Lue keskustelun säännöt.
Mies ravisti minua :(
02.04.2014 |
Olen aivan järkyttynyt. Mies on selvästi masentunut ja ahdistunut työttömyydestä ja rahan puuttesta mutta koskaan ei ole kuuden vuoden suhteemme aikana mitään tällaista tehnyt. Pimahti täysin jostain pienestä huomautuksesta pyykinpesun suhteen ja otti käsivarsista kiinni ja ravisti ja huusi.
Otin samantien lapset ja lähdin hotelliin, en ole vuorokauteen ottanut vastaan soittoja enkä kertonut missä olemme. Kovasti on tullut anteeksipyyntö viestejä, en ole vastannut. En vaan tiedä miten tässä edetä. En ole koskaan ollut tällaisessa tilanteessa. Pitäisikö tässä heti erota vai vaatia että menee hoitoon vai mitä?
Kommentit (60)
Onpas täällä monta jotka hyväksyy fyysisen väkivallan? Oletteko te juuri näitä jotka itsekin turvautuu väkivaltaan kun hermo pettää?
Minun ja mieheni 14 vuoden suhteessa ei ole kumpikaan koskaan tehnyt mitään satuttaakseen toista fyysisesti. Kummallekin ensimmäinen kerta olisi myös viimeinen. Ei ole mitään järkeä jatkaa sellaista suhdetta jossa sanat ei riitä vaan pitää ruveta ravistelemaan, läpsimään saati jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos litkisit sitä siideriä sohvalla vähemmän ja pesisit ne pyykit ihan itse?
Ei edes lyönyt. Taas mammat liioittelee.
Ravistelu on väkivaltaa..siitä ei ole pitkä matka lyömiseen. Hyvä että aloittaja arvostat itseäsi ja lapsiasi, teit aivan oikein. Sinuna en palaisi takaisin.
Itsellä oli pieni lapsi..mies ravisteli ja seuraavaksi mottasi. Lähdin lapsen kanssa eikä paluuta ollut, onneksi. Hän ei kuulunut enää elämäämme, ei minun eikä lapsen. Olimme naimisissa mutta eron sai nopeasti.
Varmasti olet pelästynyt tuollaista tilannetta ja hyvä, kun lähdit lapsien kanssa kotoa pois hetkeksi. Sinä tunnet miehesi varmasti paremmin kuin me muut täällä. Antaisin itse kyllä toiselle mahdollisuuden selittää hermostumistaan. Itse olen välillä todella raivona, jos asiat eivät suju. Vuosien myötä olen kehittänyt itselleni tavan rauhoittua, jotta en esim. pahoinpitele koiraani (joka on minulle todella rakas, mutta osaa olla äärimmäisen rasittava lyhyillä automatkoilla). Kymmeneen laskeminen auttaa, stressaavasta tilanteesta poistuminen auttaa vielä enemmän (tosin koiraa nyt ei voi ihan missä vaiheessa tahansa jättää omin nokkineen) ja ehkä kaikkein paras hokema, joka auttaa on "Ei se mitään, ei se mitään. Mä pärjään, mä pärjään." Näillä eväillä pidän itseni kurissa. Tosin yksin autoa ajaessani ärräpäitä lentelee joka suuntaan ja sekin vapauttaa.
Miehillä on yleensä aika paha tapa pitää tunteensa itsellään, eikä niistä tiedä mitään, jollei ne pulpahda pintaa jotenkin fyysisesti. Suosittelisin, että miehesi kävisi yksin tai sinun kanssasi jossain puhumassa niistä asioista, joista hän stressaa. Totta kai työttömyys on kova pala purtavaksi, varsinkin sellaiselle, joka on tottunut tekemään töitä ja pitää itsensä ja perheensä elättämistä kunnia-asiana.
Itse vaatisin miestä hakemaan itsellensä apua. Eihän ravistelu ole kovinkaan paha juttu, mutta seuraavan kerran voikin tulla jo nyrkistä silmään tai puukosta selkään. Pahinta on, jos vielä lapsetkin joutuvat osalliseksi. Perhesurmia nähty jo ihan liikaa.
