Missä voisin kohdata naisen, joka hyväksyisi minut ja välittäisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivoisin, että se nainen ei näkisi minussa ulkonäöllisiä puutteita. Olisin siis sen naisen mielestä oikeasti viehättävä. Ja hän hyväksyisi minut ihan oikeasti ja katselisi lempeästi ja hymyilisi ja antaisi pusuja ja pitäisi sylissä. Se olisi unelmani nro 1. Sitten voisin olla onnellinen ja keskittyä maallisen mammonan kokoamiseen ja muuhun arkiseen raadantaan hyvillä mielin. Olisi aina sellainen rakastettu, joka välittäisi.

T. AP

Tällainen nainen on olemassa ja hän on lähempänä kuin kuvitteletkaan. Se olet sinä itse. Sitten vasta kun ymmärrät tämän, voit olla onnellinen, ja joku muukin voi olla lähelläsi onnellinen.

Kauniisti sanottu, mutta en voi välittää itsestäni ainakaan ennen kuin joku muu välittää minusta. En pidä itsestäni lainkaan ja suorastaan inhoan itseäni. Olen omasta mielestäni epämiellyttävän näköinen, nolo, arvoton ja ruma.

Osittain siksi ihastuin taannoin yhteen naiseen niin suuresti. Kun sen naisen katseessa ei ollut lainkaan sitä tuttua kohtaamaani halveksintaa tai pahantahtoisuutta. Se nainen oli oikeasti niin lempeä ja hymyilevä (voi olla, että peitti negatiiviset tunteensa, mutta minuun upposi aivan täysin ja olin aina niin onnellinen, kun näin hänet).

Mutta siltikään se nainen ei minusta välittänyt tai halunnut tapailla minua, vaikka koetin viritellä aloitteita hänen suuntaansa. En ollut koskaan kohdannut mitään niin ihanaa kuin hänet. Kunpa jostain löytäisin jonkun "korvikkeen" sille elämäni rakkaudelle.

T. Ap

Se että välität ensikädessä itsestäsi, pidät huolta ja pyrit tulemaan onnelliseksi ilman kumppania, nimenomaan vetää puoleesi potentiaalisia kumppaneita pilvin pimein. Ihmiset eivät halua korjata toisten psyykettä, vaan tutustua ihmisiin joilla on elämä edes kutakuinkin hallinnassa. Jos huomaan että naisella on paljon luurankoja kaapissa, kiinnostukseni taso laskee.

M47

Niin miehet ei halua korjata. Reppanat ja sekopäät taas oikein houkuttelee naisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Skenaariosi ongelma on siinä että ihminen joka haluaa ottaa vastuulleen sun itsetunnon pystyssä pysymisen ei ole itsekään terve. Terveitä ihmisiä moinen ahdistaa. Tällainen joka siihen suostuu voi aluksi antaa sulle mitä kaipaat potenssiin kymmenen, mutta hyvin pian helvetti on irti. Sinulla onkin tästä jo kokemusta aiemmasta suhteesta, eikö niin. Taisit niistä kuvioista täälläkin avautua. Olet itsekin myöntänyt täällä kuinka joku terapeutti tai muu keskusteluapu oli sanonut siitä että hyväksyt liikaa parisuhteessasi ja se oli totisesti lievästi sanottu verrattuna siihen minkälainen parisuhteesi oli, jos ja kun yhdistän oikean ihmisen. Pitkään täällä ylipuhuimne sua lähtemään siitä helvetistä vai kuinka. No just samaa on tulossa jatkossakin, jos lähtökohdat ei muutu.

Tässä sekoittuvat nyt muutamat tapaukset ja anonyymit palstakirjoittajat ilmeisesti keskenään. En ole koskaan puhunut aiemmista parisuhteistani noin avoimesti täällä, enkä käynyt koskaan missään terapiassa parisuhteeni vuoksi (tosin ehkä olisi pitänyt).

T. Ap

Epäilenpä ettet vain halua myöntää koska sinänsä ymmärrettävästi haluat keskustella kuin olisit kuka tahansa jolla on normaalit lähtökohdat. Se vain on ihan turhaa koska saat neuvoja joita ei voi mitenkään soveltaa sinun elämään. Tai ne ei tuota tulosta. Ja just sitähän tänään juuri surit, kun ponnistelujasi ei ikinä palkita. Ei ihme, koska ponnisteluillasi ei ole nykyisellään mitään edellytyksiä onnistua. Tilanne voi ilman muuta muuttua, mutta sen esteenä on jääräpäinen ja väärä luulosi että tiedät mitä teet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivoisin, että se nainen ei näkisi minussa ulkonäöllisiä puutteita. Olisin siis sen naisen mielestä oikeasti viehättävä. Ja hän hyväksyisi minut ihan oikeasti ja katselisi lempeästi ja hymyilisi ja antaisi pusuja ja pitäisi sylissä. Se olisi unelmani nro 1. Sitten voisin olla onnellinen ja keskittyä maallisen mammonan kokoamiseen ja muuhun arkiseen raadantaan hyvillä mielin. Olisi aina sellainen rakastettu, joka välittäisi.

