaa ja kehittyy. Esineleikit hallitsevat kolmea ensimmäistä elinvuotta, vaikkakin kuvitteluleikit yleistyvät toisella ikävuodella. 2 - 4 kuukauden iässä vauva alkaa tavoittelemaan esineitä molemmin käsin ja yrittää tarttua niihin. 4 - 5 kuukauden iässä vauva tarttuu esineisiin kahdella kädellä. Hän alkaa käyttää myös suutansa esineiden tutkimiseen käsien lisäksi. Sanotaan, että suu on herkkä elin, koska se välittää paljon tietoa tutkittavasta kohteesta. Näitä ovat esimerkiksi kohteen koko, muoto, ensivaikutelma ja materiaali. (Helenius & Korhonen, 2017).
Leikki on tärkeää lapsen kehityksen ja oppimisen kannalta. Se on lapsen luontainen tapa tutustua ympäröivään maailmaan ja opetella uusia taitoja. Ympäristön tulee olla turvallinen ja tarjota monipuolisia virikkeitä. Ensimmäiset leikit koetaan vuorovaikutuksessa aikuisen kanssa, ja pikkuhiljaa esineleikit antavat lisää tietoa ympäröivästä maailmasta. Leikin mahdollistaminen ja yhdessä leikkiminen ovat etualalla lapsen kehityksessä.