Miehet, jutelkaa keskenänne, kun on vaikeaa. Tuntuuhan se vähän akkamaiselta touhulta, mutta parempi olla vähän akka, kun saada pahoinpitelijän maine ja vielä tuomio siihen päälle. Ja voihan siltä kaveriltakin välillä kysyä, että mitenkä nyt menee, että jaksaako pää työttömyyttä?
Ap, anna miehellesi mahdollisuus ja yrittäkää löytää elämään onnellisuutta pienistä asioista, kuten kävelyretkistä, yhteisistä ruokailuista ja lasten kanssa leikkimisistä. Olkaa onnellisia, että teillä on päät, jotka toimii ja jalat, jotka vie teidät ihan minne vaan. Toivottavasti lapsetkin terveitä ja reippaita. Töitä tulee ja menee, samoten kuin rahaakin. Mistä sitä tietää, jos vuoden päästä miehelläsi on hyvinkin töitä. Kaikilla menee nyt vähän huonosti, nyt pitää vaan jaksaa ja pitää mieli kirkkaana näiden ankeiden aikojen läpi.
Äläkä ap anna pelolle valtaa, sillä pelossa eläminen ei ole elämää ollenkaan. Luota siihen, että olet valinnut miehen, joka vain äkkipikaisuuttaan on tehnyt ikävän teon ja katuu sitä nyt järjettömästi. Nyt vain pitää oppia pitämään itsensä kurissa. Tsemppiä teidän koko perheelle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.04.2014 klo 18:53"]
Sanoin kymmenennen kerran parin viikon
sisällä että villapaitoja ei saa laittaa koneeseen eikä valkoisia laittaa tummien sekaan. Korotin ääntäni ja sanoin että olen jo kymmenen kertaa sanonut ja parhaat vaatteeni ovat pilalla ja meillä ei ole varaa uusiin ja pliis anna mun pestä pyykit. Siitä seurasi ravistus ja huutamiskohtaus.
Ap
[/quote]
Just. Osta värinkerääjäliinoja niin ei tarvi nussuttaa.
Taas tämä "pakenen hotelliin" -provokirjoittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko nyt ymmärrettävä niin, että nämä jotka ovat ohjaamassa tätä yhden kerran ravistanutta kaikenmaailman jussihoitoihin, niin he myös ovat ohjaamassa naispuoleista läpsäisijää tai ravistajaa samoihin hoitoihin?
Tuskin tuollaisen takia tarvii erota... me ollaan erehtyväistä sakkia me ihmiset ja kaikki mokaa joskus... miehelläsi meni yli mutta mitä sitten... eiköhän se ole läksynsä oppinut! järjetöntä tää touhu et joka vastoinkäymisen jälkeen pitää erota... ymmärrä miestäsi tämän kerran jos sillä nyt on työttömyyden takia pinna tiukalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se niin ettei toiseen saa käydä käsiksi mutta on se niinkin että ei toinen saa ihan miten tahansa myöskään toiselle puhua. Menkää pariterapiaan, kun teillä kerran on lapsia niin tuollaisia asioita voidaan käydä läpi perheneuvolassakin.
Minusta on vähän liioiteltua että kukaan voisi sanoa että jätä se tai mies tarttee terapiaa. Se että sinä kidnappaat lapset, on myös vakava asia.
Kyllä ravistamisen jälkeen voi olla edessä vaikka tappo mutta mitään muuta ei ole tapahtunut niin turha maalata piruja seinille.
kyllä minäkin olen ukkoani kerran läpsäissyt kun meni kunnolla hermo mutta en ole silti väkivaltainen öykkäri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä herkkien mammojen mielestä erota tulee välittömästi vaikka yhden pikku nippaisun jälkeen, ja mielellään mahdollisimman dramaattisesti. Hei, onko kukaan vielä ehdottanut turvakotia? Nyt äkkiä urvakotiin, alat välittömästi etsimään uutta asuntoa äläkä vaan kohtaa miestä yksin. Pyydä myös miestä vakeutumaan terapiaan ja pidä myös uusi osoitteesi salaisena ettei tuo mielenvikainen mies ala vainoamaan sinua.