T. AP

Tällainen nainen on olemassa ja hän on lähempänä kuin kuvitteletkaan. Se olet sinä itse. Sitten vasta kun ymmärrät tämän, voit olla onnellinen, ja joku muukin voi olla lähelläsi onnellinen.

Kauniisti sanottu, mutta en voi välittää itsestäni ainakaan ennen kuin joku muu välittää minusta. En pidä itsestäni lainkaan ja suorastaan inhoan itseäni. Olen omasta mielestäni epämiellyttävän näköinen, nolo, arvoton ja ruma.

Osittain siksi ihastuin taannoin yhteen naiseen niin suuresti. Kun sen naisen katseessa ei ollut lainkaan sitä tuttua kohtaamaani halveksintaa tai pahantahtoisuutta. Se nainen oli oikeasti niin lempeä ja hymyilevä (voi olla, että peitti negatiiviset tunteensa, mutta minuun upposi aivan täysin ja olin aina niin onnellinen, kun näin hänet).

Mutta siltikään se nainen ei minusta välittänyt tai halunnut tapailla minua, vaikka koetin viritellä aloitteita hänen suuntaansa. En ollut koskaan kohdannut mitään niin ihanaa kuin hänet. Kunpa jostain löytäisin jonkun "korvikkeen" sille elämäni rakkaudelle.

T. Ap

Se että välität ensikädessä itsestäsi, pidät huolta ja pyrit tulemaan onnelliseksi ilman kumppania, nimenomaan vetää puoleesi potentiaalisia kumppaneita pilvin pimein. Ihmiset eivät halua korjata toisten psyykettä, vaan tutustua ihmisiin joilla on elämä edes kutakuinkin hallinnassa. Jos huomaan että naisella on paljon luurankoja kaapissa, kiinnostukseni taso laskee.

M47

Niin miehet ei halua korjata. Reppanat ja sekopäät taas oikein houkuttelee naisia.

En tiedä, mutta itse tarvitsisin naisen lempeää rakkautta. ❤

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Skenaariosi ongelma on siinä että ihminen joka haluaa ottaa vastuulleen sun itsetunnon pystyssä pysymisen ei ole itsekään terve. Terveitä ihmisiä moinen ahdistaa. Tällainen joka siihen suostuu voi aluksi antaa sulle mitä kaipaat potenssiin kymmenen, mutta hyvin pian helvetti on irti. Sinulla onkin tästä jo kokemusta aiemmasta suhteesta, eikö niin. Taisit niistä kuvioista täälläkin avautua. Olet itsekin myöntänyt täällä kuinka joku terapeutti tai muu keskusteluapu oli sanonut siitä että hyväksyt liikaa parisuhteessasi ja se oli totisesti lievästi sanottu verrattuna siihen minkälainen parisuhteesi oli, jos ja kun yhdistän oikean ihmisen. Pitkään täällä ylipuhuimne sua lähtemään siitä helvetistä vai kuinka. No just samaa on tulossa jatkossakin, jos lähtökohdat ei muutu.

Tässä sekoittuvat nyt muutamat tapaukset ja anonyymit palstakirjoittajat ilmeisesti keskenään. En ole koskaan puhunut aiemmista parisuhteistani noin avoimesti täällä, enkä käynyt koskaan missään terapiassa parisuhteeni vuoksi (tosin ehkä olisi pitänyt).

T. Ap

Epäilenpä ettet vain halua myöntää koska sinänsä ymmärrettävästi haluat keskustella kuin olisit kuka tahansa jolla on normaalit lähtökohdat. Se vain on ihan turhaa koska saat neuvoja joita ei voi mitenkään soveltaa sinun elämään. Tai ne ei tuota tulosta. Ja just sitähän tänään juuri surit, kun ponnistelujasi ei ikinä palkita. Ei ihme, koska ponnisteluillasi ei ole nykyisellään mitään edellytyksiä onnistua. Tilanne voi ilman muuta muuttua, mutta sen esteenä on jääräpäinen ja väärä luulosi että tiedät mitä teet.

En ole varma, tarkoitatko kirjoittamaani vai jonkun muun kirjoittamaa. Yhdessä ketjussa surin sitä, kun ihastusnaiseni ei välitä minusta ja koen pettymyksiä hänen suunnaltaan, sillä tunne on niin totaalisen yksipuolinen.

T. Ap