Meillä mies ei koskaan ravistele minua tai lapsia, mutta viimeksi hän suuttui niin pahasti, kun valitin että ompas vahvaa kahvia että meni kuistille ja ravisti kuistin tukipylvästä ja repi puolet kuistin katosta kuistin lattialle.
Olen hyvin surullinen kuistimme puolesta, kuisti kun oli yksi talomme kohokohta. Kuistilla vietimme kesäisin hauskoja hetkiä.
Sanoin että miehen on korjattava kuisti juhannukseen mennessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.04.2014 klo 19:11"]Onhan se niin ettei toiseen saa käydä käsiksi mutta on se niinkin että ei toinen saa ihan miten tahansa myöskään toiselle puhua. Menkää pariterapiaan, kun teillä kerran on lapsia niin tuollaisia asioita voidaan käydä läpi perheneuvolassakin.
[/quote]
Vai perheneuvolaan?!! :D LS-ILMO!!!
No olipa niin järkyttävää että piti heti oikeen hotelliin lähteä.
Minä antaisin mahdollisuuden selittää ja sitten teet selväksi että jos se tapahtuu uudestaan se on ero sitten. Jos se tapahtuu missään muodossa enää sitten todella lähdet. Kaikki mokailee mutta paria kertaa enempää en tuollaista jäisi katselemaan.
Tässä kaiken anteeksiantamisessa on se ongelma että juuri näin väkivallannuhrit hyväksyvät väkivallan.
Vedä kova raja ja pysy siinä.
Onhan jokainen mamma, joka on antanut lapselle tukkapöllyn, luunapin, näppäissyt sormille tai tarrannut vaikka kädestä kiinni, tehnyt itsestään lastensuojeluilmoituksen?
Totta, käsiksi ei saa käydä, mutta pientä suhteellisuudentajua nyt!
Mies on työttömänä kotona, rahat on loppu, nainen käy töissä ja elättää perhwwn, seinät kaatuu päälle ja kaikki tuntuu toivottomalta. Mies yrittää sitten pestä edes pyykkiä ja yrityksestä huolimatta mokaa vielä senkin, kuten jo koko elämänsä. Ja kka vielä korottaa ääntään ja vittuilee. Sattui huonoon ja arkaan kohtaan äänenkorotus vaikka oikeutetusti ottikin päähän.
Joskus elämä vaan tapahtuu,
Ei nainenkaan saa käyttää väkivaltaa mutta mies on kyllä aina fyysisesti voimakkaampi joten siinä mielessä tilanteita ei voi verrata.Ja teille kaikille jotka vähättelette tilannetta:VÄKIVALTA ALKAA AINA NOIN.Seuraava kerta (jos annat sen tapahtua)on jo vähän kovempi ja näin se etenee.
Minä olen järkyttynyt miten monet täällä vähättelevät väkivaltaa. Minulle ihan ilmiselvää että jos mies käy käsiksi niin järkytytään, lähdetään kodista ja sitten sovitaan että se ei koskaan saa tapahtua uudestaan.
[quote author="Vierailija" time="02.04.2014 klo 18:44"]Miten paljon tuli hattuiltua ennakkoon, että miehellä lopulta tuon verran keitti?
[/quote]
Sanoin kymmenennen kerran parin viikon
sisällä että villapaitoja ei saa laittaa koneeseen eikä valkoisia laittaa tummien sekaan. Korotin ääntäni ja sanoin että olen jo kymmenen kertaa sanonut ja parhaat vaatteeni ovat pilalla ja meillä ei ole varaa uusiin ja pliis anna mun pestä pyykit. Siitä seurasi ravistus ja huutamiskohtaus.
Ap